maanantai 13. helmikuuta 2017

Arkea ja vieraileva ratsastaja

Postausta piti tulla jo vähän aikaisemmin, mutta nyt on aikankin materiaalia. Lomat tosiaan lusittu ja paluu arkeen. Oli hiukan masentavaa tulla sieltä kymmenen asteen pakkasesta ja 60cm lumikerroksen keskeltä tänne rännän ja pienen lumipeitteen keskelle. Ponikin vietteli aika kevyen viikon, mikä tässä kohtaa oli varmasti ihan hyvä. Sai kaksi(?) vapaata ja muut päivät käveli maastossa melkein tunnin lenkkejä.

Odottelemassa kengittäjää.
(Edellisviikon) sunnuntaina pääsin siis pitkästä aikaa tallille. Juoksutettiin ponia juoksutusjärjestelmällä, lähinnä kokeilumielessä, että miten se viritys edes toimii. Jätettiin narut tosi löysälle, sen verran oli tuntumaa ettei poni saanut kiskottua päätään maahan tai aivan ylös. En tiedä vaikuttiko ponin rauhallisuuteen remelit vai sattuiko kuu ja tähdet olemaan oikeassa asennossa, mutta yhtäkään lähtöä C ei ottanut. Ympyrällä liikkuminen oli alkuun hakemista, kun poni tulisi kovin mielellään syliin tai liikkuisi kahden metrin ympyrällä. Loppuenlopuksi hölkötteli oikein nätisti koko liinan mitalla, varsinkin ravissa.

Seuraavana päivänä Iina ratsasteli. Samoja juttuja kuin aikaisemmin, eli käynnissä väistöjä ja taivutteluja, ravia pääasiassa ympyröillä tai vain maneesia ympäri. Laukannostoja parit molempiin suuntiin ja pikkupätkät laukkaa. Ravissa poni oli pätkiä tosi kiva, kun vaan uskalsi rentoutua. Toiseen suuntaan poni vähän innostui laukassa ja nostossa lensi perä eikä vauhti meinannut millään hidastua. Oikeaan poni ei meinaa taipua, ei sitten millään. Laittelinkin viestiä meidän hierojalle, ja hän tulee käymään kuun lopulla.

Tiistaina kävi nuori vuokraajaehdokas. Poni oli aika jännittyneen oloinen kokoajan, osasyynä varmasti selässä (sään päällä) pyörivä ja liukuva satula.

Ai mikä jäykkis?
Keskiviikkona kävi kengittäjä. Meidän kengittäjä siis vaihtui, kun edellinen ei yhden pikkuponin takia tullut näin pitkälle.  Uudella kengittäjällä oli vähän samanlainen tyyli kun vanhalla ja muutenkin osasi ottaa huomioon kk-ponin tarpeet ja jaksoi selittää kavioista ja jalka-asennoista! Ponin kaviot tosi hyvässä kunnossa kaviokuumeen sairastaneeksi. Takapään kengitys sujui tälläkertaa ongelmitta, mutta etupää olikin toinen juttu. Vasen ok, mutta oikea.. Poni hyppi pystyyn ja pyristeli pakoon minkä ehti, jos vasara edes osui kenkään, vaikka naula ei ollut edes tilsakumista läpi. Kavio oli jostain syystä siis ehkä niin arka.. Kengittäjä kokeili pihdeillä, mutta niihin ei onneksi mitään reaktiota. Osa riehumisesta saattoi myös johtua jostain muusta kun kivusta, sillä hetken tauon jälkeen kun ponin huomiota kiinnitti muualle ja rapsutteli, niin kenkä saatiin ilman mitään ongelmia paikalleen. Täytyy vain seurailla ja toivoa, ettei kehittele mitään talvikaviokuumetta. Heinää ponin tiedän saaneen ihan liikaa kuluneen heinän perusteella ja se menee nyt syyniin, kun punnitsen itse valmiiksi.

En keskiviikon ja torstain liikunnoista oikein muista, miten menivät. Ainakin toisena päivänä ohjasajettiin. Poni oli ihan ok, vaikkakin todella epätasainen edestä ja olisi halunnut kiemurrella takaisin ohjien päissä olevan luo. Ohjasajoin siis itsekkin jonkun aikaa. Perjantaina oli 20-25min reipas kävely maneesissa, sekä loppuun laitettiin kolme puomia joista nostettiin toinen pää sokeripalalla ylös ja kävelytettiin ponia niiden yli. Joutui venyttämään askelta ja muutenkin katsomaan paremmin mihin astuu. Vähän laiskasti alkuun ja kolautteli puomeja, mutta parani loppua kohden.

