maanantai 29. toukokuuta 2017

Ensimmäinen ilmalento


Yksi kevyt viikko ja muutama päivä päälle lisää, niin Casper on räjähtämispisteessä. Karsinassa ja pesarissa ollaan oikein esimerkillisiä käytökseltä ja liikutus sujuu aivan vaivatta! Niin, ainakin melkein. Perjantaina Iina hyppäsi hetken tauon jälkeen ponin selkään. Käveltiin ensin varmaan 40min alkukäynnit pitkin metsiä kun kentällä hypättiin, mutta päästiin sitten onneksi kokonaan tyhjälle kentälle. Iina alkoi heti alkuun tehdä hommia C:n kanssa, muistaakseni ihan lyhyen pätkän ravia ja siitä heti laukkaa, suunnitelmana että ponilta saisi vähän virtoja pois. Ehtikö muutaman laukka-askeleen ottaa, kunnes C sinkosi eteen niin lujaa kuin koivistaan pääsi. Samaan aikaan kiskaisi pään alas ja hyppi vuorotellen takajaloille eteenpäin ja vuorotellen pylly ilmaan. Ratsastaja pyristeli selässä ja pysyikin tosi hyvin, kunnes poni teki loppuratkaisun - sivuloikka kentältä nurmikolle ja kuski maahan. Oli muuten ensimmäinen kerta Iinalla Casperin selästä. Sika ei suinkaan pysähtynyt paikalleen niinkuin teki pikkuratsastajien kanssa, vaan lähti ruokailemaan. Jos lähestyit, niin poni sinkaisi lujaa perse pystyssä karkuun. Eipä siinä kuitenkaan varmaan minuuttia kauempaa mennyt, kun Iina lassosi villiponin kiinni.

Onneksi ei sattunut vaikka aika kovalta tärähdykseltä näytti, ja työt jatkui. Casper ei suinkaan lopettanut virtojenpurkuaan vain siihen tyhmäilyyn, vaan oikeastaan melkein koko ratsastuksen ajan näytti siltä, että koska tahansa tekee samat. Monta kertaa sitten pomppasikin esim. eteen varmaan tarkoituksena tehdä samanlaisia bravuuriliikkeitä kun alussa, mutta loikat kuivahti siihen. Laukassa lähti myös viemään muutamia kertoja. Näistä huomasi kilometrin päähän, että tasantarkkaan oli kerännyt vain niin paljon turhaa pöllöenergiaa kevyistä päivistä, että piti vähän leikkiä. Poniherra suuttui taas esimerkiksi kompastumisesta, mitä tekee vain em. päivinä. Toki on tosi herkkis muutenkin, mutta noin vahvat reaktiot eivät tule esiin normaalisti.

Pääosin ravikin siis oli jotain onnetonta, selätöntä sipsutusta kaula rullalla. Lopuksi kun poni jaksoi keskittyä muuhunkin kun riekkumiseen, niin tuli muutamia paljon parempia pätkiä.

Sipsutisipsuti.
Pari ss videolta.
Eilen käytiin pitkäpitkä kävelylenkki, puhelimen mukaan lähemmäksi 10km. Casperin uudet suitsetkin tulivat nyt sopivasti ja rasvauksen jälkeen olivat valmiit käyttöön! Nämä oli tosi hyvät ponin päähän, kun pelkäsin ensin että sieltä tulee joku jättiponikoko. Olikin vähän päinvastoin, turpis on ensimmäisessä reiässä niskasta ja samoin tuolta turvan alta. Voisin tehdä siihen vielä yhden lisäreiänkin, koska tykkään että turpis on oikeasti todella löysä, vaikka nytkin se toki löysähkö onkin. Suunniteltu selvästi joillekkin kapeille pitkulapäille. Niskahihna ihanan leveä ja muotoiltu ja käsittääkseni näissä on ainakin niskassa, ellei myös tuossa turvallakin joku geelipehmustushomma. Nyt kelpaa. Edelleen kyllä jossain maastolenkeillä, juoksuttaessa yms pidetään meidän vanhoja suitsia, koska kuolaimiakin on hyvä vaihdella välillä.

