tiistai 14. maaliskuuta 2017

Voimaa pyllyyn?


Tervetuloa kevät ja mahaan asti kuralla vuorattu poni! On näissä lämpimissä ja märissä kevätilmoissa hyvätkin puolensa; hepat saavat tarhata paljon normaalia pidempään, ei tarvitse jäätyä pystyyn, kenttä sulaa kovaa vauhtia ja ponin talviturkki vähenee silmissä. Toisaalta myös tähän aikaan C näyttää varsinkin auringossa siltä, että ei ole ikinä harjaa tai riittävää ruokintaa nähnytkään, kun kaikki pöly ja irtokarva loistaa :D

Viime alkuviikko oli aika surkeaa liikunnan suhteen, oli yksi vapaa ja seuraavana päivänä lyhyet puolen tunnin kävelyt vaan, kun joka paikka oli jäässä, hirveä ilma ja maneesi täynnä. Onneksi sunnuntaina oltiin kiipeilty ponin kanssa laitumella melkein tunti, mutta toki pelkkää kävelyä sekin..
Keskiviikkona sitten kevyet päivät huomasi Casperin käytöksessä hyvin selkeästi. Hyvä, että edes karsinassa pysyi. Mentiin tallille aika myöhään illalla, joten saatiin tyhjä maneesi käyttöön. Ensin käveltiin reilu 10min, jonka jälkeen Iina juoksutti hetkisen molempiin suuntiin. Ilman piuhoja juoksutuksessa ei varsinkaan tällä hetkellä ole oikein mitään järkeä, sillä poni lönköttelee löysää ravia selkä alhaalla, takajalat tallissa vaikka mitä tekisit liinanpäässä. Juoksutus oli nyt lähinnä sitä varten, että saa hieman alkuverkkailtua ja liinassa kulkeminen ei ole muutenkaan C:n vahvuuksia, kun poni haluaisi mielummin tulla ihmisen luokse. Sitä on siis hyvä harjoitella näin muutenkin..
Juoksutuksen jälkeen poni pääsi irrottelemaan. Heti ensitöikseen kävi pariin kertaan pyörähtämässä hiekassa, sillä se on nyt vasta muutama kertana huomannut, että niinkin voi tehdä. (Yhtenä päivänä oltiin lähdössä maneesista, niin C alkoi kerätä ennen ulko-ovea jalkoja mahansa alle ja oli heittäytymässä maahan. Ripeästi käskettiin eteen, ja poni ottikin pari askelta, mutta niiasi sitten päättäväisesti takapäänsä alas.. :D Se jäi kylläkin vaan siihen ja nousi yhtä nopeasti ylös kun laskeutuikin.) Jonkun aikaa Casper sai hölkötellä ympäriinsä, jonka jälkeen pitkät loppukäynnit. Pukit ja muu isompi riehuminen on vähentynyt paljon, poni osaa rauhottua ravaamaan ja välillä jaksaa mennä ympyrälläkin ihmisen ympärillä.

Torstaina mentiin taas aika myöhään, joten päästiin taas tyhjillään olevaan maneesiin. Suunnitelmissa oli, että Iina ratsastaa. Ensin taas alkukäynnit maasta maneesia ympäri ja liinassa askellajit läpi pikaisesti. En ihan tarkalleen muista, mitä kaikkea Iina teki ponin kanssa. Käynnissä kuitenkin pohkeenväistöä ja avoja sen verran, että tuli edes muutama hyvä askel, sekä perus taivuttelua ja asettelua ympäriinsä. Ravissa haettiin vaan sitä, että poni rentoutuisi eikä pompottelisi ja kaahailisi selättömänä pitkin maneesia. Sai lopuksi venyttää ravissa ihan kunnolla.

Perjantaina ponilla oli kevyt päivä, kun vuokraajat kävivät. Eli todennäköisesti kävelyä ja pieniä pieniä pätkiä ravia talutuksessa.

