tiistai 24. tammikuuta 2017

"Taivu ihan keskenäs" T. Casper

En edes muista mitä kaikkea ollaan puuhailtu, mutta poni on monipuolisesti päässyt liikkumaan. On juoksutusta, maastakäsittelyä, ratsastusta, maastoilua, ohjasajoa.. Niinä päivinä kun Iina ei ole tullut, olen kävelyttänyt ponia ainakin puolisentuntia kerrallaan. Tästä eteenpäinkin C saa vain yhden "vapaapäivän" viikossa, jolloin tehdään edes jotain; eli kävellään, jotain maastäkäsittelyjuttuja tmv.

Noin viikko sitten tehtiin ensimmäinen "kunnollisempi" ratsastus, joka pääasiassa sisälsi käyntiä. Taivuttelua, väistöjä ja sellaista. Ponin ongelma on sisälle punkeminen, varsinkin takapää tykkäisi puskea sieltä. Ravia ottivat muutamia ympyröitä molempiin suuntiin. Nätisti meni ja pätkiä liikkui paremmin eteenkin, eikä jäänyt ihan sipsuttelemaan.
Toinen samantyylinen treeni tehtiin sunnuntai-iltana. Yritettiin taktikoida itsemme tallille sellaiseen aikaan, ettei varmasti olisi ketään maneesissa. No, ehtivät vartin alkuköpöttelyt kävellä ja maneesiin tuli muutama ratsukko. Puolisentuntia lisää kävelyä (joka sisälsi myös näitä väistöjä jne.) jonka jälkeen poni oli jo hieman hikinenkin, jonka jälkeen saatiin vihdoin tilaa maneesin vähän tyhjetessä. Ravia taas hiukan molempiin suuntiin, meni paremmin kuin viimeksi. Ihan loppuun Iina nosti ympyrällä laukat molempiin suuntiin. Eli nosto ja se riitti. Molempiin kierroksiin tuli hienothienot nostot, vaikka ponilla on selästä nostettu laukka ehkä viimeksi toukokuussa! Maastossa loppukäynnit, ponin juotto pellavavellin muodossa, yöheinät, ja sitten kotiin.

Tältä näyttää ponin takajalat ravissa. Missä laahaatte?
Tänään olikin ihan mielenkiintoinen ratsastus. Alkukäyntien jälkeen kun Iina otti ohjat käteen ja alkoi hommiin, niin ponilla meinasi jo siinä kohtaa mennä herne nenään, kun ei saanutkaan puskea mihin sattuu ja täytyi ihan taipua kunnolla. Vähän siis huiskutteli häntää ja polkaisi pari kertaa siihen tyyliin, että olisi pomppaamassa ilmaan enemmänkin. Oikea kierros luonnollisesti ponille paljon huonompi, sillä se on juuri tuo kk-kavion puoli ja sitä myötä myös huomattavasti jumisempi. Hyviä pätkiä tuli, poni väisti ja siirsi takapäätään kun pyysi. Etu- ja takaosakäännökset sujuivat vähän tökkien, mutta sujuivatpa edes jotenkin.

Heti ensimmäisissä(?) raveissa poni sitten otti ja lähti. Harmillisesti en saanut sitä videolle, vaikka kamera siinä olikin kuvaamassa ja jäi vähän epäselväksi mistä C otti kipinää. Kuvista katsottuna näyttäisi hieman siltä, että se olisi nostamassa laukkaa, mutta kun ei saanutkaan laukata, niin suuttui. Tämä tosin ei olisi mikään uusi asia, kun poni on sitä joskus maastossakin tehnyt. Toinen syy saattaa olla ihan puhtaasti vain pöllöenergia, kun olisi vain hissukseen pitänyt ravailla. Satulahan valahti samantien kaulalle ja ihmettelen, että kuski pysyi kyydissä. Eikun satulansiirtoon ja takaisin selkään. 
Iina laittoi ensin ponin kunnolla hommiin käynnissä, jonka jälkeen uudelleen ravia. Hiukan oli sellaista "koskahan tää lähtee" -menoa, mutta nätisti sujui molempiin suuntiin.