Tarkoituksena oli siis pitkästä aika ottaa jotain vähän edustavampia pääkuvia, kun mikään muu ponissa ei nyt oikein edustakkaan tuon irtoavan hirvityskarvan takia. Voitte näitä kuviakin katsellessa katkaista kuvan vaikka tuosta lavan puolesta välistä, niin näätte vain hienon sileän kesäkarvan.
Casper jaksaa satunnaisesti poseerata hyvin, mutta yleensä ilme on sellainen "i'm tired of your shit, human", joten ajattelin kokeilla uutta tekniikkaa keppien heittelyn ja puskien ravistelun lisäksi. Youtubesta horse sounds ja ponin ilme kirkastui heti! Oli muuten pörheää poikaa sen jälkeen ja raukkahan alkoi huudella takaisin puhelimessa kiljuvalle hevoselle. Ainakin tuli ihan mielettömän söpöjä kuvia. En kestä miten nätti toi poni on!

Satula-asiaa on saatu vähän eteenpäin, mutta vain vähän.. Muutaman viikon sisään sovitetaan yhtä penkkiä jos saataisiin tilattua siitä pienempi versio, ja pari satulansovittajaa/satulamyyjää katselee jos heiltä löytyisi mitään sovitettavaa. Mikään mittatilauspenkki ei todellakaan houkuttelisi, kun pelkkä hintakin on niin jäätävä ja jälleenmyyntiarvo sitten kaukana ostohinnasta.


Hieno rakenne vielä tähän loppuun. Upea karva kruunaa römppisponin.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Lastenponi? Nope.

Ponin (ja itseni) elämää helpottaakseni yritin löytää jonkun pikkuratsastajan, mutta se ei käynytkään ihan niin helposti. Tiesin kyllä, että C on kaukana ihanasta ja helposta lastenponista, mutta noin sikamainen käyttäytyminen tuli vähän yllätyksenä. Ihan pienetpienet lapset menee, mutta vähänkin vanhemmat on jostain syystä hirveitä ponin mielestä. Tai ainakaan niillä ei ole mitään auktoriteettia ja poni yrittää kusettaa 6-0, näykkiä, jyrätä ja viedä syömään. Siis poni, jota voi maastossa viedä pitkällä narulla perässä, kiskoi sitten raivolla nuoremman ihmisen kanssa leveähköllä tiellä puolelta toiselle syömään.. Ilman satulaa ratsastaminen on tietysti myös haaste, enkä voi katsella jokaisella kerralla kun sieltä joku muksahtaa alas. Poniraukkakin oppi muutamalla kerralla, ettei voi mennä kovaa ja sipsutteli onnetonta ravia, ettei vaan kukaan tule alas.. Pysähtyy muuten samantien jos sieltä tippuu! Muutenkin poni on ehkä hiukan turhan herkkä ihmisille, jotka tottuneet ratsastamaan jollain ratsastuskoulupuksuttimilla. C joka esim. nostaa laukan pelkästä ajatuksesta ja on muutenkin hyvin herkkä istunnalle, ei ole oikein verrattavissa kovasuisiin ja -kylkisiin leipääntyneihin poneihin. Tulevaisuttakin varten olisi ollut mukava jos joku kiva ja osaava pikkukuski haluaisi valmentautua ja kisata esteillä, kun itse tutisen puomeja isommilla. Poni hirveästi siitä hyppäämisestä kuitenkin tykkää ja ponnua löytyy. Harmi vaan kun etsintä nyt näyttää aikas heikolta. Voit siis ilmiantaa itsesi tai kaverisi jos satut tätä lukemaan ja luulisit sopivasi hommaan.

