tiistai 18. lokakuuta 2016

Olen kokeneempi, kyllä minä tiedän.

Mietin kauan julkaisenko vai en, mutta menkööt. Postauksen ei ole tarkoitus kohdistua kehenkään tiettyyn/tiettyihin ihmisiin, jos joku sellaisen kuvan saa. Alkaa vaan mennä tunteisiin, kun päivästä toiseen joudun kuuntelemaan samaa jauhantaa. Näitä keskusteluja on käyty niin kasvotusten, kuin netissä eri ihmisten kesken.

Koska olen nuori ja Casper on ensimmäinen ponini, mun täytyy olla tietämätön. En voi tietää ruokinnasta, en varusteista, en sairauksista tai niiden hoidosta. Jos näen ponissani jotain outoa ja epäilen sen olevan kipeä, olen vain ylihysteerinen. Tiedän, että mun on sanottu hajottavan ja tappavan ponini. Ja tiedättekö miksi - siksi, että epäilin ponini olevan kipeä.

Vaikka olen nuori, vaikka olen kokematon, vaikka omistan "vain" shetlanninponin, en ole tyhmä.

Kaviokuumeinen Casper.
Varsinkin kesäisen kaviokuume-episodin jälkeen on ollut vaikea luottaa yhteenkään osaavampaan (tai "osaavampaan") ihmiseen. Sitä osaa olla niin sinisilmäinen. "Tuolla on ollut hevosia kauemmin mitä olen itse edes elänyt, sen on pakko tietää", "tuo on pitänyt tallia kymmenen vuotta, tietää varmasti enemmän kuin minä",  "tuo on kengittänyt satoja hevosia, tietää varmasti enemmän kuin minä". Niin, ei aina tiedä. Ei aina voi olla oikeassa, ihmiset erehtyy ja se on ihan hyväksyttävää. Mun ymmärrykseen ei kuitenkaan mene, että toisen mielipidettä ei oteta lainkaan huomioon. Olen joutunut monesti siihen tilanteeseen, että asiani ja mielipiteeni lytätään samantien, koska en voi tietää tuollaista tai tuollaista. "Kyllä minä tiedän paremmin, kun minulla on kuitenkin hieman enemmän kokemusta kuin sinulla!!". Nauretaan sille, kuinka idiootti olen. Myöhemmin onkin paljastunut, että olin oikeassa. Minä, tietämätön ja osaamaton kakara olin oikeassa. Silti ei voida myöntää virheitään, vaan kierrellään ja kaarrellaan, ja loppuenlopuksi minä olen syyllinen kaikkeen.

Olen itseasiassa hyvinkin yllättynyt, kuinka tietämättömiä ihmiset ovat esimerkiksi hevostensa ruokinnasta. Sellaisetkin ihmiset, joita olen pitänyt hyvinkin osaavina ja kokevina.
Joku syöttää kevyessä käytössä olevalle hevoselle erittäin ravintoköyhää heinää ja ihmettelee, kun lihakset tippuu, kylkiluut näkyy ja maha kasvaa. Joku syöttää hevoselleen "massankasvatusrehua" ja ihmettelee kun lihakset eivät itsekseen kasvakkaan. Jollain on erittäin lihava hevonen ja haluaa silti laittaa sen laitumeen, ja hevonen lykätään huonolle, lannoittamattomalle hukkapellolle laiduntamaan, "koska se on ravintoköyhää eikä siinä ole niin paljon sokeria!". Sitten ihmetellään, kun pamahtaakin kaviokuume.
Olen kuullut niinkin tyhmiä asioita, kuin "vain kantavat tammat ja raskaassa käytössä olevat kilpahevoset tarvitsevat lisävalkuaista, kaikki muut saavat tarpeeksi heinästä, vaikka heinä olisi huonoakin", "hevonen tuottaa valkuaista itse", "kivennäisestä saa valkuaista", "shettis ei tarvitse kivennäistä", "hyvin kortinen heinä on kaikkein vähäsokerisinta", "heinäanalyysi on täysin humpuukkia, se ei kerro mitään mistään". Olen nähnyt, kun hevosille syötetään homeista heinää, koska "tälläiseen aikaan mistään ei saa homeetonta".

