perjantai 6. huhtikuuta 2018

Voihan lapaläskit


Otettiin yhtenä päivänä uudet rakennekuvat, tosin puhelimella ja mielestäni nuo huijaa ponia vähän paremman näköiseksi mitä se oikeasti on. Niinkuin aiemmin jossain varmaan mainitsinkin, niin varsinkin selkä sillä on aika lihakseton, niinkuin myös koko ponikin. Kiva rakenne sillä kyllä mun silmään on, kun tuollanen kovin neliömäinen. Vielä kun tuohon saadaan kunnon muskelit lisäksi, niin alkaa näyttää hyvältä.
Karvaa alkaa jo onneksi irtoamaan ja ette uskokkaan kuinka onnellinen voi olla, kun sellaisen 10cm karvahelvetin tilalta irtoaa puolet vähemmän sellaista onnetonta, lyhyttä tikkukarvaa. Instagramissa jo valittelinkin, että nyt Casper on hyvin rumassa ja epäsiistissä karvassa, kun sille alkaa tuohon savunvärisen klipatun karvan päälle tulla mustaa kesäkarvaa länteittäin. Äitini mielestä ajamattomat säärikarvat kuvaa ponin karvaa hyvin :D Päivä päivältä on tummempi eläin. Katselin myös, että sieltä alkaa taas tulla hienot "onnenlantit" esiin, kun talvikarvassa ne eivät näkyneet ollenkaan.Tulisipa jo lämmin, niin ponikin pääsisi eroon loimistaan. Tämä kevät on vähän ärsyttävää aikaa loimituksenkin kannalta (tai ainakin näin ihmiselle joka ei ole ennen klipattua loimittanut), kun aamuisin saattaa olla tosi kylmä ja päivällä taas auringossa hyvinkin lämmin.

Ponin arki koostunut edelleen pääasiassa siitä maastakäsin-lenkkeilystä, sekä ehkä kerran viikossa käyn juoksuttamassa sen maneesissa. Jos on ollut kivasti plussalla päivä, niin kävellään myös hangessa maastolenkin lisäksi. Meinaa vaan itsellä kunto loppua kun tarpoo, niin ei ihan kaikkea saa poni irti siitäkään. Meidän lenkit on jotain 6-10km mittaisia riippuen päivästä, ainakin siis puhelimen mukaan. Suurin osa siis ihan mäkistä ja epätasaista metsämaastoa, jonkun verran aurattua tietä. Iinan kanssa jos ollaan tallilla, niin Iina kävelyttää aina Casperia sen aikaa kun olen tekemässä tallihommat ja päivästä riippuen lähdetään sen jälkeen pidemmälle lenkille, tai sitten poni tulee takaisin talliin - siinäkin tulee kävelyä varmaan ainakin 45min. Onneksi tallilla on niiden perushiekkateiden lisäksi paljon maastopolkuja sinne sun tänne. Nyt olleet vähän ärsyttäviä kävellä kun ensin plussaa ja sitten taas jäätyy koppuraksi kantohangeksi. Kuitenkin sääennusteet vaikuttavat vihdoin siltä, että viikon päästä ei edes lunta ole jäljellä, joten yritetään käyttää nämä viimeisetkin lumikelit kun plussahankea vihdoin löytyy.

Laittelin joku aika sitten vanhalle tutulleni (S) viestiä, että olisiko hänellä aikaa ja innostusta käydä välillä ponin selässä. Otin vähän varmanpäälle ja odoteltiin maaliskuu loppuun, ennenkuin kukaan hyppää ponin selkään. Sovittiin sitten S:n kanssa viime maanantaille ratsastus. Viimeisin kerta kun ponilla on ratsastettu (ellei lasketa sitä kun Iina käveli), niin taisi olla joskus helmikuussa ja se päättyi lyhyeen kun poni alkoi riehumaan. Kunnon treeni taidettu tehdä viimeksi joskus ennen joulua tai uutta vuotta. Casper oli yllättävän hyvä siihen nähden, miten pitkään se on ollut ratsastamatta ja tuli aika kivoja pätkiä. Laukka tosiaan oli nyt ihan puhdasta, vaikka nostossa vetikin aika komeat loikat..

Alustavasti puhuttiin, että kävi kerta viikkoon Casperilla. Joko ihan treeni maneesissa tai sitten vaan spurttailua maastossa, riippuen tietysti ponin hengityksestä ja myöskin maastojen pohjista.