Joku nyt voi tästäkin pahoittaa mielensä (ketään ei sattunut), mutta myös pakko kehua kuinka fiksu poni mulla on. Maastossa meinasi käydä yhtenä päivänä vähän huonosti, kun mentiin metsäpolkua pitkin ja hieman alamäkeen olevassa juurakossa C:n taluttaja kaatui, ja ponihan tuli sitten perässä - suoraan päälle. Kauhuissaan tuijotettiin vieressä, että nyt oikeasti sattui. Casper polvillaan, taluttaja ponin etujalkojen välissä. Luojankiitos Casper jäi siihen ja hyvä että uskalsi liikkua, ilmeisesti sai pidettyä painonsakkin enempi takapäällä. Odotti vaan, että joku auttaa. Iina meni nostamaan ponia ylös ja varovasti se asetteli jalkansa niin, ettei vaan tallo vahingossakaan ihmistä. Olisi tullut varmasti pahaa jälkeä, jos poni olisi itsekseen paniikista alkanut rymyämään ylös siinä juurakkoisessa ja kivisessä alamäessä ihminen välissä. Sen jälkeen C olikin hetken aikaa tosi hämmentynyt ja käveli extravarovasti.


Koska en ole jaksanut ottaa uutta kunnollista rakennekuvaa niin tästä hieno puhelinkuva karsinasta (huomatkaa muuten taulu uudessa karsinassa, niitä on toinenkin. Casper saa ihailla taidetta). Edelleen maha hiukan roikkuu ja pyllyn päällä/lanneselässä jotain ylimääräistä kertymää. Tässä kuvassa ne vähän korostuvatkin, kun ratsastaja juuri litistänyt selkää. Soija todennäköisesti alkanut tekemään tehtäväänsä, sillä vaikka toki liikuntaa on hiukan lisätty, en usko että pelkästään se vaikuttaisi noin nopeasti, noin paljon ponin ulkonäköön ja lihaksiin. Myös ahkeralla maastossa rämpimisellä uskon olevan vaikutusta tähän. Vielä toki paljon tehtävää!

Postissa tuli meille uudet kuolaimet ja matkalla on myös uudet suitset. Kuolaimet on Sprengerin KK Ultra kolmipalat ja niistä olen täällä joskus aiemmin maininnutkin. Saatiin siis kokeilla kaverilta näitä Clle mutta olivat ponille liian pitkät enkä voinut niitä ostaa. Yritin löytää pitkään käytettynä, mutta päädyin sitten tilaamaan kokonaan uuden kuolaimen. Sai ainakin juuri sen paksuisena ja sen kokoisilla renkailla kun halusi - meillä on se bridong-versio, ettei jättirenkaat peitä koko päätä. Suitsia olen etsinyt myös jo pidempään (tai siis lähinnä katsellut ja miettinyt että mistä ihmeestä löydän sellaiset jotka haluan.. ja vielä sopivalla hinnalla.). Horseguardin Ergot on miellyttäneet silmää siitä lähtien kun tulivat kauppoihin, mutta ajattelin niiden paksuhkojen hihnojen näyttävän vähän tyhmiltä ponin pienessä päässä. Pyöröommellut suitset ovat rakkaus, ja olen aina kuolannut Dyonin Dressage-mallin suitsia. Samanlaisia pyöröommeltuja, leveällä turpiksella olevia suitsia on harvassa ja aina kun törmäsin hienoihin, katsahdin hintaa ja siellä komeili vähintään kolmosella alkava kolminumeroinen luku.
Instagramia selatessa vastaan tuli juurikin tälläisiä pyöröommeltuja suitsia leveällä turpiksella ja muotoillulla niskahihnalla (!!! ei ole itsestäänselvyys tän mallisissa suitsissa) ja pikaisella googlauksella löytyi yksi myyjä Suomesta. Suitset vielä sopivasti alessa. Mun lompakolle nää oli tosi kalliit ja muutenkin mietin raaskinko ostaa, mutta niinpä ostin. Lohduttaudun sillä, että jotkut ostaa niitä oikeasti monen sadan euron suitsia, joten tämä ei ole paha :D Merkki siis SD Design ja kuvia laitan kunhan saan ne ensin kotiin asti. Nää meidän nykyiset suitset on olleet ponilla jo exex-kodissa, niin ehkä oli jo aika ostaa uudet! Vanhat toki ihan toimivat vielä, mutta vähän alkavat näyttää jo likaisilta ja kulahtaneilta vaikka kuinka hoitaisi.

