maanantai 19. kesäkuuta 2017

Testissä Aiver Performance ja muita juttuja


Hyvin sekalainen postaus monelta eri päivältä ja kuviakin yhtä sekalaisesti. On kuitenkin tapahtunut paljon oleellisia asioita joten yritän tunkea ne tähän samaan, vaikka vähän sekaiselta nyt näyttääkin.


Iina oli tehnyt jotain videopostausta muutama viikonloppu sitten ja sain luvan laittaa tännekkin!

Linkki youtubeen

Pari viikkoa sitten oli kengitys. Kaviot vahvistuneet entisestään ja antura paksuuntunut! Enää ei reagoinut nauloihin tai mihinkään muuhunkaan, kun alkuvuodesta oli toisen etusen kanssa vähän sitä ongelmaa.. Takapää pärjää myös nyt loistavasti ilman kenkiä, vaikka ahkerasti maastoillaankin. Toinen etunen jouduttiin kengittämään vähän alempaa, kun poni ei tykännyt aivan ylös nostamisesta.

Satuloita on nyt lähdetty etsimään kunnolla. Muutama satula tulee varmaan postissa kokeiltavaksi, ja yhdeltä satulafirmalta tulee todennäköisesti joku parinkin satulan kanssa sovittamaan niitä. Toivottavasti täältä viimeiseksi mainitusta löytyisi joku, sillä sieltä saisi ensin vuokrattua penkin kuukaudeksi tai pariksikin. En varmaan uskalla heti laittaa melkein paria tonnia satulaan, kun poni edelleen muuttuu. Tai kun on kyseessä herkkis, ja jos satula ei sitten kelpaakkaan C:lle. Vaihtoehtoja löytyi yllättävänkin paljon ja näissä melkein kaikissa on penkin koko 16", eli ei tarvitse änkeytyä liian pieneen, vaikka varmasti pystyisi pienemmässäkin olemaan. Laittelen näistä sitten kuvia, miten sopii vai sopiiko mitenkään yksikään..

Poni on oli vähän outo tuossa viimeviikolla alkuviikosta ravissa. Takapää oli aika laahaava ja etupää näytti siltä kuin viime vuonna, kun tuo kiero säkä todettiin. En tiedä sanoisiko epäpuhtaaksikaan, mutta etupäässä jossain rinnan tmv. alueella näytti kinnaavan joku. Epäilin, että säkä on ärtynyt jostain syystä ja vetänyt sieltä rinnasta/lavoista ponia enemmän jökkiin ja kieroon. Casper on nimittäin nyt viimeaikoina hyvin taidokkaasti aitojensa alta joogaillut vihreää.. On tullut alikin (todennäköisesti osittain vahingossa) oikeastaan joka päivä. Harjakin on oikein mukavasti hankautunut ja katkeillut putkeen, kun poni on sooloillut edestakaisin aidan alla ":)" Onneksi tarha saa nyt sähkön putkien lisäksi, niin loppuu se aitojen alle änkeminen ja karkailu.
Heti siis tuolloin kun poni oli könkkö, niin yritin metsästää jostain hierojaa mahdollisimman nopeasti.  (Ja pakko nyt taas tähänkin mainita, että jos olisi selkeästi ontunut tai jotain muuta, niin tietty ell olisi tässä se ensisijainen. Veikkaisin, että joku kuitenkin asiasta tulee sanomaan.) Saatiin aika nopeasti perjantai-iltapäivälle! Olisi jo aikaisemmin pitänyt saada joku katsomaan vähän useammin, koska tässä on alettu liikkumaan paljon enemmän ja lihasta kasvanut paljon lisää. Helposti siinä tulee juurikin jumeja tai muuta, varsinkin kun tuo säkäasia vähän huolettaa.