Ruokinnasta olen varmasti saanut saarnaa enemmän kuin mistään muusta poniin liittyvästä asiasta. Ymmärrän huolen, että en välttämättä tiedä kaikkea, koska en ole aikaisemmin joutunut ruokkimaan yhtäkään hevosta. Mutta kyllä hieman huvittaa, kun näitä ruokasaarnoja kuunnellessani olen laittanut merkille, että tiedän ruokinnasta enemmän kuin yksikään saarnaajista. Vaikken siis itsekkään tiedä kuin tarvittavan ja mielelläni opin lisää. Toisaalta myös huolestuttavaa, kun ei ymmärretä edes perusasioita; kuinka paljon heinää hevonen tarvitsee, millaista heinän pitää olla, mihin valkuaista tarvitaan ja mistä sitä saadaan.. On valitettu, että näännytän ponini luurangoksi. On myös kerrottu, että sairastutan sen kaviokuumeeseen, jos syötän sille mitä tahansa heinän lisäksi. Koska sehän on shetlanninponi, niin se ei tarvitse muuta.. Naureskeltu, kun en halua syöttää kuin analysoitua heinää, jotta voin laskea edes sinnepäin, mitä poni tarvitsee.

Pahoittelut huonosta kuvasta. mutta mitä tässä silmässä näkyy? Kipu. Ilme josta viimein ymmärsin, että olin sittenkin oikeassa.
Varusteet on toinen asia, mistä olen ihmeissäni. Itsekkin olen ratsastellut joskus onnellisena täysin epäsopivilla varusteilla ymmärtämättä asiaa, olin tyhmä ja tietämätön lapsi, enkä tajunnut tekeväni väärin - kukaan ei siitä kertonut. Surullisesti tätä kuitenkin näkee kokeneemmillakin ihmisillä, joilla on paljon toisia kokeneita hevosihmisiä ympärillä.
Ratsastetaan epäsopivilla satuloilla, mistä sokeakin näkee, että tuo ei todellakaan sovi kyseisen hevosen selkään. Mutta kun joku "osaavampi" on sanonut, että se sopii niin silloinhan se sopii. Tai jos kuvittelee itsestään aivan liikoja, eikä edes halua kuunnella muita, vaikka joku yrittäisi kertoa epäsopivuudesta - "kyllä minä tiedän". Laitetaan pukittelu tai muu riehuminen temperamenttisuuden piikkiin. Selitellään erilaisilla asioilla, "Joo tää satula on nyt liian kapea, mutta tää hevonen kyllä laihtuu hetkessä enkä halua ostaa uutta. Kyllä tällä sen aikaa pärjää" jne.
Mulle on rutistu varusteista, niin satulasta kuin kuolaimista. Olen katsellut kummastuneena, kun osaavaksi satulansovittajaksi esitelty ihminen on sovittanut satulaa ja tietotaso näyttänyt siltä, että ei hyvää päivää. Olen nähnyt kun ponin selässä on ainakin 10cm liian pitkä satula ja satulan keskelle, paneelien ja selän väliin on mahtunut nyrkki. Satulan omistajan mielestä satula oli sopiva, mitä minä pikkutyttö tietäisin. Mulle on sanottu, että satula on ponin selkään liian pieni. Todellisuudessa kyseinen satula oli melkein kymmenen senttiä liian pitkä.

Ihmiset luottavat liian paljon itseään "osaavampiin". Erittäin hyvä esimerkki on valmentajat. Tekisi mieli läimiä välillä ihmisiä, jotka sokeasti lampaan lailla uskovat kaiken, mitä se valmentaja kertoo ja käskee. Valmentaja käskee laittaa kädet reisille ja "liikutella kuolainta" isolla kädellä, ratsastaja tekee eikä nää mitään väärää. Valmentaja käskee laittaa jonkun erittäin epäreilun norsujarrun suuhun ja niinhän se sitten laitetaan, kun valmentaja on aina oikeassa. Mitään valmentajan sanaa ei kyseenalaisteta, koska valmentaja on aina oikeassa. Onhan valmentaja niin kokenut, ratsastanut kymmeniä vuosia ja opettanut toisia saman verran.

Käyttäkää niitä omia aivojanne kun teille on sellaiset luotu, älkääkä aliarvioiko kenenkään tietämystä tai taitoa, jos ette oikeasti tiedä, mitä se kyseinen ihminen osaa.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Klinikkatuomio 2 .0


Niiin helpottunut! Ehdin jo kriiseilemään ja hysterisoimaan vaikka ja mistä, mutta onneksi klinikkauutiset olivat erittäin iloinen yllätys.