Ratsastaessa Casper on ollut ihan jees. Helposti alkaa sipsuttelemaan varsinkin takajaloilla, ja käynnissä helposti rullailee, mutta muuten mennyt aika hyvin joka kerta. Laukkailla pitäisi varmaan enempi. Nopeasti tulleiden lämpimien ilmojen johdosta paksukarvainen poni on ollut aika nuutunut ja esimerkkinä tänään oli märkä ryntäiltä jo pelkästään 10min alkukäynneistä ennen irtojuoksutusta.


Maastoiltu ollaan aika paljon ja varsinkin alkukäynnit saattaa venähtää reippaasti yli puolen tunnin.
Onneksi kävelystä on aina pelkkää hyötyä! Muutama viikko sitten olikin vähän jännät paikat ja maastossa vierähti reilut kolme tuntia.. Tarkoituksena oli käydä eri reittiä kuin yleensä, kun kaverini oli neuvonut uutta reittiä. Alkumatka olikin tosi kiva, kun pääsi pyörimään uusille alueille. Mentiin ensin jotain metsätietä, josta päästiin hiekkateille, jossa kulkee ehkä yksi auto sadassa vuodessa. Tuolla metsätiellä muuten tuli täysin puskista jonkun ison kiven ja puiden takaa joku musta koira, niin lujaa kuin jaloistaan pääsi. Mitä teki poni? Ei mitään. Iina käveli pitkin ohjin eikä poni edes säpsähtänyt. Tiellä oli sopivasti ylämäkiä ja poni joutui hyvin hommiin vain käynnissäkin.
Päästiin lähelle järveä johonkin mökkirantaan ja sieltä jatkettiin pientä puskapolkua takaisin jollekkin ihanalle metsätielle. Tämän tien päättyessä päädyttiin yhteen sellaiseen kohtaan, josta lähtee pitkähkö metsäpolku tallin pihaan. Aina positiivinen yllätys löytää joku reitti, jonka voi kiertää ympäri eikä tarvitse aina kääntyä samaa polkua kotiin! Nyt tämä toinen polun päästä lähtevä tie oli siis tutkittu, joten päätettiin lähteä tutkimaan tämä toinen. Virhe. Olin aikaisemmin katsonut, että Google Maps muka näyttäisi tämän kiertävän takaisin tallille, mutta toisinhan sitten kävi...
Käveltiin kilometritolkulla samaa suoraa.. Suoraa, suoraa, suoraa.. Mutka, suoraa, suoraa. Mulla oli jo tässä kohtaa loppunut akku, joten luojankiitos Iinalla oli puhelin mukana.
Maisemat näytti siltä ettei siellä ole sataan vuoteen kulkenut yhtäkään eläintä tai ihmistä. Jotain hakkuuaukeita ja kivikkoa. Takaisinhan ei haluttu kääntyä, sillä oltiin kävelty samaa jo niin pitkään. Elettiin siinä uskossa, että päästään kiertämään jotain reittiä takaisin järven toiselle puolen ja tuttuja reittejä kotiin. Karttaa tuijoteltiin jatkuvasti ja luultiin, että nyt löydettiin se oikea tie joka vie tallille.