Kävelytin ponia keskiviikkoon asti, kunnes oli pakko tehdä jotain muuta. Casper alkoi olla niin kamala ja lähdössä lentoon joka sekunti, että keskiviikkoiltana otettiin poni naruun ja lähdettiin käymään ensin maastossa kävelyllä. Poni otti vähän väliä ravia, yritti jyräillä jne. ja takaisinpäin käännyttäessä "säikähti" jotain linnun ääntä, pinkoi täysiä eteen ja teki jotain ihme pukkiloikkia paikallaan. Näin hyvin kestää ponin pää seisomista tai kevyttä liikuntaa.. Suunnattiin lenkin jälkeen maneesiin. Maneesissa Iina juoksi ponin kanssa maasta suoraan ja kiekuroita, eikä mistään könköttelystä tai muusta ollut tietoakaan. C siis päästettiin irti ja hetki meni lämmetä, kunnes olikin ongelma miten sen sitä saa rauhoitettua puhumattakaan pysäyttämisestä. Tuli aika komeita loikkia taas. Yksikin laukanvaihto sujui niin, että poni potkaisi takapäänsä aivan pystysuoraan ilmaan, vielä tavallaan väärään suuntaan. Ihmettelen että pysyi pystyssä kun kurveihinkin kanttaili aikalailla. Kävi poni piehtaroimassakin oikein kunnolla. Sai hetken rallittaa ja nähtiin parhaaksi ottaa kiinni ettei ole pian katkenneita jalkoja. Hienosti kuitenkin tuli luokse ja pysähtyi ihmisen taakse, kun Iina meni maneesin keskellä kyykkyyn. Poni on opetettu, että luokse tullaan kun menee kyykkyyn. Minä eikä myöskään Iina osaa viheltää, vaikka se olisi ollut myös hyvä keino :D Juoksutettiin ponia vielä hetken liinassa ja lähdettiin maastoon kävelemään.

Seuraavana päivänä Iina uskalsi mennä selkään, kun todettiin se ponin alkuviikkoinen könkköily edelleen kadonneeksi. Ei nyt taas ihan heti muistu mieleen mitä silloin tehtiin, mutta sen muistan, että poni oli jostainsyystä tosi vahva ja halusi juosta lujaa ilman mitään kontrollia. Iina teki paljon siirtymisiä, jotain ravi-pysähdys sunmuita, mutta eivät olleet kovin kauniita kuin vasta lopussa kun hiukan paranivat.

Nämä toissaviikolla, kun poni oli irti. Ss videolta.
Perjantaina tuli sitten hieroja käymään. Katsottiin ensin ponin käynti suoralla edestä, takaa ja sivusta, sekä muutamia tiukkoja käännöksiä. Ja niinkuin arvasinkin, säkä/rintaranka on ongelmien syy. Etupään liikkuvuus on kärsinyt kovasti ja liike lyhentynyt. Ymmärtääkseni etuosan ongelmien takia, se on siirtynyt sieltä myös takaosaan.
Oikean etusen kanssa oli juuri tuo sama ongelma kun kengittäessä, eli kun nosti jalan tarpeeksi ylös ja käänsi sivullepäin, niin poni ponkaisi pystyyn samantien. Vasen puoli ei ollut siinä kohtaa ongelmallinen. En selitä tässä nyt enempää, vaan kopioin lapun jonka hieroja kirjoitti;

"Omistajan kertoman mukaan ylipaino- ja kaviokuumetaustaa. Etuosa ei liiku niin hyvin kuin voisi, puolieroja liikkumisessa. Lanneselkä ollut kireä, hierottu. Satulat tulossa sovitukseen.
Käyntiä tarkasteltu suoralla ja ympyrällä. Rintarangan keski- ja takaosan, lannerangan ja lantion liikkuvuus suppeaa. Mej (? en saa selvää) liike hetkittäin lyhyt. Etuosassa ja lanneselässä lihas- ja kalvokireyttä. Oikean olkanivelen liikelaajuus pienempi kuin vasemman.
-> Hieronta- ja lihaskalvokäsittely. Olkanivelten, rintarangan ja lantion mobilisointi. TENS lanneselälle. -> Kudosten olotila rentoutui paikoin hyvin, puolierot vähenivät ja nivelliikkuvuudet lisääntyivät.
-> Kontrolliaika 2-6 viikon kuluttua sen mukaan, miten Casper liikkuu ja käyttäytyy."


