keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Instagram

Blogin puolella tulee olemaan aika hiljaista klinikkareissuun asti ja ehkä vielä sen jälkeenkin, riippuen siitä, mitä sieltä ponista oikeen löytyy. Tuntuu turhalta julkaista tänne jotain ponin samanlaisia kännykällä räpsittyjä tarhakuvia ja kertoa, että tänäänkin olin taas harjaamassa Casperin.

Meitä siis voi seurata nyt myös instagramissa! Sinne voin jaaritella turhiakin asioita ponin tän hetkisestä voinnista, eikä tarvitse blogia täyttää turhilla postauksilla.

IG: @project.casper

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Voi poni minkä teet.

Julkaisin postauksen jo aikaisemmin, tosin vähän erilaisena.

Tässä samassa postauksessa ihmettelin aikaisemmin, että mikä ponia vaivaa ja että oltaisiin menossa klinikalle ensikuussa. Joo, niin me mennäänkin, mutta nyt tiedetään vika.
Ystävämme kaviokuume on tullut takaisin. Vai onko se edes "parantunut" missään kohtaa, en tiedä. Oli kyllä sen verran tietämätön ell meillä viimeksi, etten ihmettelisi vaikka poni olisi ollut melkein yhtä kipeä tämän koko ajan. Tosin Casperin vointi selkeästi parani jossainkohtaa. Nyt taas pulssit hakkaa ja paikallaan on vaikea kääntyä. Sitten tietty edelleen ravissa könkätään, muita oireita ei onneksi ole - poni kävelee normaalisti ja seisoo normaalisti. Huolirypyt näkyy myös.

Jokohan alkaisi meidän vastoinkäymiset riittää?

15.9.
Mittasin muuten ponin selän ja siihenhän mahtuu ehkä n. 30cm paneelit. Vertaukseksi, tuossa nykyisessä on 36cm paneelit... Että tälläinenkin "ihana" ongelma tiedossa jossain kohtaa. Lampaankarvasatula meille todennäköisesti tulee siksi aikaa, että poni laihtuu edelleen ja kerää lihaksia, jonka jälkeen uskallan laittaa kunnon satulaan rahaa (jota tulee todennäköisesti menemään aika paljon, jos haluan sopivan..). Tai siis jos ponista enää tulee ponia. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ei edistystä, edelleenkään..

Toissalauantaiksi meitä oli pyydelty ponitalutukseen. En ollut kovin innostunut ajatuksesta, mutta kyllähän poninomistajalle aina ylimääräinen raha kelpaa. Saipahan ponikin muuta liikuntaa, kuin kentän ympäri kävelyä. Päästiin testaamaan satulaakin vähän paremmin. Meillä on vaan nyt väliaikaisesti tosi huono vyö, mikä vetäytyy samantien ponin kainaloihin. Hieroja katsoo vielä satulan kunnolla, niin ei tarvitse pelkkään omaan mielipiteeseen luottaa. Olen vähän epäileväinen satulan pituuden suhteen. Todennäköisesti siinä ja siinä, onko liian pitkä.

Itse talutuksessa poni oli tosi nätisti. Ei edes katsellut kertaakaan mitään, vaikka ympärillä juoksi ja kiljui pikkulapsia, oli rattaita ja kaikkea muuta. Se selvästi tiesi, että pikkuihmisten kanssa ollaan nätisti. Loppua kohden alkoi etujalat huitoa siihen malliin, että kohta menee palkokasvit nenään ja kunnolla. Koppi odotti meidän pihassa, jonne käveltiin tapahtumapaikalta. Pihassakaan C ei enää jaksanut seisoskella, vaan huuteli ja pyrähteli ympäriinsä. Mitkään monen tunnin talutukset eivät ole ihan tämän ponin juttu, ei todellakaan.

