sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Epäpuhdas poni

Maanantaina käytiin vajaan kahden tunnin maastolenkillä. Käveltiin suurin osa matkasta, välillä vähän ravia ja laukkaa. Vasen laukka oli huomattavasti parempi kuin oikea. Oikea laukka ei meinannut nousta millään, ja kun laukka vihdoin nousi, se oli epämääräistä räpellystä. Ei pyörinyt yhtään ja muistutti kotain epämääräistä ravurinlaukkaa.

Seuraavana päivänä Emilia (Tähtisafiiri) kävi vuolemassa ponin ja tultiin siihen tulokseen, että Casperille täytyy lyödä eteen kengät.Kovat hiekkatiet olivat sen verran paljon kuluttaneet etukavioiden kärkeä, että ne olivat päässet jo melkein liian lyhyiksi (eli täytyy odotella ensiviikkoon kengitystä, jolloin päästään vihdoin maastoon). Emilia kävi vähän ohjasajamassa ponia tiellä, nätisti jaksoi mennä vaikka tuli kaatamalla vettä.

Keskiviikkoon mennessä vettä oli tullut niin paljon, että kenttä oli taas lillua eikä sinne ollut asiaa.
Koska kentälle ei voinut mennä, kokeiltiin takapeltoa. Liukas ja upottava oli sekin. Sänkkäri tuntui aluksi olevan ok kuivemmasta päästä, joten mentiin sinne. Käynti oli alkuun normaalia, vähän ehkä jotenkin jähmeää ja poni rullasi paljon tavallista enemmän. Ravi olikin sitten maahansidottua matelua, ihankuin käyntiä. Susanna ravasi vain kierroksen ja poni ilmeisesti kompastui vielä lopussa, jonka jälkeen oli epäpuhdas.. Epämääräinen askel kesti hetken aikaa, ja kun lähdettiin pellolta poispäin, ei Casper tahdittanut enää edes päällä.
Mentiin hiekkatielle, jossa katsottiin liikettä käynnissä ja ravissa. Ei enää mitään merkkiä mistään ja poni ravasi korvat tötteröllä.

Ei kuitenkaan viitsitty enempää tehdä mitään, kun ei tiedetty missä vika on/oli. Käveltiin tiellä pieni lenkki ja poni pääsi talliin.

Ravi pellolla..
..ja tiellä. Videosta napatut kuvat.
Kaviothan olivat siis kuluneet kärjeltä reippaasti (kovan hiekkatien, sekä mahdollisesti jumien takia) ja epäiltiin, että poni on alkanut ehkä vähän arkomaan ja sen seurauksena mennyt vielä enemmän jumiin.
Ylihysteerinen poninomistaja kävi jo mielessään kaikki mahdolliset ongelmat läpi kaviopaiseesta sädeluuontumaan, mutta eiköhän tässä ole vaan jumeista kyse. Jalat ja kaviot kokeiltu moneen kertaan, mutta lämpöilyä tai turvotusta ei ole. Ponin etujalkojen liike näyttää kyllä aika ahtaalta ja siltä, että joku siellä kinnaa. Lapojen väliin ei saa ängettyä edes sormia, eli jumissa ne ovat. Hirveiden läskien kantaminen on jo pelkästään varmasti vetänyt ponia jumiin joka puolelta, samoin epäsopiva satula aikaisemmin. Casper oli myös samana päivänä kun epämääräiset "oireet" alkoivat, laitettu isompaan tarhaan lauman kanssa. Nurmi oli silloin tosi liukas ja hepat varmaan porukalla rymynneet siellä, joten joku liukastuminen tai muu on voinut hyvin olla myös osasyynä.

Varmuuden vuoksi lähinnä käveltiin muutama seuraava päivä. Sänkkäriä on ollut hyvä kävellä ympäri, niin ei ole tarvinnut kentällä pyöriä. Ponin lapoja ollaan hierottu ja venytelty joka kerta nyt liikutuksen jälkeen ja ne tuntuvat jo vähän paremmilta. Loppukuusta meille on tulossa hieroja.