Muahan ei perkele komennella T. Poni


Viimelauantaina Casper aiheutti omistajalleen sydämentykytyksiä, kun poni möllötti karsinassa syömässä ja menin sitä harjailemaan. Rutiinilla kokeilin jalat, ja ei tarvinnut kuin vähän liu'uttaa kättä vuohiselle, kun siellä hakkasi pulssit.. Joka jalassa. Hetken mietin, että ei tää voi olla todellista ja mistä ihmeestä poni olisi voinut reagoida noin, mutta kun järki alkoi hetken päästä taas liikkua, oli montakin asiaa jotka pulssit olisivat voineet aiheuttaa. Myöskään näin myöhemmin ajateltuna pulssit eivät olleet ollenkaan kk-pulssien oloiset. Kävin myöhemmin illalla kokeilemassa uudestaan, ja hävinneethän ne olivat. Nou hätä ja paniikki ohi. Jos olisin fiksu, niin en kyttäisi hullunlailla joka päivä noita jalkoja, mutta voimistuneet pulssit olivat C:llä ensimmäinen oire kaviokuumeesta. Muita oireita ei siis ollut, vain pulssit olivat erittäin voimakkaat ja hakkaavat, kun normaalisti niitä ei saa edes kaivelemalla tuntumaan. Katsotaan, jos ponin pian paremmassa kunnossa ollessaan osaisin luottaa siihen, että mitään ei pitäisi tapahtua kun ruokinta ja liikunta on ok, jolloin aineenvaihduntakin on ok.

Tämän viikon ehdin vielä viettää ponin kanssa, kun lauantaina lähdenkin lappiin lomailemaan viikoksi. Ponin hoitaa Iina ja yksi kaverini. Onneksi on ihmisiä, joiden voin luottaa hoitavan C:n hyvin tilanteista huolimatta. Vähän tuntuu pahalta laittaa toiset tekemään toisen eläimen eteen niin paljon hommia, mutta muutakaan en kyllä voi :D

Meillä alkaa olla asiat vihdoin aika hyvin! Poni pääsee päivittäin monipuolisesti liikkeelle hyvillä pohjilla, maha on rauhoittunut ja aineenvaihduntaongelmista ei ole enää tietoakaan. Okahaarakekiertymä tietysti nyt on edelleen olemassa, mutta sekin on jo kääntynyt suorempaan. Kun lihaksia saa ympärille ja maaliskuussa käydään klinikalla näyttäytymässä Pursiaisella, niin saa varmaan jo senkin ongelman unohtaa! Omaa hierojaamme haluan kuitenkin senkin jälkeen käyttää vähän useammin, ettei ala kiertymään uudestaan ja varmasti muutenkin hyvä tälläisessä tilanteessa, kun lähes nollasta aletaan taas liikkumaan ja  rakentamaan lihasta.

Ponilla tosi edustava ilme ja karvakin näyttää ihanan raihnaiselta.. Huono kuva kaikinpuolin, mutta ihan hyvä tässä kohtaa ottaa rakennekuvia vähän useamminkin, kun niistä muutoksen näkee helpommin. Huonostakin rakennekuvasta näkee aina jotain.

Haluan vielä loppuun kiittää kaikkia 155 lukijaa ja erityisesti kommentoijia, olette aktivoituneet mukavasti! On kiva huomata, että ihmiset edelleen jaksavat seurata meidän elämää, vaikka keväästä asti vähän hiljaiseloa ollaan vietettykkin.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Notkea kuin näkkileipä


Kuvat hävyttömän huonolaatuisia, sen siitä saa kun kuvailee pikaräpsyjä "sinnepäin" -asetuksilla ja kittiputkella. Täytyy joku päivä keskittyä kunnolla siihen kuvaamiseen, josko saisi jotain järkevääkin aikaiseksi. Kiva myöhemmin katsella kunnollisista kuvista, miltä poni on näyttänyt tällöin, eikä tarvitse tihrustella jostain överikohisevista epätarkoista otoksista.