Käytiin lenkkeilemässä jonkuin asfalttilouhoksen "päällä". Seurailtiin polkua ja lumi vaan muuttui harmaammaksi. Fiksua ponia ei paljon meteli ja koneet kiinnostaneet, vaikka alkuun vähän ihmettelikin-´.
Meidän satulaonni ei myöskään tainnut kauaa kestää, valitettavasti. Lapaläskiä havaittavissa. Ei pahoja, mutta kyllä se aina jostain kertoo, jos sellaiset ilmestyy. Voi olla myös, että satulan ylimääräinen pituus on alkanut nyt riittämään Casperille. Hierojan sanoin se ei välttämättä haittaa kuukaudessa, kahdessa tai edes puolessa vuodessa, mutta joskus se raja saattaa tulla vastaan. Pitäkää vaan hysteerisenä, mutta mielestäni sekin kertoo jostain, että alkuun ponia ei paljon satulan laitto kiinnostanut, mutta viimeisimmät kerrat se on pyörinyt ja ollut levoton. Varmuudellahan ei voi sanoa, olisiko ponin viimeaikaiset vahvat pukkireaktiot sunmuut johtuneet sittenkin satulasta, eikä sen toisen ponin potkuista. Vai molempia, paha sanoa.

Nythän ponin selkä on sen verran lihakseton harjakatto, että siihen on ihan turha yrittää saada satulaa. Tai joo, kyllähän kun siihen vähintään sen muutaman tonnin laittaisi, niin saisi varmaan taas pariksi kuukaudeksi sopivan. Harmi kun sellaisia summia ei oikein löydy paria kuukautta varten, joten olisi pakko löytää joku toinen ratkaisu. Juttelin tallilla yhden toisen ongelmaselkäisen hevosen omistajan kanssa ja häneltä tulikin ihan hyvä idea, mitä olen nyt miettinyt ja pyöritellyt. En tiedä tuleeko toimimaan käytännössä, mutta on ainakin mietitty. On olemassa sellaisia ilmalla täytettäviä Korrector-padeja. Casperillahan tosiaan noin shettikseksi on aika iso säkä ja selkärangantilaa vaaditaan se kämmenenleveys ja korkeutta varsinkin tässä kohtaa paljon (useimmat kokeilemamme satulat silloin viime kesänä lässähtivät rankaan melkein kiinni, kun ratsastaja istui selkään), eli mitään perus safarilätkää tai muuta sinne ei saisi sopimaan. Tuolla Korrectorilla voisi kuitenkin tilaa saada (ja painetta jaettua) sen verran, että josko sinne sopisi juurikin joku Wintec Kids-tyylinen lätyskä väliaikaiseen käyttöön?

Tuolla yhdistelmällä menisi sitten sen aikaa, kun ponin lihaksisto alkaisi näyttämään oikeasti hyvältä ja olisi mitän järkeä hankkia sinne kunnon satulaa. Hankalan selän takia en tule halvalla pääsemään, joten saisi rahoille vähän parempaa vastinetta, että satula sitten menisi "hiukan" kauemmin kuin sen muutaman hassun kuukauden. En tiedä, en taas jaksaisi tätä. Toki jos mitään ratkaisua ei löydy niin sitten mennään taas ilman ja hankin jonkun kahvallisen ratsastusvyön, ängetään fylliä alle ja sitten ollaan keventämättä siihen asti, että siellä on lihasta ja saa satulan. Sekin kuulostaa ihan ok vaihtoehdolta.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Hän ei haluaisikaan liikkua


Ensimmäisenä varmaan huomaattekin, että blogi on saanut uuden ulkoasun. Vanhaan ulkoasuun en oikein ikinä ehtinyt tottua niin, että se olisi miellyttänyt silmää samanlailla kuin esimerkiksi sitä edellinen ulkoasu. Postailu on muutenkin ollut nyt niin heikkoa, että ajattelin uuden ulkoasun ehkä vähän tuovan lisää motivaatiota kirjoitteluun. Ulkoasu on siis Ilon Pilkettä Olgan käsialaa, iso kiitos hänelle siitä. Päivitin samalla nuo kaikki ylhäällä näkyvät sivut. UKK-sivu on vielä kesken, mutta kaikki muut kannattaa käydä lukaisemassa läpi, jos kiinnostaa.