Sanoin jo alkuun eläinlääkärille, että haluan tutkia koko ponin läpi niiltä osin, kun näkee tarpeelliseksi. Onneksi meillä oli ihana ell, joka otti tälläisen lastenponinkin tosissaan :D

Ponin jalat taivuteltiin kaikista mahdollisista paikoista ja juoksutettiin kovalla, sekä pehmeällä. Mistään ontumisesta ei ollut enää tietoakaan. Etuset vähän töpöttivät ja sen huomasin itsekkin, että niiden askel on ollut vähän lyhyempi jo hetken aikaa. Takaa otti toinen takanen inasen lyhyempää askelta, mutta näihinkin selvisi hyvä syy. Jalat ell:n mukaan oikein hyvät, niissä ei siis missään mitään.
Ell kokeili taivutuksien jälkeen ponin säkää ja selkää. Juoksuttaessa nimittäin huomasi, että C juoksee toiseen suuntaan täysin ulos taipuneena, sen olen laittanut aikasemmin tuon kipeän jalan piikkiin. Syy löytyikin sitten sään kohdalta (ja tämä aiheuttaa myös tuon etusten rajoittuneemman liikkeen). Ell pyysi kokeilemaan itsekkin siitä kohtaa, ja tuntui kyllä ihan selkeä mutka siinä okahaarakkeissa. Pari klinikan hierojaa(?) kävi myös tunnustelemassa ja suosittelivat ehdottomasti kuvaamista, jos sieltä löytyisi vaikka jotain murtumaa tai muuta vastaavaa.

Röntgenlaitteessa oli jotain vikaa ja sen takia jouduttiinkin odottelemaan aika kauan. Poni möllötti paikallaan todella kiltisti. Muut hevoset olivat karsinoissa, me istuttiin käytävän reunalla tuoleilla, poni narunpäässä :D Ihmiset ihastelivatkin, että voikun on kiltti ja rauhallinen, ihankuin koira! En ymmärrä, miksi kotona pitää olla itse saatanan kätyri, mutta muualla ollaan sitten niiin söpöjä ja kilttejä. "Katsokaa kun olen pieni ja söpö, niin viaton. En tee ikinä mitään pahaa".

Casper rauhoitettiin röntgeniä varten ja olikin sitten ihan kännissä. Pää roikkui maassa ja kävelykin hankalaa. Kuvat otettiin molemmista etusista, sekä sään kohdalta selästä. Kuulemma erittäin harvinaista, että shetlanninponien selkiä kuvataan milläänlailla..

Kaviot ovat kunnossa. Oikeasta etusesta, missä se muutaman asteen rotaatio oli, oli vähentynyt rotaatio entisestään - ihan mitätön siis enää. Meille sanottiinkin, että osalla hevosista voi ihan hyvin olla tuollasia pieniä rotaatioita, mutta niiden olemassaolosta ei kukaan edes tiedä. Kaviokuume on nyt siis ohi, sen puolesta saa alkaa liikutella. Tietty edelleen seuraan pulsseja ja täytyy olla muutenkin vähän varpaillaan, koska vasta kun kavio on kasvanut kokonaan läpi, voi sanoa ponin olevan täysin terve.
Noistä kaviokuvista huomasi toisen etusen olevan vino jotenkin sisällepäin. Ei vakavaa, mutta täytyy ottaa huomioon kengityksissä ja yrittää korjata kavio sen mukaan.

Okahaarakkeet olivat kunnossa, ei murtumia tai muutakaan ihmeellistä. Eli jostain syystä on vaan kiertynyt hassusti. Mahdollisia syitä olivat mm. raju kaatuminen, toisen hevosen hyppy selkään, sekä epäsopiva satula.. Juurikin tuon kiertymän takia poni on ollut selästään niin jäykkä ja outo, ja yrittänyt venytellä sitä kovin paljon.
Varattiin uusi aika kahden viikon päähän, jolloin poni hierotaan läpi ja niksautellaan ranka paikalleen! Syön makaroonia seuraavat kuukaudet..
Poni myös rokotettiin ja raspattiin. Saatiin kehuja hyvistä ja siisteistä hampaista. Ihan takana alhaalla oli vähän pieniä piikkejä, joita tasoiteltiin, muuten ei ollut mitään.

Nyt aloitellaan liikkuminen rauhallisesti ponia seuraillen. Casper taitaa kylläkin olla hieman eri mieltä tästä rauhallisesta, tuli eilen liinan päässä sellasia spurtteja ja pukkeja, vaikka piti vain vähän katsoa ravia. Selkään ei vielä mene kukaan, vaan vasta kun on saatu ranka-asia kuntoon.