Pikkuhiljaa ollaan totuteltu myös vihreään. Ensiviikolla hepat jäävät ilmeisesti jo yöksi ulos. Isolla, ns. oikealla laitumella poni saa olla sitten kesällä vain pari tuntia päivässä. Onneksi saatiin sovittua näin. Casper on selvästi rauhottunut päästessään isompaan tarhaan ja saanut kavereita seuraksi, eikä edes vapaapäivien jälkeen ole pinkeä ja lentoon lähdössä.


Tänään kenttä oli kuivahtanut sateiden jäljiltä, vihdoin sinne siis! Toinen pääty edelleen märkää ja kraateria, mutta onneksi toinen pääty on ratsastuskunnossa.
Käynneissä poni oli vähän jäykän oloinen ja töpötti välillä pikkuaskelia varsinkin takajaloilla. Ravissa taas pätkiä tosi kivasti. Ei mielestäni silti ravissakaan ihan niin hyvä, mitä on ollut ennen tuota epämääräistä epäpuhtautta.
Laukka oli normaalia, myös oikeaan! Nousikin paremmin.  Edelleenkään, ei tuo laukka mitään kaunista katseltavaa ole, mutta varsinkin oikea täysin erilaista verrattuna siihen viimeviikkoiseen maastoräpellykseen. Vasemmassa laukassa näytti siltä, että poni on pian kyljellään.

Susannan kommentit; "Käynnissä hidas. Ravissa oikeaan kierrokseen kiihdytteli vähän, mutta muuten ihan ok. Vähän jäykkä ravissa, mutta ei niin pahasti kuin viimeksi. Sisäpohjetta otti jo paremmin vastaan. Laukassa kaatui vasemmassa kierroksessa sisään, niinkuin ponilla vähän tapana. Oikea parempi. Laukka ei enää niin jäykkää kuin viimeksi. Rullasi edelleen vähän, mutta taas vähemmän kuin viimeksi."


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Sänkkäriratsasteluja (video!)


Tiistaina lähdettiin pitkälle maastolenkille. Käännyttiin taas hetken käppäilyn jälkeen tuolle metsäautotielle. Casperilla oli hirveästi virtaa, koska edellinen päivä oli ollut vapaa. Susanna ravaili ja laukkaili paljon enemmän kuin edellisillä kerroilla, koska nyt ponilla on kunto kasvanut sen verran ja läskiäkin lähtenyt, että liikunta voi olla jo rankempaa.
Vasen laukka on punkerolle paljon vaikeampaa ja pääasiassa se maastossakin nostaa aina oikean. Susanna halusi mennä vasenta ja ajatteli nostavansa laukkaa sitten niin kauan, että poni suostuu menemään. Tarvittiin vaan vähän enemmän valmisteluja nostoon ja poni nosti samantien vasemman muutamaankin kertaan!

Mentiin tietä paljon pidemmälle kuin viimeksi, kun pidemmältäkin oli sulanut kaikki jäät.
Takaisintulomatkan istuin taas itse selässä.

Rakennekuvasta ei niin selkeästi näköjään näy, kun on karvatkin pörröllään, että kuinka paljon punkero on jo laihtunut. Se ei enää ole niin jäätävä tonnikeiju kuin ennen, mutta edelleen on paljon pudotettavaa. Susannan kanssa tultiin siihen tulokseen, että Casper näyttää nyt siltä kuin lihavat shettikset (=suurin osa shettiksistä) yleensä. Selän läskipatit ovat pienentyneet, eikä selkä ole enää niin tasainen pöytä. Kylkiluuta saa ainakin yhdestä kohtaa vähän tuntumaan, kun tarpeeksi murjoo!


Torstaina Susanna ratsasti sänkkärillä. Pohja on onneksi jo kuivunut aika hyvin, ettei kaviot jättäneet isoja kraatereita jälkeensä.

Ravissa Casper nyppi taas satunnaisesti päätä reippaasti kuolaimen alle, mutta käynnissä tapa on jo melkein loppunut. Poni tykkäsi purra paljon kuolaimeen ja kiikutti Susannaa, vaikka vauhtikaan ei oikeastaan kiihtynyt.