Näistä allaolevista kuvista näkee surullisen totuuden siitä, miltä poni tällähetkellä näyttää ja miten se liikkuu.
Oli vähän kurja olo kun perjantainakin katsoi ponin liikettä ohjasajaessa. Kaikki se työ, mitä tehtiin keväällä, ei tietenkään näy enää millään tavalla. Jäykkä, töpöttävä, etupainoinen. Tosiaan, viimeisimmätkin lihastenrippeet irroneet ja mahastakaan ei voi sanoa oikein mitään tuon karvan läpi. Helmikuun alussa kun tulen lapin reissulta, saa C luopua karvoistaan. Vaikka tällähetkellä sen saa vähän helpommin kuivaksi, kun ei hikoa kuin ryntäiltä vähän, mutta keväällä säiden lämmetessä (ja silloin poni liikuukkin jo rankemmin) asia on toinen ja silloin en enää viitsi klipata. Tallissakin on niin lämmin, etten ihmettele vaikka poni sielläkin hikoilisi vähän öisin. Muutenkin helpompi seurata lihavuus- ja lihaskuntoa pienessä karvassa, eikä tuollasessa turkissa. Jos kokonaan klippaisi, sieltä todennäköisesti näkyisi selkäranka ja ainakin osa kylkiluista. Karva huijaa todella paljon.
Ei taida olla ihan normaalia, että C kuihtui näin huonoon kuntoon, mutta poni söi ainakin alkusyksystä asti heinää joka oli pelkkää mahantäytettä. Sitäkin todennäköisimmin liian vähän, kun en itse niitä laittanut ja punninnut. Olisi pitänyt varmaan siinä kohtaa taas vaan uskoa itseään eikä ihmisiä joiden mielestä poni saisi kaviokuumeen jos edes näyttäisin sille muuta kuin heinää. Mutta, tilanne on nyt tämä ja sitä on turha jossitella. Paljonpaljon töitä edessä, mutta varmasti on sen arvoista.
Kun saadaan uusi heinä analyyseineen, täytyy laittaa ponin ruokintakin kunnolla kuntoon.

Casperin maha on alkanut rauhoittua lähes yhtä nopeasti kuin ärtyikin. Varmaan osittain sen takia, että poni on kotiutunut jo paremmin, sekä se saa yöheinänsä nyt verkosta ja tosiaan sitä Antepsinia kaksi kertaa päivässä. Psylliumkuuri aloitetaan heti, kun saan kyhäiltyä ponille eristetyn vesiastian ulos, eli lähipäivinä, ja myöskin kun keksin, millä kaikella yritän saada siemenet alas. Ei ole ymmärtääkseni mikään itsestäänselvyys, että hevoset imuroivat psylliumin iloisesti ilman mitään sekoituksia.


Perjantaina käytiin reilun puolen tunnin kävelylenkillä maastossa ja lauantaina kaveri tuli laittamaan ponia enemmän hommiin ohjasajon muodossa. Mentiin kentän taakse laitumille ja etsittiin sieltä tasainen paikka, jossa pääsi pyörimään ympäriinsä. Tuolla laitumilla on myös paljon mäkiä, niin tekisi tosi hyvää punkerolle, kun pääsisi niitä kiipeilemään. Lumikin tietty tuo oman vastuksensa, kun sitä on tullut ihan kiitettävästi. C oli tosi epätasaisen näköinen edestä, vaikka sillä olisi pitänyt ihan pitkän ohjan. Jalat vaan sipsuttelivat alla ja takajalat huiteli tallissa. Suurimmaksi osaksi menivät käyntiä, mutta myös muutamia ravipätkiä. Laitumella oli muutamia epätasaisia kohtia ja C suuttui lähes joka kerta, kun astui sellaiseen. Pariin kertaan otti ihan kunnon lähdön ja pukkeja, kun ärsytti.

Sunnuntaina päälle tunnin maastolenkki, Iina istuskeli selässä ja taas vaan käveltiin. Casperkin oli alun kiukkuilun jälkeen tyytyväisen ja rennon oloinen. Ohiteltiin koiria, lastenvaunuja, siltoja ja potkukelkkoja, eikä poni ollu moksiskaan. Ehkä se pöllöenergia alkaa hiljalleen kadota!

Eilen oli vuorossa kiipeilyä laitumella. Ponin laihdutusprojektin alussa sen kunto nousi hurjaa vauhtia, kun vaan käveltiin ja kiipeiltiin mäkiä. Harmittaa kun täällä tallilla ei ole niin hyviä maastoja, vaan lähinnä vain tasaista tietä. Ei nuo laitumenkaan mäet mitään isoja ole, mutta kiipeilemään joutuu silti. Muutamia kertoja kierrettiin laidun ja noustiin mäkiä ylös. Oli itsellekkin aika rankkaa taapertaa siellä lumessa, niin päädyttiin lopuksi maneesiin kävelemään ja ottamaan vähän ravia liinassa. Casper olisi halunnut ottaa vain lähtöjä ja juosta onnettoman pienellä ympyrällä, mutta muutaman onnistuneen raviympyrän jälkeen lopetettiin. Loppuun Iina teki ponin kanssa vähän maastakäsinjuttuja, jos niitä sellaisiksi voi kutsua, perus väistämistä, peruuttamista jne. Niihin pitäisi C:n kanssa panostaa paljon enemmän, kuin mitä nyt on tehty.