Casper jatkaa kuihtumistaan, eihän se tässä ole kun kohta kolmisen kuukautta ollut ihan surkealla liikutuksella. Kirjoittelin viimeksi siitä, että C sai köniinsä toiselta ponilta, kun yritettiin josko niistä olisi tullut tarhakavereita. Poni oli sen jälkeen pari päivää vapaalla, mutta käveli ihan puhtaasti kyllä ja kun sitten muutaman päivän päästä ravuutettiin ja poni laukkasikin liinan päässä, ei mitään ongelmaa ollut. Jaloissa tai lihaksissa ei tuntunut mitään, mitä itse olisin tuntenut epänormaaliksi ja huonoksi. Se oli maasta kuitenkin aika raju käsiteltävä, kun maastossakin talutettiin sitä välillä kahdelta puolelta, kun joku otti vähän lähtöjä ja ties mitä. Viikko-kaksi tuon episodin jälkeen Iina kokeili ratsastaa ponilla maastossa. Casper oli jo tallissa vähän levottoman oloinen kun heitin sille satulan selkään, ja kun Iina yritti kiivetä kyytiin, se peruutti pois alta ja kiemurteli joka suuntaan. Näytti siltä, että pystyynhyppääminen ei ollut kaukana. Noh, ajateltiin, että se on vaan jotain keväthuuruisen seisomaan kyllästyneen ponin sekoilua. Casper oli alkuun tosi pinkeän ja ihmeellisen oloinen, se yritti nykiä päätä alas ja tehdä sivuloikkia. Hetken päästä se rauhottui ja lampsi rentona pää pitkällä, joten taas todettiin, että sillä oli vaan pöllövirtaa. Puolessa välissä lenkkiä alkoi sellainen haukottelu, että siinä kohtaa oli pakko todeta ponilla olevan joku hätänä, ja Iina hyppäsi alas.

Laitoin meidän fyssari/hierojalle viestiä, että mitähän pitäisi tehdä. Liikuteltiin hänen ohjeidensa mukaan muutama viikko, mutta pyysin hänet sitten viime viikolla käymään. Edelleen siis oli sellainen pieni tunne takaraivossa, että poni ei ehkä ole vielä ihan palautunut potkuista. Se oli vähän sellainen yleiskiukkuinen välillä, eikä esim. käytävällä pystynyt kääntymään kunnolla toiseen suuntaan. Oikeassahan olin, vaikka ensin mietinkin, että pitäisiköhän nyt vaan hankkia omalle pääkopalle hoitoa kun näkee ponissa olemattomuuksia :D Fyssari sanoikin, että tämä käsittely tuli oikein hyvään väliin. Akuneuloja kun tökittiin, niin muutama ei meinannut mennä ensin edes läpi, kun kalvot(?) olivat niin kireänä.

"Toinen hevonen potkinut Casperia takaosaan noin kuukausi sitten. Tämän jälkeen ollut hankala liikutettava - moitiskellut voimakkaastikin. Käyntiä tarkasteltu: ympyrällä lievää jäykkyyttä takaosassa. Peruuttaessa esiin tulee otj raahaaminen: ilmenee jokaisella askeleella, taluttajan puolella ei väliä. Lantion sivutaivutukset mykät molemmilta puolilta. Moittii alkuun lanneselän hierontaa ja tutkimista. Otj lähentäjälihakset kireät. 
-> Hieronta ja lihaskalvokäsittely. Lantion, rintarangan, olkanivelten mobilisointi. Akupunktio oik. takosa -> Kudosten olotila pehmeni hyvin, puolierot kapenivat"


Ratsastuskieltoa ponille tuli maaliskuun loppuun. Eli tuosta käsittelystä kuulemma noin 1-3 viikkoa menee, että sieltä on kaikki kunnolla palautuneet potkuista. Eipä tässä mikään kiirekkään ole, hyvin jaksaa parisen viikkoa odotella, kun tässä on himmailtu jo "hetken" aikaa sen ratsastamisen kanssa. Pian kylläkin alkaa taas varmaan pohjat olla hetkellisesti jotain luistinrataa, kun lumet alkaa sulamaan.

Astmalääkekuuri oli ponilla sen parisen viikkoa ja hengitys pysyi aika hyvänä sen aikaa, mutta nyt heti kuurin loppuessa alkaa pihinät ja vikinät palata takaisin. Toki todella lyhyellä tarhausajallakin voi olla osansa, sillä jos olen oikein ymmärtänyt, niin C on saanut aiemmin tarhata pidempään kuin nyt - hevosia enemmän kuin tarhoja.