Ensimmäisessä laukassa poni lähti viemään kotiinpäin, mutta se oli ehkä odotettavissakin, kun laukan nosti suoraan siihen suuntaan. Laukka oli varsinkin huonompaan eli vasempaan kierrokseen karmeaa katsottavaa ja selästäkin oli tuntunut, että poni kaatuu sisään kokoajan.
Loppuraveissa poni näytti paljon paremmalta. Loppukäynnit käveltiin maastossa.

Susannan kommentit; "Ei mennyt ravissa ja laukassa puolipidätteet läpi, ei mennyt ravissa ja laukassa sisäpohje läpi ja laukassa varsinki kaatu sisään. Punki välillä kotiin. Käynti ok. "

Tuo oliivikolmipala on ponille selvästi paljon parempi kuin nivel, mitä sillä käytettiin ennen kuin poni oli mun. Uskoisin, että silti löytyy parempi kuolain kuin tuo oliivikolmipala. Se saattaa olla myös vähän turhan paksu ponin pieneen suuhun. Tuli kuolainta miettiessä heti mieleen Vision/Myler-sylinterikuolain, josta olen lukenut melkeinpä pelkkiä kehuja. Se on tarpeeksi ohut pieneen suuhun ja on muotoiltu siten, että se jakaa paineen tasaisesti kielelle. Ahdas-/herkkäsuisille/rullaaville/edestä epätasaisille/kuolaimeen pureville olen lukenut kuolaimen olevan tosi hyvä, eli toivottavasti olisi oikea meille!
Casper pureskeli niveltä kokoajan, kolmipalalla pureskeli vähentyi heti. Silti edelleen kyllä pureskelee ja mälvää kuolainta, mutta toivottavasti tuo Myler vähentää sitäkin.

Täytyy laittaa kuolain tilaukseen, kunhan löydän netin ihmeellisestä maailmasta tarpeeksi pienen koon.

Ainoat julkaisukelpoiset kuvat tulivat näköjään oikeaan kierrokseen.


Eilen meidän piti tulla antamaan hepoille iltaheinät ja Susanna ratsasti Casperin samalla. Susanna pyysi tälläkertaa ponilta vähän enemmän, eikä vaan pyörinyt ympäriinsä. Pätkiä meni ravissa kivasti, ponihan ei edes pitkään jaksa itseään kantaa kunnolla.

Laukkakin oli eilen paljon parempaa kuin toissapäivänä, myös vasempaan. Ensimmäisen noston jälkeen Casper veti itsensä vähän köyryyn ja teki tuollasen säälittävän "pukin".
Laukan jälkeisissä raveissa odotettiin ponin olevan taas parempi, mutta reppana oli jo tosi väsynyt, eikä oikein jaksanut enää. Loppuraveissa poni uskalsi venytellä vähän vähemmän kuin talvella kentällä, mutta pätkiä meni hyvin. Käytiin vielä maastossa kävelemässä loppukäynnit.

Susannan kommentit; "Paljon parempi kun to. Käynti taas ihan ok. Ravissa vähän kiireinen, mut sai pohjetta jo paremmin läpi. Laukka myös parempi. Ei purru kuolaimeenkaan enää niin pahasti kun to."

(Susanna pyysi mainitsemaan videosta, että hän ei tosiaan moneen moneen vuoteen ole ratsastanut kunnolla. Joten älkää olko liian tuomitsevia :D)



Pahoittelut videon laadusta, tein ekaa kertaa videota uudella ohjelmalla. En tiedä miten sain sen tollaseksi tekovaiheessa. 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lyhyt kuvapainotteinen postaus


Torstaina sateesta huolimatta päätettiin reippaina tyttöinä lähteä Susannan kanssa pitkälle maastolenkille ja sää sopivasti kirkastuikin ponia kuntoonlaittaessa. Litimärkä selkä ei näyttänyt kovin houkuttelevalta istua, joten saatiin lainata tallilta ratsastushuopaa! Huovan olisi varmaan pitänyt tulla vähän pidemmälle kylkiin, mutta se peitti varsinkin takaa lähinnä ponin selän. Oli taas sellainen hetki, ettei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa punkeron lihavuudelle.