Tänään kävi sovitettavana Aiver Performance Aiver Sportilta. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut, paitsi ehkä se, että satula olisi todennäköisesti aivan jättimäinen eikä koeratsastuskaan välttämättä onnistuisi. Sovitussatuloitahan ei siis tosiaan ollut pienempää kuin 17", mutta tässä paneelipituus vain 38cm!! Ruuhkien takia sovittaja oli myöhässä ja reilu tunti odoteltiin ponin kanssa, ja vaikka kävelemässä käytiinkin, niin sillä rupesi jo hieman motivaatio loppumaan käytävällä seisoskelun kanssa. Lähdettiin sitten maneesille odottelemaan, ettei C menetä hermojaan aivan täysin. Ensinäkemältä satulahan oli ihan jäätävän iso, mutta selkään asettaessa ei se sitten ollutkaan kuin ihan muutamia senttejä liian pitkä! Satula asettui ilman vyötä selkään tosi tasapainoisesti ja nätisti, paneelit osui selkään tasaisesti jne. Ainoa miinus oli sitten vähän liian leveä kaari, jota kuitenkin saatiin korjattua hiukan ihan pelkällä huovalla. Mittasuhteiltaan satulahan oli todellakin jättimäinen pienen rimpulan selkään ja meilläkin yltti jalat aika heikosti alle siiven :D 
Satulassa oli sellainen anatomisesti muotoiltu (vaihdettava) etukaari, joka jätti hyvin etuosalle tilaa ja lavat vapaaksi. Ymmärtääkseni tässä on vielä runko jotenkin hiukan joustava.

Seuraava ongelma oli satulavyö. Onneksi Outilta löytyi tosi lyhyt, joka näytti lähinnä pieneltä kankaanpalalta. Paikallaan ollessa vyö meni viimeisiin ja näytti olevan ok. Iina meni selkään, kokeili kävelyn lisäksi pikaisesti ravin ja laukan. Jäykän ja pitkän siiven takia apuja oli vähän hankala antaa ja varsinkin laukannosto oli aika mielenkiintoinen, mutta ihan hyvin onnistui. Herkkisponikin oli tyytyväisen oloinen jopa laukassa. Ravi oli tosi outoa räpellystä (mutta samanlaista ravia poni näytti ilmankin satulaa, kun sovituksen jälkeen mentiin vielä hetki. Syy selvisi siinä kohtaa - ei siis satula -, kun hetken ratsastelun jälkeen Iina sai ponin huomattavasti paremmaksi ja poni näyttikin sitten aivan superhyvää ravia. Tosi letkeää ja lennokasta, varmasti hierojan ansiota.), mutta laukassa ei mitään ongelmaa. Ravissa satula lähti läpättämään takaa ja laukassa kuvista katsoessa satula nousi takaa ilmaan. Leveys ja pituus varmasti vaikutti asiaan. Ja kun Iina sitten kokeilun jälkeen toi ponin takaisin meidän luokse, niin vyön ja ponin mahan väliin olisi saanut monta kättä päällekkäin. Se roikkui hyvin, hyvin löysänä :D
Kävin itsekkin istumassa satulan ja kävelemässä pitkin ohjin ympäriinsä. Niin luksusta istua noin kivassa penkissä, kun tottunut menemään joillain kivikovilla tuoli-istuntaan vääntävillä hirvityksillä lähes aina. Romuselkäni kiittäisi myös, kun olisi oikeasti hyvä satula istua ratsastajallekkin.

Ja no, mietintään menee. Tarvitsisin varmaan käsiini jostain tälläisen 16" penkin ja sitä kokeiltuani uskaltaisin sanoa jotain. Satula näytti yllättävän hyvältä, vaikka oli hiukan liian pitkä ja leveä. Poni ei sanonut mitään, ja satula ei keikkunut yhtään mihinkään vaikka vyö oli todella löysä.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tonnikeijusta timmiksi

Postaus jonka olisin voinut julkaista vaikka vasta parin kuukauden päästä, mutta muutos on jo niin selkeä, että tein tämän jo nyt.

Olisi tarvinnut ottaa mittoja esimerkiksi mahanympäryksestä alusta lähtien, sillä rakennekuvista ei saa näkymään kaikkea sitä muutosta. Painoakaan ei ole sen kummemmin seurattu, koska painomittanauhoihin tai mihinkään muihin vaakaa lukuunottamatta en luota. Painomittanauhahan näytti maaliskuussa 2016 reilut 260kg ja se ei ollut kyllä lähellekkään totuutta, sillä muistaakseni tammikuussa 2017 ponin ollessa liian laihassa kunnossa, näytti mittanauha+laskukaava reilu 250kg.
Väittäisin, ettei näistä ensimmäisistä kuvista edes nää millainen tilanne oikeasti oli. Selkä on varsinkin sellainen, mistä huomaa järjettömän muutoksen. Selkä oli kuin pöytä. En ole ikinä nähnyt niin leveää ja lihavaa selkää yhdelläkään hevosella. Casperilla on shettikseksi tosi iso ja pitkä säkä, mutta eipä sitäkään juuri erottanut läskin seasta. Kuvissa kannattaa huomioida, että poni ei juurikaan liikkunut kesäkuusta joulukuuhun lukuunottamatta loppukesäistä/alkusyksyistä vesikävelyä.
On se kyllä ollut lihava, ihan käsittämättömän lihava. Ei sitä edes silloin osannut ajatella,