Tulee aina välillä sellainen hyvinkin ahdistunut olo siitä, mikä meidän tilanne on nyt. Kaikki junnaa paikallaan, eikä asian eteen voi tehdä enää yhtään enempää vaikka kuinka yrittäisi. Juuri odoteltiin vaan sitä, että olen itse ehjä ja silloinkaan ponilla ei ollut mitään hätää, ja meni jatkuvasti eteenpäinkin. Nyt mennään takapakkia jos jotain. Lihakset tietenkin tipahtaa vähemmästäkin ja Casperilla menee hermo kun ei pääse oikeasti kunnolla liikkumaan. Aina voi päästää irti, juoksuttaa tai mennä maastoon, mutta se kunnon treeni ratsain tuntuu olevan ainoa, jolla ponin pään saa nollattua ja josta se ylivoimaisesti eniten pitää. Liinassa tai irtonakaan juokseminen ei ole nyt mikään itsestäänselvyys, kun aiemmin siitä sanoinkin, että yritetään kaikki mahdollinen liikutus hoitaa mielummin ulkona. Toki sen yksi-kaksi kertaa viikossa on pakko käväistä maneesissa, sillä ulkona ei varsinkaan näillä pohjilla kovin kummoisia liikutuksia saa. Plussakelit kun tulee, niin hankeen onneksi pääsee rämpimään kunnolla, se tekee ponin lihaksille ja kunnolle tosi hyvää. Nyt lumessa on vielä sellainen kuori, että siellä ei mielellään tee mitään muuta kuin kävele. Ponikaan ei kovin mielellään missään kantohangella köpöttele. Mahdollisuudet ovat siis aika rajoittuneet tähän hetkeen. Saisi jo lumet sulaa ja ilma lämmetä, niin osa ongelmista helpottaisi samantien. Kenttä sulaisi, tallissa pidettäisiin ovia auki jne.

Jos tämä tilanne olisi ollut jo esimerkiksi marraskuussa, olisin varmaan ihan toivoton. Nyt kuitenkin kun kevättä kohti mennään, niin osaa ajatellakkin edes vähän valoisammin, vaikka sinänsä mitään tietoa tulevasta ei olisikaan. Tallipaikkoja olen käynyt läpi vaikka ja mistä. Jos löytyy hyvä talli, jossa on vapaata, niin sinne tuntuu olevan poikkeuksetta joku 40 kilometrin matka, mitä en vaan pysty päivittäin (tai edes harvemmin) ajamaan. Kaikki on täynnä täältä läheltä, ihan kaikki. Yhdelle tallille soittelinkin ja kysyin, että päästäisiinkö jonoon. Sieltä oli muutama muukin kyselyt ennen minua, joten en todellakaan tiedä koska sinne olisi pääsemässä vai pääsekö sitten ollenkaan.
Sitten tietysti jos mistään löytyy uusi paikka, niin meillä on kuukauden irtisanomisaikakin, mutta se ei oikein tunnu missään kaiken tämän odottelun ja tuskailun jälkeen.


Joka tapauksessa jottei koko postaus menisi turhaksi ulinaksi, joitakin varmasti kiinnostaa mitä me nyt meinataan tehdä jos tämä tilanne tästä joskus etenee johonkin. Eli siis, jo joskus reilu kuukausi sitten Iinan tilanteen takia aloin miettimään jotain muuta ratkaisua, että poni saisi edes muutaman kerran kuukauteen sen kunnon treenin selästä. Itse en siihen vielä todellakaan kynene - ja vaikka kykenisikin, niin Casper olisi pian ihan yhtä puskatasoinen surkimus kuin minäkin. Heitin Facebookiin ja Instagramiin kyselyä pikkuponikokoisista osaavista ratsastajista, joita kiinnostaisi läpiratsastusdiili. Yritin käydä kaikkia ihan oikeita ratsuttajiakin läpi, mutta kaikki tuntuivat olevan liian pitkällä (=bensakulut olisivat olleet jäätävät) tai sitten ihan liian isoja. Somestakin tuli sitten yhteydenottoja ja ehdotuksia yllättävän paljon. Oma oli vikani kun en selventänyt tilannetta ja ponin osaamistasoa sen enempää, sillä osa näistä ehdotuksista oli esimerkiksi ihan lapsia tai sellaisia "voisin tulla kokeilemaan osaanko". Kuvittelin etsinnän olevan vähän helpompaa, mutta olin väärässä.