Tietä oli pitkän matkaa ja sen päässä oli vain jotain metsittyneitä puskapolkuja ja oikealle kääntyi tie, johon
oli vedetty metallinen puomi. Päästiin varovasti kävelemään puomin vierestä ja matka jatkui. Alkoi olla jo vähän epätoivo, että mitä jos täällä onkin umpikuja. Ja niinpä olikin. Vain mökkejä ja tie päättyi. Kartta ei auttanut meitä enää ollenkaan. Takaisin oltaisiin toki päästy samaa reittiä, mutta pelättiin, että pimeä ehtii tulla ensin ja muutenkaan ei olisi ollut kovin mukavaa olla tallilla vasta reippaasti iltakymmenen jälkeen. Se pidettiin kuitenkin varavaihtoehtona, koska se saattoi hyvin olla ainoa reitti takaisin. Kieltämättä alkoi vähän ahdistaa, että mitä nyt. Haluttiin vielä viimeisenä vaihtoehtona ennen kääntymistä katsoa nuo metsittyneet polut, ja helpotus oli suuri kun ojassa oli puoliksi kaatunut kyltti "Rutajärvi -->".
Polku oli kapea ja meni ihan keskellä metsää, mutta ajateltiin pääsevämme sitä pitkin vihdoin järven oikealle puolelle, eli tallin puolelle. Matka tyssäsi, kun vastaan tuli pieni silta ja kieltokyltti "ei hevosia". Tässä kohtaa oli jo aivan sama, kunhan päästäisiin pois. Jatkettiin sillan yli, kunnes tuli pururata. Huokaistiin helpotuksesta, pururata tulee järven takaa aivan lähelle tallia. Jatkettiin aivan ihanissa maisemissa järvenvierttä kohti kotia. Ja taas katkesi matka hetkeksi - tultiin jonkun todella ison mökin pihaan. Uskallettiin kävellä pihaan, sillä portilla luki tämän olevan jonkun retkeilyseuran paikka, eli ei kenenkään yksityishenkilön. Mökin pihassa taas kerran ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ei näkynyt poispääsyä muualle kuin takaisin samaa reittiä. Hetki siinä pyörittiin, kunnes Iina löysi portin takaisin purtsille toisestapäästä pihaa - ja matka jatkui. Seuraava ongelma oli, kun eteen tuli taas silta, pidempi kuin viimeksi. Odotettiin, että tästä poni ei ehkä kävelisi yli mutkattomasti kun allakin virtasi vesi, mutta toisin kävi. Siitähän se käveli, eikä ilmekkään värähtänyt. Purtsi jatkui ja jatkui, kunnes vihdoin pääsimme paikkaan, josta olimme kääntyneet järvelle päin hiekkatietä ylämäkeen. Me selvittiin!! Hyvin helpottuneita, väsyneinä ja nälkäisinä vaellettiin tuttua alkumatkan reittiä kotiin ja poni pääsi syömään. Oltiin muistaakseni hieman ennen puolta kymmentä perillä, ja oli tallilla porukka kummastellut, että missä ihmeessä ollaan kun ei ole näkynyt. Se kolmisen tuntia meni koko reissussa ja kartalla näkyvä reitti oli sen mukainen...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Sairaan laiha on tätä menoa sairaan läski


Lyhyt ja vähäsanainen postaus tulossa, mutta pari pitkähköä videota ehkä paikkaavat jonkun verran.