Joulukuu 2015. Mitähän tähän edes sanoisi?


Maaliskuu 2016, poni oli siirtynyt nimiini noin viikko taaksepäin ja alkoi ahkera liikutus. Muita kuvia en oikein löytänyt. Muistaakseni pääasiassa vaan käveltiin alkuun, kunnes painoa oli tippunut edes vähän. Pohjatkin oli sen verran huonossa kunnossa, ettei oikein muuta voinut tehdä.


Huhtikuu 2016. Casper laihtui nopeasti, mutta lihoi sitten yhtä nopeasti takaisin, kun pohjat olivat todella huonossa kunnossa ja liikutus vähäistä.


Toukokuulta ei ole rakennekuvaa, mutta muutama muu löytyi. Paino junnasi vähän paikallaan, osasyynä varmasti heinä ja sen määrä, sekä myös liikkuminen (pohjat..).


Kesäkuun alkua 2016. Poni oli jäätävän nesteinen ja kaviokuume oli jo tuolloin päällä, vaikkei sitä tajuttukkaan. Ihraniska on paisunut aika karuksi...


Edellisestä pari viikkoa myöhemmin, eli edelleen kesäkuuta 2016.


 Heinäkuun loppua 2016. Kk-oireet aikalailla jo selätetty.


Puhelinkuva, elokuun loppua. Muuten hoikistunut hyvin, mutta takapää, säkäalue ja niska pitivät kiinni läskikertymistään.


Syyskuu. C alkoi olla jo ihan ok, mutta toki lihakseton ja ihraniska oli edelleen isompi mitä se on esim. nyt.


Marraskuun alkua. Ponilla hirmuinen turkki ja näyttää lihavammalta kuin onkaan. Casper oikeastaan vaan seisoi tarhassa, kun pohjat olivat todella huonossa kunnossa.


Joulukuu. Ponilta irronnut viimeisetkin lihaksenrippeet ja oli todella hoikassa kunnossa. Karva hämää niin paljon.. Tuolloin olisi siis varmasti kylkiluut ja selkäranka paistaneet, koska ne tuntuivat pelkästään silittäessä, vaikka karvaa oli ihan uskomaton määrä siinä päällä.


Tammikuu 2017. Aikalailla sama tilanne kuin edellisessä, mutta on alettu jo liikuttamaan. Alkoi pyöristymään hyvin helmikuuta kohti.


Maaliskuu, hyvin lihakseton rimpula, mutta ei enää laiha. Oli siis tullut jo vähän läskiä luiden päälle ja toki varmaan lihastakin.


Huhtikuu. Edelleen lihakseton, mutta vähän alkanut jotain muutosta tulla. Harmi ku en klipannut silloin alkutalvesta niinkuin piti, koska lihavuus- ja lihaskuntoa olisi ollut paljon helpompi seurata. Tämän kuvan jälkeen poni alkoi levitä taas varsinkin selästä ja mahasta (kylkiluutkaan eivät juurikaan enää tuntuneet..) överin heinämäärän takia, mutta nopeasti palautui takaisin.


Rakennekuvat olette molemmat nähneet jo postauksissa. Eli toukokuuta. Lisää lihasta ja hiukan mahalinjaa ylöspäin niin hyvä tulee! Liikkeessä tuo mahalinja onkin ihan ok, mutta paikallaan on aika roikkomaha. Ruma ihraniska on ja pysyy, sille ei voi mitään - sellainen löysä löllykkä se on.. Sitä seurailen ja hipelöin melkeinpä päivittäin, jos alkaa kovettua. Ratsastuskuvat ei nyt ihan edustavimmat, mutta niistä näkee tota rakennetta.