Eli ainakaan vielä ponille ei ole löytynyt ketään (tai no, koko asia jäi vähän siihen kun todettiin, että ponin selkään ei saa mennä kukaan ennen maaliskuun loppua. Ehkä täytyisi vaan jatkaa etsintöjä kun kuukausi lähenee loppuaan), joten en myöskään itse hyppää selkään kuin korkeintaan maastossa, jossa Iinakin voi ponilla ratsastaa. Jos kaikki menisi hyvin ja joku ihminen löytyisikin, niin voisin alkaa myös itse köpöttelemään ja palauttelemaan taitojani sen verran, että kehtaisin sitten mahdollisimman nopeasti mennä jonkun silmän alle oppimaan jotain oikeasti järkevää. Mulla ei ole mitään käryä, miten ja mitä kykenisin tällä hetkellä tekemään ponin selässä. Voi olla, että aliarvioin itseni ihan täysin ja pysyn jopa ok järkevästi kyydissä alusta alkaen ja voin alkaa nopeastikkin käymään tunneilla/valmentautumaan, tai sitten meno on oikeasti sellaista "nostin juuri alkeiskurssin ensimmäiset ravit, yritin porautua polvillani hevosen läpi". Veikkaan jälkimmäistä, mutta sen näkee sitten.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Hevoseton on huoleton


Osa postauksesta on kirjoitettu aiemmin ja osa myöhemmin ja väleihin lisäilty tavaraa, yrittäkää saada selvää. Uusia kuviakin on vähän, mutta en halua jättää blogiakaan ihan pimentoon, kun instagramiin kuitenkin päivittelen paljonpaljon useammin. Pitäisi yrittää tämäkin herätellä kunnolla eloon niin, että postailisi useamman kerran viikossa jotain oikeasti järkevää - jos sellaista nyt tässä tilanteessa voi edes saada aikaiseksi. Jos kiinnostaa, niin tässä siis pieni kooste siitä, mitä meille tänään kuuluu.

Casperin hengitystieongelmat jatkavat olemassaoloaan niin, että se on hyvin kevyellä liikutuksellä tällä hetkellä pakon edestä. Tai siis nyt on onneksi tullut sen verran lunta, että maastossakin voi hoitaa kunnon ratsastuksen, mutta sitä on kestänyt vasta hetken. Iinakin on hetkellisesti osittain poissa pelistä omien terveysongelmiensa takia, vaikka käykin kyllä edelleen useamman kerran viikossa. Maneesia yritetään käyttää mahdollisimman vähän, eli kerran viikossa jos ponin päästää irti purkamaan virtoja, niin se saa riittää siellä oloksi. Ponin hengitys jostainsyystä pahenee siellä, niin yritetään olla mahdollisimman paljon ulkoilmassa. Ollaan kuitenkin jouduttu maneesissa lopettamaan pariin kertaan ja siirymään ulos, kun ponin happi on näyttänyt olevan sen verran heikoilla, ettei se halua edes liikkua. Vetää turpaa maassa, pysähtelee jne. mistä näkee ponin tuntien sen verran varmaksi, että sen tekee pahaa. Ei se ulkonakaan toki oireeton ole.

Maastossa raukka haluaisi ottaa ja mennä paljon ja lujaa, mutta varsinkin alkuun täytyy laukkojen jälkeen himmata ja antaa ponin yskäistä pariin kertaan. Ainakin viimeksi hengitys tuntui helpottavan sillä, että menivät hetken aikaa vähän lujempaa maastossa ja poni röhi alkuun, mutta lopetti sen jossain kohtaa ja hengitys kuulosti paljon paremmalta. Tuntuu silti tosi pahalta, kun C on ollut niin surkean kuuloinen. Tallissa tai missään muualla se ei yski, rasituksessa vaan. Toinen juttu on edelleen se pihinä. Sitä poni tekee ulkonakin, mutta paljon vähemmän kun sisällä. Samoin jos happi tuntuu olevan jo valmiiksi vähän heikommalla kun aloittaa liikuttamaan, niin hengityksestä saattaa kuulua vinkaisu.

Yritin vältellä tuota inhalaattoria ihan viimeiseen asti ja vaikka tilanne ei nyt olekkaan paha, niin en pysty katselemaan ponia tuollaisena. Sen pää ei kestä seisomista ollenkaan ja muutenkin pelottaa, että oireilu menee sitten pian pahempaan ja kohta on joku puhkuri. Niinpä hain sille tuon Flixotiden ja Babyhalerin apteekista. Hevosten inhalaattorien hintoja katselin, ja totesin tuon babyhalerin huomattavasti kivemmaksi vaihtoehdoksi, vaikkei hevosille olekkaan tarkoitettu. Pienen ponin pienelle sieraimelle sopii hyvin. Inhaloituna kortisonissa on käsitääkseni hyvinhyvin pieni ja olematon riski kaviokuumeeseen, mutta siitä on kuulemma todettu glukoosin nousua, mikä ei tietenkään ole ollenkaan hyvä asia jos kyseessä EMS-poni.
Casper on onneksi helppo saada hengittämään tuosta, vaikka ajattelin sen olevan ensin paljon vaikeampaa. Toki sitä ärsyttää ja nykii välillä päätä ylös alas, mutta ei sen enempää. Näin lyhyen ajan perusteella astmalääke on alkanut auttamaan, sillä poni ei enää yski ollenkaan. Pihisee kyllä, mutta ei niin pahasti. Kahdesta kolmeen viikkoon on aina yksi kuuri.