Nää tulevat postaukset ovat vähän tylsiä tiivistyksiä tapahtumista ja tekemisistä, eli jos jollain on postaustoiveita niin kaikki ehdotukset otetaan vastaan. Varustepostausta on ainakin toivottu, joten katsotaan jos sellaisen tekisin kun ehdin. Jonkinlaiset videopostauksetkin hyvin suurella todennäköisyydellä onnistuisi Iinan kanssa!

PS. Käykää katsomassa myös Iinan blogi.

torstai 12. tammikuuta 2017

Vihdoin liikuntaa

Casper raukka oli varsinkin ensimmäisen viikon tosi stressaantunut, eikä ollenkaan oma itsensä. Huomattavaa rauhoittumista on onneksi tapahtunut, kun muutosta seuraavana tiistaina poni käveli muutaman askeleen neljällä jalalla ja sitten jo nousikin jompikumpi pää. Käveltiin tuolloin myös maneesissa ja pari metriä päästiin nätisti, kunnes poni otti lähtöjä pukkien saattelemana ja huusi niin lujaa kun ääntä lähti. Silloin meinasi hieman epätoivo iskeä, kun C ei edes karsinassa suostunut olemaan rauhassa, vaan pyöri paniikissa ja ryskäsi ovea vasten.. Jos yhtään avasi ovea, sieltä tuli parisataa kiloa lihaa niskaan. Siitä pari seuraavaa päivää meni melkein samanlaissa merkeissä ja nyt alkaa olla pikkuhiljaa rauhallisempi.

Viimeviikon perjantaina tuttu kävi juoksuttamassa ponia, en kestänyt enää yhtään riuhtomista kun sitä maanantaista asti tuli koettua vähän turhan paljon. Käveltiin siis kaikki päivät siihen asti. Muutamia kierroksia ravia molempiin suuntiin ja ponin omalla päätöksellä myös pukkilaukkaa toiseen suuntaan. Jäykkä rautakanki se on, mutta eiköhän pian verry kun pääsee hommiin.
Lauantaina käytiin melkein tunnin maastolenkki, C oli tosi kiltisti eikä jaksanut edes kyttäillä mitään. Muutama päivä sen jälkeen taas kävelyä, ja sitten tulikin liikuttajaehdokas Iina katsomaan ponia! Ensimmäistä kertaa kesäkuun jälkeen joku "ratsasti" ponilla. Onhan siellä pikkulapsia istunut talutuksessa, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Noin 40min taisi mennä, pääosin menivät käyntiä ja muutaman ihan lyhyen pätkän ravia. Vaikka ulkona oli kamala tuuli ja maneesikin rämisi, oli Casper rauhassa. Muuten tässä ei olisi mitään ihmeellistä, mutta tämän sairasloman ja seisoskelun aikana poni on alkanut "säikkymään" mitä mielenkiintoisempia asioita, kun kuitenkin ennen on ollut niin maastovarma, kuin ponista voi vaan sanoa. Onneksi uusi ihminen tykkäsi kovasti ponista ja meilläkin riitti juttua vaikka kuinka paljon :D Lottovoitto löytää aikuinen, pieni, sitoutuva ihminen, joka kaiken lisäksi asuu ihan lähellä.

Tänään poni pääsi maneesiin juoksemaan irtona muutamaksi minuutiksi. Ensin kävelytettiin pitkään, sitten sai ihan hetkisen irrotella ja sitten taas käveltiin. Alkuun C ei ymmärtänyt, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä, vaan seurasi ihmisiä ja pysähteli. Sitten kun tajusi.. No, ainakin käytti tilanteen hyödyksi. Lensi sellasta pukkia etten ole ennen nähnyt, ja poni kaahaa niin lujaa kuin jaloistaan pääsee. Ainakin toivottavasti vähän paikat aukesi, jos ei muuta. Lassosin ponin kiinni ja villiponihan ei vapaudestaan heti halunnut luopua. Iinan narun päässä C jaksoi ensin töhöttää ja teputtaa, pari pukkiakin lensi, kunnes rauhottui taas. Täytyy tehdä tätä vähän useammin, jos saisi vaikka jotain kontrollia tohon elukkaan, eikä se painaisi pää viidentenä jalkana pitkin maneesia.