Lähdettiin samaan suuntaan hiekkatietä kuin yleensä. Onneksi vihdoin eräs metsäautotie oli sulanut lumista ja jäistä, joten päästiin kääntymään sinne aika pian. Sitä pitäisi olla lähemmäs kymmenen kilometriä, mutta torstaina siellä tuli vielä jäätä vastaan, joten siinä kohtaa jouduttiin kääntymään takaisinpäin.
Kotiinpäin ponin kanssa ei oltu kokeiltu vielä laukkaa, mutta Susanna halusi kokeilla mitä tapahtuu. Casper kuitenkin laukkasi tosi nätisti! Nosto oli kunnon hypähdys eteen. Kuulemma tunsi, kuinka se pureutui kuolaimeen eikä oikein halunnut pysähtyä, mutta vähän pidemmällä jarrutusmatkalla pysähtyi kyllä :D

Huomatkaa ponin jaloissa tee-se-itse shettiskokoiset bootsit. S-kokoisista neopreenisistä bootseista saa kätevästi leikattua palat pois, eikä eroa huomaa muutakuin tarrassa, joka ei tosin tälläisissä kurakeleille pyhitetyissä haittaa yhtään.


Tänään poni sai pitkästä aikaa kärryt perään. En tiedä koska sillä on edes viimeksi ajettu, mutta mulle kerrottin, että C:llä lentää ajaessa perse. Viriteltiin siis varmuuden vuoksi riimunnaru potkuremmiksi. Heti pihatien päässä poni suuttui kun Susanna komensi vähän kovemmin eteen ja teki pienet pomput, mutta siinä olikin koko lenkin ainoat riekkumiset.
Vähän oli kiemurtelua pitkinpoikin varsinkin alkumatkasta, muuten meni oikein nätisti. Ravia otettiin muutamat pätkät, aika hidasta lönköttelyä.
En tajunnut kelloa katsoa, mutta aika pitkään oltiin. Ponikin saatiin vähän hikeen.

Nyt täytyy hoitaa liikutus pääasiassa maastossa, kun pellotkin ovat hieman märkiä. Kentälle en mene hajottamaan ponin, enkä omiakaan jalkoja. Kentän kuivumiseen menee varmasti vielä aikaa.. Hiekan alla on vielä muutamissa paikoissa jäätä ja melkein joka puolelta ihanaa juoksuhiekkaa, minne paikoittain uppoaa 15cm ja jää itsekkin jumiin. Ärsyttää niin paljon, mutta ei voi mitään. Ei ainakaan poni kyllästy kentällä pyörimiseen.

Kaveri sanoi kuvista katsoessa, että aisat on kärryissä turhan pitkät ja rintaremmi on huono (sitä nyt ei ole vaikea hankkia uutta), mutta hän tulee ensiviikolla katsomaan miltä ne oikeasti näyttää.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Tiivistetyt viikot sekä messuilua

Postaus kirjoitettu eilen.

Lyhyesti ja sekavasti taas tiivistettynä mitä ollaan viimeaikoina touhuiltu. Lupaan panostaa seuraavissa postauksissa enemmän, kun pohjatkin on jo sellaiset, että pystyy jotain oikeasti tekemäänkin. Tälläiset lyhyet tiivistepostaukset ovat vaan ainakin itselleni hyviä, kun voin sitten joskus katsella mitä ollaan tehty, sillä muuta päiväkirjaa en meidän touhuista pidä.