Ja loppuun, ihan vaan vertailuksi Casper muutamia vuosia sitten pari omistajaa ennen mua. Eli siro silakka on koko poni :D (Suttailin naamoja kun en tiedä haluako näkyä täällä)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Siltä pitäisi ottaa poni pois.


Iina pääsi taas kiipeämään ponin selkään tiistaina, kun putoamisesta aiheutuneet kolotukset oli kärsitty. Käytiin taas maastossa alkukäynnit ja ensimmäisenä suunnattiin maneesiin. Poni on siellä yleensä vähän rauhallisempi kuin kentällä ja kentällä oli muutenkin ratsukko, niin ei haluttu mennä sinne samaan pölypilveen nostamaan pölyä lisää. Iina otti ensin ponilla tosi rentoa ravia pitkin ohjin pitkin maneesia ja tästä kerrasta viisastuneena täytyy tehdä niin paljon useammin. Ravailujen jälkeen ohjat käteen ja hyvät laukat molempiin suuntiin, jolloin siirryttiin sinne kentälle. Iina teki C:n kanssa taas jotain väistötehtävää, että käännytään muistaakseni keskihalkaisijalle ja siitä vuorotellen suuntaa vaihtaen väistö takaisin uralle.
En muista olenko aikaisemmin maininnut asiasta mitään joten kerrataan uudestaan, eli ponin ongelma on noiden väistöjen kanssa se, että liike eteenpäin hyytyy ihan kokonaan ja väistö lähtee suoraan sivulle, tai sitten liike on kyllä kunnolla eteen, mutta takapää jää seilamaan ihan jonnekkin muualle. Vanha, paha tapa tulee väistössä vielä helposti esiin, eli reilu rullaus kuolaimen taakse, mutta eiköhän sekin siitä ala menemään paremmaksi. Oikealle väistäessä Casper haluaisi olla kaula ihan linkussa vasempaan (tai siis pää kenottaa vasemmalle), eikä tunnu suoristuvan vaikka kuinka yrittäisi. Ollaan päätelty, että johtuu todennäköisimmin säästä, kun sehän on kipannut juurikin tuonne oikealle, eli poni ei välttämättä edes pysty sitä kaulaa suoristamaan kokonaan. Täytyisi yrittää jotenkin jumppailla sitä ja soittaa osteopaatille tai jollekkin, että tulisi katsomaan. Meille piti tulla muutama viikko sitten hieroja, mutta hän joutui nyt harmillisesti jäämään pitkälle tauolle, enkä oikein tiedä kenet pyytäisin. Joutuu taas alusta asti selostamaan kaikki ongelmat ja muut, kun taas tuo meidän "oma" hieroja kävi Casperilla jo viime kesänä. Jos jollain vinkkiä hyvästä hierojasta, osteopaatista tmv. Pirkanmaan alueelta niin vinkatkaa! Mielestäni poni on aika hyvin jo suoristunut siitä mitä se oli, mutta edelleen ne okahaarakkeet tuntuvat käteenkin hiukan kiemuroilta.

Väistöjen jälkeen Casper menikin varmaan parhaiten ikinä Iinan kanssa. Poni liihotteli pitkin kenttää super hienoa ravia. Näki oikein kun selkä nousi ja se takapää oikeasti toimi niinkuin kuuluu. Menivät muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja lopeteltiin siihen, ettei pakka hajoa ja onnistumiseen oli hyvä lopetella. Käytiin vielä maastossa pitkät loppukäynnit, varmaan lähemmäksi 40min.

Muistaakseni keskiviikkona poni kävi Iinan kanssa reilun 10km maastolenkillä, kun en itse päässyt. Olivat olleet parisen tuntia lenkkeilemässä ja myös ravailleet vähän! Casperilla oli kuulemma tosi paljon virtaa ja huomasi käytöksessäkin, mutta rauhoittui kun pääsi liikkumaan.