Lauantaina kävin hakemassa kaverini Kaisan (jos joku muistaa Arvon, niin kyseinen henkilö omisti sen) ohjasajamaan C:n, sillä hänellä on hiukan enemmän taitoa tossa touhussa kun itselläni tai kellään muulla tutulla. Taas oli mukavasti maneesissa vain yksi poni meidän lisäksi, joten tilaa oli. En nyt ala selostamaan sen tarkemmin, mutta ainakin pätkiä poni meni hienosti. Se takapää on edelleen ongelma, kun pitäisi saada ne takaset kunnolla polkemaan alle. Sitäkään ei tietenkään voi vaatia pitkiä matkoja, jos ei kertakaikkian ole voimaa. Etupää vertyy jo aika kivasti hetken ravailusta, vaikka toki sekään ei täysi normaali ole liikkuvuudeltaan sään takia. Vyö myös vähän valui kainaloon, sään ja lapojen päälle, joten se varmasti vaikutti osittain ponin liikkumiseen.
Ottivat väleihin paljon käyntiä niin, että poni pääsi venyttämään. Kaisa sanoi samaa kun kaikki muutkin tuosta kuolaimesta, eli C ei tykkää tuntumasta yhtään. Uusi kuolain kokoajan etsinnässä, mutta noita tietynlaisia Sprengereitä on hankala löytää tässä koossa muuten kuin uutena. Täytyy kokeilla meidän vanhaa oliivikolmipalaa siihen asti, että uusi löytyy. Casperilla on naurettavan matala kitalaki, niin sinne ei voi ihan mitä vaan lykätä. Minisuisten ponien omistajat tervetulleita kertomaan, mikä voisi sopia! Tosiaan ainakin tuo Sprengerin KK Ultra vaikutti hyvältä. Novaa voisi kokeilla, mutta jos pidemmälle ajattelee, se on koulukisoissa kielletty.



Päästettiin poni ohjasajeluiden jälkeen hetkeksi irti. Laitoin ponille fiksuna ensin meidän uuden ja puhtaan kuivatusloimen. Ehtihän se muutaman kymmenen sekuntia olla C:llä, kun poni päätti käydä vähän pyörimässä. Olisihan se pitänyt tajuta ennen loimen pukemista, kun poni on tosiaan muutenkin viimeaikoina keksinyt, että maneesissa saa piehtaroida. Sinne meni se puhdas loimi, kun hikisenä pyöri hiekassa :D Otettiin loimi siis samantien pois, kun poni nousi ylös, ettei sotkeudu siihen.


Sunnuntaina käytiin maastolenkillä ja mukaan tuli C:n kanssa pikkutallissa asusteleva ponitamma hoitajiensa kanssa. Ei ole siis mikään maastovarmin eläin, joten Casper oli hyvää seuraa eikä välittänyt toisen kyttäilyistä tai sinkoiluista. Eilinen oli pakkovapaa, mutta tuli ihan hyvään kohtaan tälle viikkoa, jos loppuviikon liikkuu.

Tänään olisi taas ratsastusta suunnitelmissa, täytyy katsoa jos saisin tännekin jotain materiaalia. Tunteja (=puolituntisia) ollaan kyselty ja kirjoittelen myöhemmin näistä lisää, kun saadaan varmuutta asioihin. On se vaan varmasti niin paljon helpompaa, kun siinä on joku joka kertoo mitä tehdään (ei jää pelkäksi haahuiluksi) ja osaa katsoa ulkopuolisin silmin ponin liikkumista.


Kysymyspostaus julkaistaan varmaan muutaman päivän sisällä. Vielä siis ehtii kysyä, jos on jotain mielessä!

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kukkahattuilua ja kysymyspostaus


Kysymyspostausta joku toivoi muutama postaus sitten ja voisin nyt sellaisen väkertää, jos vaan kysymyksia tulee tarpeeksi. Kysymyksiä on tuntunut nyt satelevan kommenteissa sen verran, että ehkä on muutenki nyt sen paikka. Saa kysellä mitä mieleen tulee, postaus julkaistaan kun kysymyksiä on tullut sen verran.