Toissa alkuviikon (ma&ti) poni sai vaan seistä, koska maa oli jäässä ja kovalla pohjalla en halunnut edes kävelyttää. Punkeron kavioiden seinämät olivat liian pitkän vuoluvälin takia päässeet niin pitkiksi ja pelkäsin, että seinämä lähtee halkeamaan tai muuta. "Oikea" kengittäjä oli tulossa vasta muutaman viikon sisällä, enkä halunnut odottaa siihen asti. Onneksi ihana Emilia (Tähtisafiiri-blogi) tarjoutui tulemaan vuolemaan edes isoimmat pois.
Keskiviikkona uskallettiin talutella maastolenkki ja ponista kyllä huomasi, että vapaapäiviä oli ollut. Kotiinpäin kääntyessä saatiin muutamat eteenpäinpomppu-pukit vinkumisen kera ja muutenkin punkero osoitti kovasti mieltään.
Torstaina oli jo parempi ja tiet enemmän auki, tilsoja kertyi sitten senkin edestä. Susanna oli mukana ja vaellettiin hiekkatieltä jollekkin metsäpolulle, jossa olikin reippaammin lunta eikä tarvinnut kymmenen metrin välein kaivella tilsoja pois. Ponikin sai enemmän liikuntaa tarpoessaan umpihangessa. Jossain kohtaa polulle oli kaatunut koivu, mutta se oli jäänyt ilmaan sen verran, että alta mahtui kävelemään hyvin. Ensimmäisen kerran avasin oksia niin paljon kuin pystyin ja jännitettiin suostuuko poni kävelemään siitä silti - no ei sitä paljon kiinnostanut. Takaisinpäin tullessa punkero käveli suoraan oksien läpikin. Sillä lenkillä nähtiin enää yksi pukkipomppiminen, kun poni suuttui tilsan irrotessa :D Perjantaina käytiin myös kävelemässä pieni lenkki maastossa.

Vihdoin lauantaina saatiin ponin kaviot kuntoon. Mitään pahempaa niissä ei ollut, oli vaan päässyt vähän levähtämään. Onneksi sen kaviot ovat vahvat, ettei mitään halkeamia tai muita ehtinyt tulla. Irtoseinämäisyyttä niissä oli vähän. Ponikin seisoi nätisti koko vuolun ajan lukuunottamatta pieniä jalan repimisiä ja nojailuja. Iso kiitos Emilialle! Sovittiin, että Emilia tulee uudestaan muutaman viikon päästä ottamaan loput pois ja samalla näkee vähän, kuinka nopeasti kavio kasvaa.
Vuolun jälkeen taas maastoon käppäilemään, pieni ravipätkä otettiin myös. Mitään arkomisia tai muuta ei näkynyt ainakaan noin pehmeällä pohjalla.

Sunnuntaina ponilla oli pikkuratsastaja. Kenttähän oli vielä aivan peilijäässä ja muistuttaa enemmän luistinrataa kuin ratsastuskenttää, mutta onneksi takapelto oli ihan hyvässä kunnossa. Vaikka siellä oli luntakin, ei tilsoja kertynyt ollenkaan. Kävelivät ja ravailivat vähän, ei kovin kauaa. Lopuksi taluttelin ponia vielä jonkun aikaa samalla pellolla. Nyt kenttä on onneksi suolattu (nauttikaa te vaan niistä sulista ja kuivista kentistänne, täällä jumalan selän takana ei vielä mitään sellaisia voi toivoa), joten pian päästään sinnekkin.
Keskiviikkona mun oli tarkoitus juoksuttaa kahdella liinalla, mutta käsipä sanoi noup. Tallikaveri suostui onneksi pyöräyttämään ponia vähän liinan päässä, sillä sille oli taas ylläripylläri kertynyt hirveästi pöllöilyenergiaa. Lihapulla päättikin lähteä hatkoille liinan päästä melkein samantien ja kaahaili omatoimisesti pitkin pihaa liina perässään. Kun saatiin C kiinni ja päästiin takaisin sänkkärille, ei poni enää jaksanut edes laukata kuin muutamia askelia.