Torstaina hysteerikko-omistaja meinasi saada sydänkohtauksen, kun poni ei ollutkaan tarhassa vaan veti tyytyväisenä vauhdilla vihreää napaansa.. Äkkiä poni pois ja hetken päästä sain tietoon, että oli ehtinyt ehkä puolisen tuntia olla vapaana. Oli todennäköisesti tullut ali aidastaan.. Puoli tuntia ei kuitenkaan pitkä aika ole, poni on hoikassa/hyvässä kunnossa ja on liikkunut hyvin, niin mitään ongelmaa siitä ei pitäisi tulla, mutta kieltämättä hetken mietin että kohta se on taas kipeä.
Irtojuoksutin kunnolla ja mukana oli pikkuhoitaja, joka teki vähän maastakäsinjuttuja ponin kanssa. Irtona C oli hieno! Ravasi maneesia ympäri kun pyysin, hidasti kun pyysin, ja nosti laukan kun vaan käski. Suunnatkin vaihtui hienosti, vaikka välillä yritti omatoimisesti kääntyä toiseen kierrokseen. Maastakin toimi yllättävän hyvin, vaikka siis aikaisemmin olikin sitä ongelmaa ettei oikein kunnioita noita nuorempia ihmisiä. Edelleen kokeilee kyllä aika paljon ihan karsinassa/käytävälläkin, varsinkin jos poistun itse näköpiiristä, mutta on jo parempi. Kylmäiltiin vielä jalat huolella kun tultiin talliin.

Eilen taas ratsastusta, oltiin maneesissa kovan tuulen ja täyden kentän takia. Casper oli taas todella hyvä lähes kokoajan! Käynnissä avot menivät hyvin, ja raviväistötkin olivat yhtäkkiä ihan mielettömän hyviä, varsinkin verrattuna aikaisempiin. Liike oli kunnolla eteen ja poni myös oikeasti väisti molempiin suuntiin.
Lyhyillä sivuilla aina vähän kasatumpaa ravia ja pitkillä sivuilla pidempää. Jotkut pätkät poni tuntui vaan tikittävän lujempaa, mutta venyttikin kyllä tosi hienosti! Laukka oli vähän pitkänä rallittamista pitkin maneesia, mutta siinä ei ponilta viitsi vielä muuta pyytää kuin jotain kääntymistä ja vähän hitaampaa tai nopeampaa vauhtia. Casper oli vihdoin pitkiäkin pätkiä tasainen edestä, eikä vispaillu kuolaimen taakse tai ihan ylös. Toki väsyessä taas alkoi ymmärrettävästi valumaan taakse-alas.
Poni oli muutenkin niiiin keskittyneen näköinen, korvat vispasivat päässä ja yritti selvästi kaikkensa! Ratsastuksen jälkeen oli hyvin tyytyväisen oloinen itseensä :D


Olen yrittänyt kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti kaikesta, vaikka se toki tuo aina omat ongelmansa. Ehkä myös joitain juttuja kirjoitan turhan provosoivasti :D Itse en tykkää lukea blogeja joissa kaikki on aina täydellisesti, huonosti menneistä ratsastuksista tai kisoista ei kirjoiteta ollenkaan, eikä minkäänlaisia vastoinkäymisiä tapahdu koskaan. Niitä sattuu kaikille joskus. Ymmärrän kyllä että kaikkea ei haluta laittaa blogiin räävittäväksi, eikä kaikkea pidäkkään aina avata kaikille ihmisille nähtäväksi, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Koska olen aiemminkin vähän samasta aiheesta puhunut ja itseasiassa kirjoittanut jonkinlaista postaustakin vähän samantyyppisestä aiheesta, niin en nää estettä, että voisin sitä taas jatkaa. Vaikka ehkä vähän nyt kerjäänkin verta nenästäni kun sohin muurahaispesää.