Olosuhteethan pitää korjata joka tapauksessa mahdollisimman optimaaleiksi, eikä pelkän lääkkeen voimalla voi elää, mutta täällä ei vaan niitä vapaita, hyviä paikkoja ole missään. Kaikki käyty läpi. Ahdistaa kyllä hirveästi koko tilanne, kun ollaan vihdoin löydetty niin kiva tallikin. Valitettavasti vaan esimerkiksi tarhausaika on sen verran lyhyt varsinkin hengitysongelmaiselle, ettei se pidemmän päälle ole ollenkaan hyvä ratkaisu. Itseasiassa ennenkun muutettiinkaan, niin mietin, pysyykö ponin pää ehjänä tarhausajan takia.

Ja siis tottakai ettei vaan liian helpolla päästä, niin ponille yritettiin kokeilla tarhakaveria; kaveri ei sitten kylläkään pitänyt ponista yhtään, ja C sai isommalta kaverilta aika reippaasti selkään. Pelästyin jo, että nyt sieltä on jalka pirstaleina kun poni ei hetkeen varannut painoa toiselle takaselle ollenkaan. Karsinassa oli jo parempi. Mitään jälkiä jalkaan ei tullut lukuunottamatta pyllyyn nousseita kohoumia, jotka olivat seuraavana päivänä kadonneet. Casperin käytös kuitenkin voisi viitata siihen, että jostain tekee kipeää, joten taas kävellään siihen asti, että saadaan jotain tolkkua. C on kaikkea muuta kuin oma itsensä tällä hetkellä, enkä voi luottaa siihen ollenkaan ja tietysti todennäköistä, että tuollasen myllytyksen jälkeen johonkin sattuu.

Ratsastuskieltoni loppui helmikuun alussa. Kättä kuntoutetaan vielä kuukausia, mutta enää sitä ei kuulemma normaalilla tekemisellä saa rikki. Maaliskuuhun asti ratsastaessa käytettävä rannetukea ja otettava muutenkin varovaisemmin. Käsi on lähes kivuton ja normaali, vaikka lääkäri pelottelikin siihen luultavasti jäävän pahempiakin kipuja. Niinhän siihen jäikin, mutta hyvin vähän. Ennen leikkausta kättä saattoi särkeä se 20h päivästä, enkä saanut nostettua mitään tai käännettyä rannetta mihinkään. Ennen tuli sellaisia "kipukohtauksia", jotka saattoivat kestää viitisenkin minuuttia ja kyynärpäähän asti säteili jäätävä, lamauttava kipu. Ne ovat ainoat kivut jotka ovat säilyneet, mutta nyt ne kestää sen muutaman sekunnin ja tulee hyvin harvoin verrattuna vanhaan. Tavara tipahtaa kyllä kädestä jo sellaisella hetkellä jostain pidän kiinni, mutta ei ole mitään verrattuna ennen leikkausta olevaan käteen. Jotain hetkellistä tai pysyvää hermovauriota on ranteesta pikkurilliin, joka on vähän ärsyttävä senkin kannalta, että ohjaa tietysti pidetään siinä pikkurilliä vasten. Toivotaan, että katoaa ajan kanssa.
Hirveästi ei nyt tämä ratsastuskiellon loppuminenkaan lohduta, kun ponilla ei voi kunnolla mennä. Siis jos sillä voisi nyt normaalisti ratsastaa, niin en silti uskaltaisi mennä sillä vielä muuta kuin käyntiä, koska maastossa se on sen verran innoissaan. Tasapainoni ja kaikki on ihan hävyttömän heikoilla vielä, niin mässähtäisin maahan varmaan samantien jos Casper vähänkään tekisi jotain. Mielummin jätän sen kokemuksen välistä, kun ei tässä mihinkään kiire ole.