Nyt tämän viikon poni on liikkunut taas aika ahkerasti, mutta muuten on ollut vähän surkeaa. Huomaa ihan jo pikkuhiljaa paisuvasta mahastakin.. Yritetään pitää liikunta nyt vähintäänkin tälläisenä mitä tällä viikolla ja edelleen lisäillä asteittain. Harmi vaan kun Casper ei oikein jaksa innostua tai motivoitua mistään muusta kuin ratsastuksesta. Alan nyt käymään sellaisina päivinä kun menen yksin, ponin kanssa maastossa. Selästä, tai maasta. Maasta ollaan ravailtukkin, vähän on vielä vauhtin kanssa keskustelua kun ensin madellaan ja sitten innostutaan. Meinaa itsellä loppua kunto kun poni kiitää tuhatta ja sataa, pitäisi olla kuitenkin sellaista hallittua menoa... Juoksutus tympii ponia niin paljon, että pidetään siitä nyt pidempi tauko vaikkei se kerta viikkoon pahaa tee. Ohjasajoa en sitten taas enää yritä ollenkaan, niin maastoilu on hyvä ratkaisu tähän väliin.

Maassa oli näköjään jotain hyvin mielenkiintoista.

Ylempi video on kuvattu muistaakseni tiistaina. Käytiin hyvät alku- ja loppukäynnit maastossa ja ratsastus kentällä. En vaan enää muista ollenkaan mitä kaikkea Iina edes teki ponin kanssa, joten videolta näkee menoa paremmin.

Susanna oli taas käymässä pitkästä aikaa ja ehti parina päivänä tallille. Torstaina oli suunnitelmissa, että Susanna menisi päästelemään ponilla kunnolla maastoon kun C ei sitä normaalisti pääse tekemään, mutta huonon reittivalinnan ja kiireen takia se ei ihan onnistunutkaan. Reilu tunti kuitenkin varmasti meni, ja tuli sitä ravia ja laukkaakin onneksi otettua. Löydettiin tosi kiva metsäpolku/tie, jossa on paikoittain ihan hyvä pohja mennä muutakin kuin käyntiä. Samalta tieltä bongasin sitten myös kyyn, hyi.

Kuvakaappaus videolta, lauantailta.
Pe käytiin Iinan kanssa yli 1,5h kävelymaasto pitkinpoikin metsiä ja teitä, ja lauantaina tuli Susanna ratsastamaan kunnolla C:n. Mentiin maneesissa ja oli kivaa, kun ei enää tarvinnut väistellä esteitä niiden siirryttyessä kentälle. Mun on taas vähän turha analysoida sen enempää, kun Susanna kirjoitteli aika hyvin jo kaikki. Eniten nyt tulee mieleen tuo ponin ehkä isoin ongelma, eli kun ohjat ottaa käteen niin vetää itsensä tosi kasaan, sipsuttaa ja tykkäisi vähän rullailla. Täytyy siihen alkaa keskittyä paljon enemmän.

Susannan kommentit; "Heti kun otti ohjat käynnissä, meni ihan nippuun, jännityneeksi ja pakoili tuntumaa, mutta kun jonkin aikaa käveli alkoi vähän rentoutumaan. Ravissa oli samanlainen, joten otettiin heti laukkaa, jotta vähän rentoutuisi. Sen jälkeen ravi meni jo paremmin. Välikäyntien jälkeen alkoi kuitenkin jostain syystä pakoilemaan tuntumaa vielä enemmän nostamalla päätä, mitä ei ole ennen tehnyt, mutta siitäkin rauhoittui pikkuhiljaa. Laukat ihan perus, nousivat hyvin. Yleisesti taipui hyvin, eikä venkoillut muutenkaan pohkeen ohi, vaikka kaksimetrisenä onkin vähän hankala antaa pohjetta."

En tiedä miksi edes jaksan enää sanoa tästä, mutta edelleen - vaikka sokeakin näkee ratsastajan olevan ihan liian pitkä, niin painoa ei ole liikaa ja ratsastaja osaa istua kyllä ponia häiritsemättä. Ratsastusta tämän ihmisen toimesta myös todella harvoin, ehkä kerta noin kahden kuukauden välein. Eli "kuinka kehtaat julkaista materiaalia noin jättimäisestä ratsastajasta ja miten voit päästää edes selkään plaaplaa!!!11", niin kiitos kysymästä, oikein hyvin :)