Meidän alkutaival on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja vastoinkäymisiä on ollut liikaakin. On sairasteltu, vaihdeltu aika ahkerasti tallia jne. En aivan kaikkea ole missään kohtaa avannut ja vanhoja juttuja on muutenkin vähän turha kaivella, mutta tosiaan ei ole asiat menneet ihan niinkuin olisin halunnut ja miten olisi pitänyt mennä. Nyt ehkä vihdoin alkaa näyttää siltä, että nyt on oikeasti asiat hyvin - todella hyvin, kerrankin. Yksi olennainen asia tietysti puuttuu ja se on ehjä käsi, mutta sitä tilannetta on turha nyt murehtia ja sen kanssa asiat menee eteenpäin. Me ollaan vihdoin päästy ponin kanssa paikkaan, jossa meitä kohdellaan niinkuin ketä tahansa muutakin asiakasta tai hevosta. Meillä on ihana tallinomistaja, joka varmasti kertoo heti, jos on jotain kerrottavaa tai moitittavaa. Casper hoidetaan niinkuin pyydän ja muutokset hoito- tai ruokintajutuissa otetaan huomioon heti, enkä joudu viikon päästä kyselemään, että niin voitteko nyt oikeesti tehdä asian näin. Mun ei tarvitse pelätä, että asioita spekuloitaisiin ja tehtäisiin selkäni takana. Kukaan ei kyseenalaista jos haluan ponille ötökkähupun päähän ulos tai heinäverkon yöksi. Kaikki on meille mukavia ja tallilla on hyvä ilmapiiri. Ketään ei kiinnosta, tai ainakaan kenenkään tekemisiin ei vaikuta huhut tai muu sonnanjauhanta, mitä on saattanut jostain kuulla. Toisinsanoen päin naamaa länkyttäminen on loppunut, mutta sitäkin enemmän kuuluu jostain ihan muualta.

Olen tässä varsinkin tämän vuoden puolella kuullut mitä mielenkiintoisempia juttuja itsestäni ja ponista, joitain sellaisiltakin suunnilta mistä kukaan ei ole edes ikinä nähnyt Casperia - ihmisiä, joita en edes tunne. On jännä, miten laajalle ja miten nopeasti jutut voivat levitä, ja kuinka järjettömiä ja tuulesta temmattuja ne voivatkaan olla. Siksi ei jaksa oikein enää mikään blogin anonyymikommetti hetkauttaa (ja no, ottaisitko itse tosissaan jos kadulla joku tuntematon ihminen tulisi pussi päässä huutelemaan elämänohjeita, kuinka pitäisi tehdä ja olla?), koska kuulen kuukaudesta toiseen täällä ihan oikeassa elämässä juttuja itsestäni ja C:stä. Osa jutuista ei ole edes mitään ihan pieniä, vaan tässä vielä joku aika sitten olisivat voineet vaikuttaa ponin terveyteenkin. Voin myös kertoa, että varmasti osa tallipaikoistakin on poissuljettuja eikä meitä otettaisi asukkaiksi. Ja mitä väärää minä olen tehnyt? En yhtään mitään. Jossainkohtaa olin vähän turhan herkkä kaikelle negatiiviselle mikä koski ponia tai sen hoitoa, mutta en jaksa enää murehtia. Pahimpina hetkinä ajattelin laittaa bloginkin hyllylle jottei ainakaan tätä kautta tulisi lisää räävittävää, mutta päätin, että turhaan laittaisin hukkaan hyvän ja arvokkaan päiväkirjan, josta saan myös positiivista. Räävittävää saa aina, oli blogi kiinni tai ei. En myöskään keksi jauhamiselle mitään muuta motivaattoria kuin sen, että sillä saa toiselle huonon mielen tai vahinkoa aikaiseksi, joten miksi antaisin tehdä niin. Itseasiassa joidenkin juttujen lähteen tiedän varmuudeksi ja jos oikein lapselliseksi heittäytyisin, saisin kostettua sormia napsauttamalla. Kieltämättä ollut joskus houkutteleva ajatus, mutta kyllä mulle taitaa riittää ihan se, että kaikki mun kanssa tekemisissä olevat ihmiset tietää sen oikean totuuden. En halua laskeutua samalle tasolle. Jos jollain on niin tylsä ja katkeroitunut elämä, että haluaa käyttää sen juttujen keksimiseen ja levittelyyn, niin senkun sitten tekee niin. Se todistaa jo toisten ihmisten tyhmyyden, että uskotaan jotain kuulopuheita tietämättä asioista yhtään mitään. Jos uskotaan ihan samantien mitä tahansa kuraa kyseenalaistamatta, vaikka ei tuntisi koko kohdetta.
Eiköhän me vielä joskus näytetä sairaalloisen laihan sekopääkaakkini kanssa kuinka huonosti sitä on hoidettu ja liikutettu. Paitsi tietty jos se ehtii rikkoutua ja kuolla ennen sitä, se olis harmi se. 

Nämä maneesikuvat tosiaan eiliseltä ja laadultaan aika syöpää, mutta näkeepähän jotain.

Etupainoinen ja takapää laahustaa, mutta laitoin silti.