Lauantaina Susanna tuli piiitkästä aikaa ratsastamaan! Jo ihan tähän ensimmäiseksi on taas pakko mainita, että ratsastaja on todellakin liian pitkä, mutta poni ei siitä kärsinyt. Varsinkaan kun puhutaan vain kerran pariin kuukauteen tapahtuvasta läpiratsastuksesta..
Susanna meni ensin satulan kanssa, sitten ilman. Olen nimittäin alkanut miettimään sitäkin, että ottaisiko satula turhan paljon säkään kiinni. Todennäköisesti ottaa (no, sen voi todeta jo kädellä kokeilemalla), sillä poni oli parempi ilman. Toki alle voisi laittaa jos minkälaista kohottajaa ja padia, mutta kyllä me taidetaan ilmankin pärjätä. Voi olla myös, että noiden polvitukien takia ratsastaja istuu vähän turhan takana siihen nähden, missä ne ponin viimeiset kylkiluut menevät.

Lyhyesti kerrottuna C oli aika jännittynyt ja kipitti. Laukat nousi kuitenkin hienosti, toiseen suuntaan hieman ennakoiden ja lentävämmällä lähdöllä :D

 "Lauantaina oli jännittynyt ja pakoili tuntumaa. Käynnissä ja ravissa lähti helposti jännittyneenä kiihdyttelemään. Laukat nousi hyvin ja niissä ei mitään ongelmaa. Oli aika innokas."


Eilen aamupäivällä ponia kävi katsomassa vuokrausmielessä eräs äiti+pieni tyttö, ja he alkavat kerta viikkoon käymään. Tyttö ratsastelee siis vain talutuksessa, pääasiassa käyntiä. Mulle tosiaan tuli hirvittävä määrä yhteydenottoja ja ajattelin ensin, että otan kaikki halukkaat edes kokeilemaan, mutta ihan jo vastuukysymysten jne. takia päätin, etten ehkä osaa luottaa C:tä lapselle hoidettavaksi ja liikutettavaksi. Myös sekin, että C on niin herkkis ja se kyllä heittää alas jos joku ärsyttää, niin pelottaa, että sieltä joku ratsastuskoulun kovasuisilla ja -kylkisillä ratsastamaan tottunut ihminen tulisi alas jo kokeillessa..

Susanna tuli vielä eilenkin ratsastamaan, kun kerrankin oli käymässä. Saatiin tallikaverilta Sprengerin KK Ultra kolmipalakuolain lainaan. Pituutta oli harmillisesti varmaan sentti liikaa ja joudun etsimään kuolaimen jostain muualta, mutta C oli alusta lähtien heti huomattavasti parempi. Itse huomasin ihan maasta katsoen ja Susanna sanoi heti samaa selästä. Poni ei pakoillut kuolainta ja oli paljon tasaisemman näköinen edestä, eikä vispannut ylös-alas-kuolaimen taakse niin paljon. Taipui tosi hienosti varsinkin verrattuna siihen, kun poni on viimeaikoina ollut kuin rautakanki. Laukannostot oli vähän hassuja, kiihdytti ravia ja lähti jotenkin tosi löysästi jättäen takapään matkasta.
En näistä kummastakaan ratsastuskerrasta jaksa sen kummemmin selitellä ja analysoida, kun kerrankin on videot!

"Sunnuntaina oli käynnissä ja ravissa ihan erilainen kuin lauantaina, tiedä sitten liittyikö kuolaimen vaihtoon. Saatiin ekan kerran, ei kyllä todellakaan tyylipuhtaasti, käyntiväistätyksiä ja avotaivutuksia vähän onnistumaan tai ainakin poni taipumaan paremmin kuin yleensä. Ravissakaan ei lähtenyt niin pahasti tököttämään kuin eilen. Laukka ei jostain syystä noussut niin hyvin kuin yleensä ja nostot oli aika laiskoja, muuten ihan kiva."


Voisin vielä kertoilla loppuun käsikuulumisia, kun nekin meidän elämiseen vaikuttaa paljon, eli kädessä on tosiaankin rakenteellisten ongelmien lisäksi jatkuva tulehdustila päällä kokoajan ja välillä se pahenee, ilmeisesti jostain tietystä liikkeestä sekä rasituksesta johtuen. Nukun välillä öitäkin huonosti ilmeisimmin hermosärkyjen takia, mutta uusi lääkäri olikin nyt sitä mieltä, että jatkappa vielä puoli vuotta lihasten kasvatusta ja sitten vasta avataan ja puhdistetaan ranne, jos ympäröivien lihasten tuki ei auta.. Oikein kiva homma. Tässä viimeisen puolen vuoden aikana kun olen yrittänyt tehdä kädellä mahdollisimman paljon, juurikin lääkärin ohjeesta (vanha lääkäri sanoi, että jos vaan pahenee -> leikkaus, mutta tätä lääkäriä ei enää ole..), mutta käsi on kipeytynyt vain enemmän ja enemmän.
En todellakaan tiedä, mitä enää pitäisi tehdä.