Huonoja uutisia sen verran, että Casperin maha on reagoinut vahvasti muuttoon. Aloitettiin eilen Antepsin ja viikonloppuna saan psylliumia ja sitä syötetään nyt alkuun ainakin kahden viikon kuuri. Muutossahan vaihtui heinäkin kokonaan Prohayhin ja sekin voi olla osasyynä kipuiluun. Vanhalla tallilla ponia totutettiin hiljalleen tähän heinään, mutta onhan se silti eri asia syödä reilu 60% ka säilöheinää kuin erittäin kuivaa esikuivattua, joka oli ravintoarvoiltaakin lähinnä mahantäytettä.. Tämä Prohay myös maistuu C:lle tosi heikosti.. Tallin heinästähän tein analyysin, mutta siinä on hirveä määrä energiaa ja sokeritkin on siinä ja siinä.. Olisin ollut valmis lähtemään pidemmällekkin hakemaan kuivaheinää, jos vain jostain olisi löytynyt, mutta ei.. Tallinomistaja onneksi lupautui kysymään tutultaan meille kuivaheinää ja hetken päästä sainkin viestillä analyysin. Juuri sopivaa heinää Casperille ja nyt odotellaan, koska sitä saisi käydä hakemassa!

Vuokraajaehdokkaita on alkanut tulla ovista ja ikkunoista, ja mahdollisesti yritän nyt heistä etsiä vielä jonkun tämän nykyisen lisäksi, kunhan ponin maha on varmasti ok, eikä aiheuteta sille enää yhtään ylimääräistä stressiä muuttuvien tapojen ja ihmisten takia.


Videolla muutama huonolaatuinen pätkä tän päivän riekkumisista.


tiistai 3. tammikuuta 2017

Ponipaholainen etsii liikuttajaa

Uusia kuvia ei valitettavasti ole, paitsi muutama puhelinräpsy.
 Niinkuin tiedättekin, meidän vuosi alkoi muutolla sunnuntaina. Ei ollut ehkä paras idea lähteä uuden vuoden juhlinnan jälkeen heti aamupäivällä liikkeelle, mutta hyvin selvittiin. Poni matkusti tosi nätisti, vaikka nyt olikin 1,5 hepan kopin tilalla kahden hevosen, josta ei saanut edes puomeja ponikorkeudelle. Viimeksi tälläisessä ponia ahdisti naaman edessä oleva puomi, nyt ei mitään ongelmaa. Tuttuni (ja nykyinen tallikaveri) pääsi onneksi kuljettamaan ponin, kiitos hänelle!
Tarhausasiat oli saapuessamme vähän auki C:n kohdalla, kun alkuperäiset suunnitelmat eivät ihan toteutuneet. Muut hevoset otetaan jo aikaisin sisälle, ulos jää Casperin lisäksi muutama pikkuponi sinne alkuiltaan asti. Lykättiin poni kuitenkin heti saapumisen jälkeen johonkin väliaikaiseen tarhaan heinien kanssa, sillä en halunnut ottaa sitä vielä sisälle. Sinne se jäi katselemaan ja syömään. Talliin se oli pyytänyt jo aika ajoissa, mutta pimeys ja yksinäisyys varmaan tehnyt tehtävänsä.. Karsinassa oli kerran pyörähtänyt ympäri ja rauhottunut syömään. Pienellä/vanhalla puolella tallia on Casperin kaverina pikkuinen welsh ja shettis.