Vähän on ollut tämä postailu nyt epäaktiivista viimeaikoina. Poni toki liikkunut päivittäin edes kävellen, välillä saanut täysvapaan kerta viikkoon. En vaan tykkää julkaista mitään kuvattomia postauksia, kun kuvia tai mitään videoita ei ole oikeen kehuttavasti nyt hetkeen otettu.

Meidän hieroja tosiaan kävi 20. päivä. Ainoat huomattavan arvoiset jumit löytyivät lanneselästä ja hieman myös niskasta. Lanneselässä tuntui edelleen vähän jäänteitä niistä neste/läski/mitä ovatkaan-pateista, mutta kuulemma katoavat varmasti nopeasti. Takapää oli saanut jo vähän lihaa luiden päälle, mutta muuten poni toki edelleen ihan riutunut. Hieroja kehotti klipatessa - jos nyt siihen klippaukseen enää päädyn - ihan oman mielenterveyden takia jättämään selkään karvat, C tulee todellakin näyttämään onnettomalta rimpulalta ja luita saattaa paistaa. Mutta, kyllä se siitä :D Täytyy vaan muistaa, ettei sille voi lykätä turvan eteen 10 kiloa heinää vaikka mieli välillä tekisikin. Meillä on jäätävän valkuaispitoista heinää C:lle, joten hitaasti hyvä tulee. Poni oli koko hieronnan ajan ihan kuin ei olisi mitään käytöstapoja ikinä oppinutkaan, kun oli seissyt vähän turhan pitkän yön sisällä ja muut olivat päässeet jo ulos. Seuraavan kerran hieroja on tulossa varmaan muutaman kuukauden päästä, kun ollaan saatu poniin enemmän jotain, mitä hieroa. Säkääkin on hyvä seurailla, siitä saattaa tulla myöhemmin ongelmia, vaikka kiertymä pieni onkin.
Satulahaaveet myös musertuivat entisestään, kun puheeksi tuli satulat. 30cm paneelit taitavat oikeasti olla aika lähellä totuutta, samoin "pitkähkö säkä" ja "aika taakse tulevat lavat" eivät olleet ihan sellaisia joita olisin halunnut kuulla, vaikka ne tietty tiedostinkin jo aikaisemmin. Jos jotenkin onnistuu löytymään noin lyhyen satulan, se siis hyvin todennäköisesti ei tule sopimaan, sillä C:n selkä ei taida ihan perinteinen shettisselkä olla. Ylipäätään säkätilan löytäminen pikkuponisatuloissa on hankalaa. Noh, onneksi on aikaa vielä miettiä vaihtoehtoja ja säästää rahaa. Onneksi on myös olemassa satuloita, joihin saa haluamansa pituiset paneelit, jos sellaisista sattuisi joku sopimaan.

Karvoistaan Casper luopuu kovaa vauhtia ja kotiin on aina mukava tulla sen näköisenä, että poni on siirtänyt karvansa vain omistajaansa. Viimevuonna C piti turkistaan kiinni, joten positiivinen yllätys tämä. Alkaa jo karvojen alta paljastumaan totuus ponin kunnosta, kun sitä on jo sen verran irronnut. Maha näyttää nyt tosi isolta verrattuna muuhun poniin, kun muualta karvat ovat litistyneet ja mahassa kaikki pörröllään.. :D
Nyt myös alkaa tämä kausi, kun alkaa olla plussaa ja ressukka hikoaa jo tallissa ollessaan ryntäiltä ja takajalkojen välistä. Ei ole todellakaan hyväksi ihollekkaan ihon hautuminen jatkuvasti kostean, paksun ja likaisen karvan alla.. Karva kiiltää yllättävinkin hyvin, mutta karvaa pöyhiessä sieltä paljastuu hilsettä ja kaikkea mahdollista töhnää. Karvan alla paahtuminen näkyy myös huomattavasti ponin jaksamisessa. Klipatakko vai ei, en enää tiedä. Onko siinä enää järkeä näin myöhään vai roikunko vain jossain vanhassa urbaanilegendassa, ettei keväällä enää saisi klipata?