Matkat oli sitten kaikkea muuta kuin kivaa. En kyllä lähde enää ikinä ainoana ihmisenä, joka ymmärtää lastauksesta mitään :D Samoin taidetaan lainata muualta koppia, jos saisi vähän sopivamman. Tässä lainatraikussa on kiinteä etupuomi ja sehän on ponille ihan liian korkea. Turpa ylttää juuri ja juuri sen päälle suorana, kun narut ovat tiukalla. Oma sähläyksensä on aina heinäverkko, että poni ylttää siihen mitenkään.. No, menomatka meni oikein hyvin.
Takaisin tullessa ei sitten niinkään. Väsynyt, nälkäinen ja monen tunnin hissutteluun vittuuntunut poni ei ollut kovin halukas seisomaan enää sekuntiakaan paikallaan. Koppiinhan se kävelee kyllä nätisti, mutta ensimmäisenä se oli ryntäämässä etuovesta ulos. Kun sen sai kiinni puomiin, alkoi jäätävä ryskääminen ja pystyynhyppiminen. Poni yritti kiivetä etupuomin päälle ja kerran pääsikin osittain, kun sai toisen narun lukon auki.
Hetki ponin rauhottelua, syöteltiin sitä kädestä ja vedettiin narut niin tiukalle, ettei pitäisi liikkua senttiäkään. Stressasin koko matkan, että kohta mulla on monttukamaa oleva poni perässä. Ilmeisesti liikkeelle lähdetessä C rauhoittui ja päästiin ehjinä perille.
Vähän oli turhan pitkä päivä.


Yhtenä päivänä kokeilin taas ravia liinan päässä. Vasen kierros hyvä ja poni ravasi halukkaasti, oikea kierros korvat luimussa päätä viskoen.. Mitään selkeää epäpuhtautta en siinä nähnyt, mutta en viitsinyt paria kierrosta enempää edes yrittää, kun se ei ponille selvästi tehnyt hyvää. Tarhassa C ravaa ja riehuu ihan normaalisti, joten alkaa taas tuntua siltä, että kyse on joko vain muistista ja/tai Casper on jalkaa varoessaan vetänyt itsensä niin jumiin, että sattuu sen takia. Kävelläänpä nyt edelleen sinne hierojan tuloon asti, onneksi ei enää montaa viikkoa. Luulen, että jos poni vielä kauan meinaa jatkaa epäpuhtauttaan, raahaudutaan uudelleen klinikalle.
Olisi piakkoin tulossa myös raspaus, rokotus ja vakuutustarkastus - kiitos poni, pidät varmasti huolen, että omistajallasi ei riitä rahaa mihinkään muuhun ♥

Täytyy varmaan taas kertoa, että ollaan kävelty 3-4 kertaa viikossa järvessä ja muuten pyörähdetty kentällä. Alkaa jo "hiukan" tympiä, myös Casperia. Ollaan jouduttu muutamaankin kertaan skippaamaan vesi, kun on tuullut niin paljon. Erehdyin yhtenä päivänä viemään ponin järveen aaltojen sekaan, ja sehän sai sätkyn joka kerta, kun aalto osui kylkeen.

Loppuun vielä pakko hehkuttaa C:n karvaa. En tiedä onko kyse chiasta, ahkerasta harjaamisesta tai jostain muusta miljoonasta mahdollisesta syystä, mutta ponin karva näyttää nyt todella hyvältä, vaikka talvikarvaa pukkaa ihan urakalla (käy vähän sääliksi raasua, nytkin ollut melkein kaikkina päivinä +19).  Kiiltää ja tuntuu vahvalta. Kesällähän karva oli kiiltävä ja tuntui hyvältä, mutta ainakin viimetalvikarva oli vähän kiillotonta ja höttöistä. Taidetaan jatkaa siis chian syöttöä, ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Elättelen myös edelleen toivoa pidemmästä ja paksummasta harjasta tämän onnettoman, nysän hamppulirun tilalle.

Päikkäriponi. Näki ilmeisesti hyviä unia, korvat heilui joka suuntaan ja jalat vispasivat.