Vaikka alkuun ajattelin, että ei tämä isoon talliin muutto ole ehkä niin paha juttu, niin on tää kyllä näin alkuun oikeasti hankalaa. Tottunut siihen kahdessa edellisessä paikassa, että tallilla on aina vain muutama ihminen ja yksi heistä tallinomistaja jonka kanssa juttelee päivittäin ja hänkin on esimerkiksi tarhassa seuraillut ponia. Nyt joudun pohtimaan kaiken yksin ja itse, ja täytyy vain luottaa siihen että poni hoidetaan niinkuin ovessa lukee. Hirveä määrä uusia tapoja ja ihmisiä. Tarhausaika on myös sellainen, mistä en todellakaan haluaisi tinkiä, joten toivotaan että asiat sujuu hyvin. Paras C:lle olisi pihatto, mutta täällä tietääkseni vain yksi hyvä pihatto, se on tuon meidän edellisen tallinpitäjän toinen talli. Turhan kaukana siis..
Käytiin eilen jo maneesissa kävelemässä, taidettiin puolisentuntia käppäillä ympäriinsä. Vähän piti ensin puhista ja pörhistellä, mutta hetken päästä C olikin perässävedettävää mallia. Tänään ollaa menossa kentälle köpöttelemään, kun joudun todennäköisesti ruuhka-aikaan tallille, enkä viitsi mennä maneesiin väistelemään muita.
Käytökseltään C on ihan kamala, mutta sitä se oli edelliseen paikkaankin muutettaessa muutamia päiviä ja sitten rauhoittui. Eiköhän nyt ole sama juttu.

Nyt yritetään hiljalleen purkaa ponin energioita rauhallisesti. Ihan jo C:n kannaltakin parempi, ettei repäistä heti mitään rankkaa, mutta myös käteni on edelleen erittäin vajaakuntoinen ja se ei kestä ollenkaan retuutusta. En muista mitä olen ranteestani täällä puhunut, mutta ihan arkisetkin asiat aiheuttaa jonain päivinä erittäin ilkeää kipua, puhumattakaan tallihommista ja pienestäkin väännöstä ranteeseen. Lääkärillä ravaaminen siis jatkukoon, hoitovaihtoehdot alkaa olla vähissä. Olen yrittänyt vältellä leikkausta viimeiseen asti, mutta aina ei voi voittaa. Tämän takia olenkin päättänyt etsiä ponille liikuttajan/hoitajan. Olin aikaisemmin sitä mieltä, etten välttämättä ikinä haluaisi vuokraajaakaan, mutta nyt on ajateltava oikeasti myös ponia. Ylläpito tai muu on ehdoton nounou ja jotain on kuitenkin tehtävä, kun en saa itse C:tä kunnolla liikkeelle 6-7 kertaa viikossa. Sain onneksi jo eräästä tutusta apua ja hän lupautui käymään lenkkeilemässä ponin kanssa maastakäsin! Suuri apu ja varmasti ponillekkin mielekästä, kun pääsee useasti maastoilemaan. Olisi silti kiva, jos löytyisi sellainen ihminen, joka voisi vaikka ratsastellakkin välillä. Tai jos ei ratsastaa, niin esimerkiksi ohjasajamalla kunnolla hommiin. Alla on ilmoitus, jota laitoin facebookin hepparyhmiin, jos vaikka täältä sattuisi joku löytymään.

"Kai se on pakko myöntää, etten puolikuntoisena pysty tarjoamaan liikkumaan luodulle ponille tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä. Hakusessa siis liikuttaja/vuokraaja/puoliylläpitäjä, miksi nyt haluaakaan kutsua. Pääasia olisi, että saataisiin ponille toinen _sitoutunut_ oma ihminen, joka olisi aidosti kiinnostunut muustakin kuin satula selkään-ratsastamaan-satula pois. Casper on 12v, 114cm korkea shettisruuna. On kiltti ja käyttäytyy asiallisesti, mutta tietyissä asioissa vähän jätkä. Vapaapäivistä tykkää kerätä pöllöenergiaa. Ratsastettu (osaava shettikseksi, kivat liikkeet ja liikkuu oikeinpäin), ajettu, tehty vähän kaikenlaista. Tällähetkellä kuntoutuu alkukesäisestä kaviokuumeesta, mutta pikkuhiljaa saa alkaa liikkua normaalisti. Ratsastus ei ole pakollista (painoraja n. 50kg), saa touhuilla vähän mitä vaan.

Poni asuu Valkeakoskella maneesitallilla. Löytyy lisäksi iso kenttä ja hyviä maastoja.
Sopivan ihmisen löytyessä sovitaan jonkinlainen diili, mutta sen voin sanoa, että ainakaan näin alkuun rahan ei olisi juurikaan tarkoitus vaihtua :) Tarve olisi muutamia päiviä viikossa."