Torstaina käytiin varttia vajaalla kahden tunnin maastoreissulla. Susanna ratsasti melkein koko lenkin, lukuunottamatta isoimpia mäkiä, kun tonnikeijulla oli niissä ilman ratsastajaakin vaikeuksia. Pienet pätkät ravia ja laukkaa ottivat menomatkalla. Tosi jännittynyttä oli ponin meno muuten kuin käynnissä, mutta eipä sillä ole aikaisemmin taidettu paljon maastossa käydä. Mitään kotiinkääntymisiä tai muita sikailuja ei poni yrittänyt, paitsi laukkapätkän jälkeen heitti yhden pienen pukin, kun pysähtyivät odottelemaan mua. Kaivuria vetävä iso traktori ei ponia myöskään hetkauttanut, vaikka kahteen kertaan tuli kapealla tiellä ohi. Fiksu punkero!
Perjantaina pieni palauttava ohjasajelu, kun kaksi edellistä päivää oli ollut aika rankkoja. Poni nojasi ohjaan jatkuvasti ja lisäksi vielä nyppi turpaa ryntäisiin, vaikka ohja olisi ollut löysä.
Lauantaina heppamessujen jälkeen käytiin samanlainen maastolenkki Susannan kanssa kuin torstaina. Casper oli huomattavasti rennompi myös ravissa ja laukassa. Takaisintulomatkan istuin itse selässä! Mun lonkat ei vaan meinaa millään venyä niin paljoa, että istuisin siellä pöytäselässä mitenkään oikein.
Tänään käytiin maastossa kävelemässä narun päässä ja sen jälkeen päästettiin poni kentälle rallittamaan. Sai vähän jatkuvasti häätää kentän reunoilta syömästä.. Loppuun käytiin takapellolla kävelemässä ja ponilla oli edelleen kauhea töhötys päällä.

C:ltä on irronnut paljon karvaa, kun sitä on vaan ahkerasti harjaillut. Käytössä on ollut pääasiassa koiran Furminaattori ja kumisuka. Korvien takaa hinkuttamista poni rakastaa! Karva näyttää muutenkin jo paljon paremmalta. Onhan sitä vieläkin paljon, mutta poni ei ole enää niin räjähtäneen karvapallon näköinen. Toivotaan, että karva vaihtuu lyhyeksi ennen kesää..
Yhtenä päivänä mitattiin poni. Ennen vuolua 114cm eli todellisuudessa ehkä noin 113cm. Ei se olekkaan ihan niin iso kuin luulin.


Hevosmessuilla viihdyin lauantaina aamusta iltapäivään ja sunnuntaina olin myös aamusta messujen loppuun asti. Lauantaina olin pääasiassa Susannan kanssa ja sunnuntai meni messuillakin esillä olleen/esiintyneen Arvon omistajan Kaisan kanssa.

Pikkuponien ja shettiksien varusteita oli ymmärrettävästi harmillisen vähän. Muutamia perusjännesuojia näkyi olevan, suitsia kaikennäköisiä, sekä sitten ihan miniponien huopia. Yhteen aivan ihanan Batesin ponisatulaan törmättiin. Sellaista olisi vielä mahdollisuus muokata helposti toppauspaloilla ja erilevyisillä kaarilla.. Tosin myöhemmin netistä katsottuna hintakin oli ihana, koulumallissa lähempänä 1500 euroa.
Esitykset eivät enää oikeen niin paljon kiinnostaneet kuin edellisvuosina, kun ne ovat joka vuosi melkeinpä samanlaisia. Rotuesittelyt katsottiin, valjakkoajoa ja muutamia esteluokkia.

Ihanaihana mini-Bates
Mukaan lähti Eskadronin harjakassi, harjaharja (mikä sen oikea nimi on, jouhiharja?) ja Stübbenin selvityssuihketta, jonka tuoksuun rakastuin jo monta vuotta sitten, kun sitä Patelle ostin. Kuolasin Manskilla olevia Eskan camo-huopia, sekä punamustavalkoisia kuljetussuojia mutta niitäkin löytyi vain heppakokoisina. Kaisan kanssa puhuttiinkin, että täytyy varmaan vaihtaa nää miniponit isoihin, jospa vaikka alkaisi varusteita löytymään. Uusi kypärä on hankinnassa heti kun pystyn ratsastamaan kunnolla ja nuo uudet turvastandardit selviäisivät kunnolla. Messuilla kokeilin harkitsemaani CO:n ayr8 (leatherlook) -kypärää ja se oli täydellisin kypärä mitä olen ikinä laittanut päähäni! Sellainen siis on ehkä joskus pakko laittaa tilaukseen.

Harmillisesti unohdin kameran lauantaina kotiin, mutta sunnuntaina räpsin jonkunverran kuvia. Vanhusrunkoni ei pidä sisätiloista ja kohinaa meinaa olla niin paljon, että silmät syöpyy, mutta onneksi nettikokoisilla versioilla saa hiukan huijattua.