Nyt kun vielä saataisiin se poni kuntoon, niin josko tässä hommassa alkaisi olla jotain järkeä :D

Joku on vähän kurttuinen.

lauantai 13. tammikuuta 2018

"Runsaasti mast-soluja"

Instagramia seuraavat tietääkin, että poni on ollut nyt oikeastaan joulusta lähtien lähinnä kävelytyksessä. Siinä joulun jälkeisellä viikolla Iina yritti ratsastaa, mutta poni oli tosi haluton ja kummallinen edelleen. Sillä oli selkeästi vielä mahakin kipeä, mutta vielä huolestuttavampi asia oli ponin hengitys. Jo käynnissä ulos puhaltaessa C:n hengitys piti ihmellistä pihinää ja kerran kuului maneesin toiseen päähän jäätävä vinkaisu. Casper myös yskähti pari kertaa. Lopetettiin tietysti siihen, ja siitä lähtien poni on vain kävellyt ja välillä kuunneltu liinassa, miltä ponin hengitys kuulostaa ravissa. Se halusi pitää turpaa ihan maassa, vaikka muuten ravasikin kunnolla. Poni pihisi satunnaisesti edelleen, tilanteesta riippumatta. Yskinyt se ei ole oikeastaan ollenkaan, paitsi silloin ennen uuttavuotta muutamia hassuja kertoja ratsastuksen alussa. Tallissa tai muualla se ei ole kuulemma yskinyt ollenkaan.
Eli klinikkareissuhan siitä tuli. Klinikka-aikaakin jouduttiin odottamaan jonkin aikaa, sillä silloin muutama viikko sitten kun päivystävä kävi nesteyttämässä, niin hän löysi Casperin sydämestä suht. voimakkaan sivuäänen ja sanoi, että se kannattaa ehdottomasti viedä klinikalle tutkittavaksi, vaikka kyseessä voikin olla vain joku synnynnäinen tai hetkellinen ääni, mutta ikinä ei tiedä. Soitin Tampereen ja Kangasalan, heiltä käännytettiin heti Viikkiin tai Hyvinkäälle, sillä jos sydänultralle olisi tarve, se saataisiin tehtyä samalla.
Soitto Viikkiin, ja saatiin aika torstaiksi aamupäivälle.

Poni on ymmärrettävästi ollut aivan räjähtimispisteessä nämä muutamat viikot, sillä sen pää ei kestä seisomista tai pelkkiä kävelylenkkejä kovin pitkään. Oikea käytöskukkanen siis, joten yli parin tunnin matka kieltämättä jännitti aika paljon, jos poni keksisikin, että se ei enää paikallaan seiso. Matka meni kuitenkin hyvin, eikä poni rehannut kuin pysähtyessä.
Paikanpäällä Casper oli tosi rauhallinen siihen nähden, että se on ollut kotona niin hirveä. Oltiin aika ajoissa paikalla, niin jouduttiin jonkun aikaa odottamaan elliäkin. Tosiaan ensin tutkittiin ponin sydän, eläinlääkäri ja läjä opiskelijoita kuuntelivat sitä pitkään. Siltä myös ajeltiin kainalot ultraa varten, mutta sivuääni todettiin kadonneeksi ja sydän terveeksi, eli ultraa ei tarvinnutkaan tehdä! Seuraavaksi poni rauhotettiin ja vuorossa oli hengitystietähystys. Olin valmistautunut johonkin kurkunpääntulehdukseen, mutta eihän sieltä tähystämällä löytynyt sitten mitään. Ei yhtään mitään. Ei limaa, eikä mitään ärsytystä tmv. Kurkunpää ja kaikki oli tosi siistit. Keuhkoista otettiin sellainen huuhtelunäyte, sinne tuupattiin jotain nestettä ja vedettiin takaisin. Samoin ponista otettiin verinäyte ja se käynti oli siinä. Näytteiden tulokset saisin seuraavana päivän, kun eläinlääkäri soittaa. Jäi kieltämättä hyvin kysymysmerkkejä sisältävä olo, sillä mitään ei tosiaan vielä löytynyt. Googlailin kotona kaikkia mahdollisia hevosen hengitystiesairauksia, mutta kaikissa tuntui olevan oireena myös joko lima tai sitten joku muu tähystyksessä nähtävä asia.

Niinpä sitten ell soitti eilen iltapäivällä. Selitti keuhkoista löytyneen paljon mast-soluja, jotka johtuisivat astmasta eli jonkunnäköisestä allergiasta. Ell puhui asiasta niin, kuin se olisi ihan pikkujuttu, mutta nyt muiden juttuja lukiessa se ei ehkä taida pitää paikkaansa. Saatiin reseptille astmapiippu (Flixotide), jota ell suositteli antamaan vain jos oireet menevät pahemmaksi jossainkohtaa. Ja sehän on siis kortisonia, joten kaviokuumeriski on aina olemassa, vaikka se ei kuulemma sieltä inhaloituna juurikaan verenkiertoon imeydy. Tuntuu kuitenkin oudolta odottaa, että menevätkö oireet pahemmaksi ja kuinka pahaksi niiden pitäisi mennä, että ponia pitäsi lääkitä? Tuostakin näkyy olevan niin erilaisia mielipiteitä.