Sunnuntaina reilun tunnin maastolenkille, käveltiin ensin kävelytietä pitkin varmaan ainakin kilometrin niin oli C:llä jotain katseltavaa. Sen jälkeen käännyttiin ja mentiin "peruslenkki", eli tallin vierestä lähtee hiekkateitä toiseen suuntaan ja sieltä saa kierrettyä monta eri pituista lenkkiä. Iinan puhelimen mukaan matkaa oli reilut 6km.

Maanantaina mentiin niin myöhään tallille eikä ollut paljon aikaa, niin päädyttiin päästämään poni revittelemään. Tietysti kävelytettiin pitkät alku- ja loppukäynnit.

Tiistaina Iina ratsasteli kevyesti. Oltiin ensin kentällä hetken aikaa, kun maneesissa oli sen verran porukkaa. Kentällä pystyi hyvin kävelemään, kun pääasiassa se oli pelkkää loskaa. Maneesissa ihan pikkupätkät ravia ja muuten käynnissä taivutteluja, väistöjä ja etu- ja takaosakäännöksiä. Poni oli aika jees, varsinkin oikeaan taipui paljon paremmin kuin aikaisemmin. Väistöissä vauhti meinaa aina hyytyä, sitä täytyy treenata paljon.


Eilen, eli keskiviikkona kävin aamupäivästä siivoamassa karsinan ja punnitsemassa heinät ja tarkoituksena oli mennä juoksuttamaan. Maneesi kuitenkin oli niin täynnä, että ajattelin tulla paremmalla ajalla uudestaan. Illalla siis uudestaan, raahasin poikaystäväraukan mukaan istuskelemaan katsomoon, jos vaikka tarvitsisin apua. Maneesissa oli tuolloinkin valmennus meneillään, mutta onneksi lopettivat pian ja saatiin käveltyä hyvät alkukäynnit. Liinan päässä poni ravasi hienosti molempiin suuntiin, ensin vähän mateli ja takapää laahasi jossain ihan muualla, kuin piti. Laukkaa en sitten saanut nousemaan millään. Tai joo, muutamia askelia aina kumpaankin suuntaan. Siispä poni sai laukkailla irtonaisena, koska en enää kyennyt edes yrittämään saada laukkaa pysymään. Hetkisen poni sai laukkailla, kerrankin rauhallisena, kunnes otettiin kiinni. Poni oli muutenkin vähän vaisun ja laiskan oloinen, ei mitenkään kipeän, mutta jotenkin nuutunut. Jo ravien jälkeen C oli kyllä ihan märkä, että en ihmettele tuota olotilaa..
Illalla sitten käsi tulessa vähän kaduin tätä juoksutusta, ei ole oikeen mun homma tällähetkellä. Täytyy pitäytyä jossain taluttelussa.

Tänään Iina pääsi taas tallille ja ponin eilisen nuutuneesta olemuksesta inspiroituneena pidettiin vähän kevyempi päivä. Naruriimu päähän ja maneesiin köpöttelemään ja tekemään väistätyksiä sun muita kukkisjuttuja. C vihaa naruriimun painetta ja sen koko naama kääntyy väärinpäin tuo päässä, vaikkei se tietenkään kireällä ole. Saman reaktion saa aikaan riimulla ratsastus - joku siinä paineessa vaan häiritsee.
Kannettiin kolme puomia pitkälle sivulle ja niitä taluteltiin käynnissä yli, Iina kokeili muutaman kerran ravissa. Casper ei ensin jaksanut nostella jalkojaan, mutta vähän välejä pidentämällä alkoi jalka nousta ja askel venyä!

Kaikki postauksen kuvat on otettu enemmän tai vähemmän hämärässä ja vanhusrunkoni ei siedä yhtään ISO-arvon nostoa, siitä tämä kaikki kohina ja huonolaatuiset kuvat.

Niin mikä muuli?