"Hengitystietutkimukset: Molemmat sierainontelot, ethmoidaalialueet, sinusten tyhjenemiskanavat siistit ja avarat. Ilmapusseista ei eritettä (ei tähystetty), kurkunpää ja nielu
normaalit (arvioitu rauhoituksessa), trakea normaali, ei lainkaan eritettä. Bifurkaatio normaali. Voimakas yskänrefleksi tähystykseen.
Keuhkohuuhtelunäytteessä runsaasti mast-soluja ja lievästi kohonnut määrä neutrofiilejä.

Diagnoosi: Funktionaalinen, hyvänlaatuinen sivuääni
Astma, lievä"

"Hoito-ohje: Keuhkolöydökset sopivat astmaan. Astmassa oirekuva voi olla hyvin vaihteleva ja lääkitystä annetaan kuuriluontoisesti silloin kun oireita on. Oireet pysyvät parhaiten poissa, kun talli-ilmaa pyritään parantamaan. Heinät kannattaa tarjota maasta. Jos heinä on kuivaa, se kannattaa kastella ennen tarjoamista pölyn sitomiseksi. Kuivikemateriaaleista turve vaikuttaisi olevan vähäpölyisin, olkikuivitus taas voi pahentaa oireita. Tallin siivous hevosten ollessa ulkona. Runsas ulkoilu hyvästä, ratsastaa voi normaalisti."

Ponin tilanne ei voi olla vielä paha, sillä se ei ole tosiaan juurikaan yskinyt, ja sen hengitys harvemmin paikallaan ollessa kuulostaa yhtään miltään. Kyljet eivät pumppaa. Klinikalla hengitys oli täysin normaali, eikä Casper pitänyt pihaustakaan. Eniten ahdistaa se, että mistä tuo on ponille tullut ja mikä oireita pitää yllä. Onko sillä ollut jo aiemmin alttius johonkin (kaverini muisteli, että poni yskähteli aika paljon keväällä 2016, mutta ongelma poistui kun vaihdettiin paikkaa) ja nyt joku on ärsyttänyt sitä, ja aiheuttanut tuon. Onko ponilla on jo ollut aikaisemmin jotain pientä oiretta, mutta sitä ei ole huomattu? Onko ensimmäiset satunnaiset yskähtelyt osunut sille ajalle, kun tallin takaovea alettiin pitämään kiinni pakkasten takia, ja alettiin olemaan enemmän maneesissa huonojen pohjien takia?

Eilen kun juoksutin, niin Casperilla olisi ollut kovasti virtaa, mutta ravissa sitten yskähtikin muutaman kerran, ja hengitys ei ollut ihan normaalia. En tiedä, huomaisiko ulkopuolinen edes eroa, mutta sellaisia pihinöitä ponin nenästä kuuluu. Vähänkuin se huokaisisi samaan aikaan, kun puhaltaa ilmaa nenästä ulos.

Nyt olen kieltämättä vähän hukassa, enkä tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä ensimmäisenä, ja kuinka kauan ponin oireita voi katsella, ennenkun tekee radikaalimman ratkaisun (eli siis tallipaikan vaihdon).
Heinät täytyy saada jotenkin kasteltua, sillä Casper syö kuivaa. Perätallissa on kuulemma aina ollut vähän huonompi ilma kun muualla tallissa, joten täytyy kysyä, josko Casper saisi vaihtaa karsinaa. Jos se ei onnistu, niin jotain olisi silti tehtävä. Perällä, ponin karsinan edessä on semi-iso ikkuna, joka on kuitenkin nyt pakkasilla kiinni. Voisiko sen avaaminen auttaa, en tiedä. Kuivike on turve-puru sekoitusta, eikä se ainakaan karsinassa ollessaan ole mitenkään erityisen pölisevää. Toki sitäkin voisi ilmeisesti jotenkin kostuttaa. Tilasin ponille myös Marstallin Sinfonie-mysliä, auttaa tai ei. Huono asia on, että tallissa on vähän lyhyt tarhausaika ja ulkoilma olisi tottakai ponille paras.

En varmaan muuten edes kirjoittaisi tästä, koska tiedän jonkun keksivän tästäkin räävittävää, mutta kaikki apu ja vinkit ovat nyt tervetulleita, jos kukaan osaa sellaisia antaa ja olisi kokemusta asiasta..