keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hyllyti-lyllyti-hyllyti

Henneken lihavuuskuntoluokituksella sanoisin Casperin olevan lihavuuskuntoluokka 8-9, eli toisiksi lihavimman ja lihavimman väliltä. Vanhoista kuvista katsoessa ponin selkä on suorahko, nyt se on kaareva. Ilmeisesti johtuen ihan vaan kaikista läskikertymistä sen selässä. Kylkiluita ei saa tuntumaan vaikka kuinka murjoisi, niiden päällä on epämääräinen rasvamöykky joka levittää selkää ylhäältäpäin katsoessa. Ponilla on pitkä kaula shettikseksi, mutta sekin on tällähetkellä vaan paksu rasvakasa. Pyllyn päälle kertynyt myös rasvaa.  Ennen kesää ponilta olisi saatava mahdollisimman paljon ylimääräistä pois. Muutamassa kuukaudessa ei ihmeitä tehdä, mutta sen verran kuitenkin ettei tarvitse jatkuvasti pelätä kaviokuumetta. Kiire ei tietenkään saa olla hevosta laihduttaessa tai saa aikaiseksi enemmän haittaa kuin hyötyä.
Punkeron mahanympärys täytyisi mitata tuosta leveimmästä kohtaa ja katsoa tietyin väliajoin, paljonko siitä on lähtenyt.

 "Liikunta parantaa kudosten aineenvaihduntaa, insuliiniherkkyyttä ja auttaa painonhallinnassa. Hevonen olisi hyvä liikuttaa hikeen esimerkiksi neljä kertaa viikossa 50 min tai 30 min liikuntaa joka päivä (viikon liikuntamäärä 200 min)"

Jos melkein jokatoinen päivä liikuttaisi hikeen, tulisi se neljä kertaa täyteen. 
Ponia ratsastetaan kunnolla (=kentällä) vähintään kerta viikkoon. Silloin se tulee aivan hikiseksi, vaikka ratsastus kestäisi vain puolituntia pitkien välikäyntien kanssa. Maastossakin sen saa hikeen kävelemälläkin, jos menee mäkistä reittiä. Kun maastot alkaa olla sulia, uskallan lähteä yksinkin maastoilemaan.
Nyt kun alkaa pian tulla kurakelit, ja kenttä ja pellot ovat mutavelliä, täytyy liikutus hoitaa oikeastaan maastossa. Hyvä juttu siinä on ainakin se, ettei poni kyllästy kentällä hinkuttamiseen. Pehmeällä hiekkatiellä voi hyvin ravata ja laukatakkin. Kävelylenkeillä saa kulumaan muutamankin tunnin, mikä on myös hyvästä, sillä tietääkseni pitkät lenkit tasaisella sykkeellä kasvattavat kuntoa enemmän ja saavat läskin katoamaan paremmin kuin lyhyemmät repäisyt kaikissa askellajeissa. Ylipäätään ponilla on niin huono kunto vielä, ettei mitkään laukkavedot ratsastaja selässä yhdistettynä jäätävään ylipainoon ole se paras muoto laihduttaa.

Mustuaisen pitäisi liikkua joka päivä edes vähän. Eli jos jokatoinen päivä tekee kunnon hikijumpan (ratsastus, ohjasajo, juoksutus, maastolenkki johon kuuluu myös ravia) ja joka toinen käy vain kävelemässä pitkät lenkit maastossa. Tietty lihas kasvaa levossa, joten jonain päivänä käyntilenkki voi olla lyhyempi, rauhallisempi ja mennään ilman mäkiä. Naruriimu on hankintalistalla, jos hölläilypäivänä touhuilisi jotain maastakäsittelyä. Paras olisi, jos ponia ei tarvitsisi seisottaa yhtäkään päivää pelkästään tarhassaan. On tullut huomattua, että ponin pää ei oikein kestä seisomista. Se alkaa heti keksimään kaikkea näykkimisestä narun päässä riekkumiseen, jos saa yhtä päivää enemmän täysvapaata. Tarhassaan se ei kovin taida liikkua..

"Laihduttamisessa heinää voidaan aluksi antaa 1,5 % hevosen painosta esimerkiksi 270 kg shettikselle annetaan 4 kg heinää päivässä. Jos tällä heinämäärällä laihtumista ei tapahdu kahden kuukauden aikana, voidaan heinää antaa 1,25 % painosta eli 3,4 kg heinää päivässä."

Poni painaa suunnilleen 310kg, eli heinää tulisi saada vajaa 5kg. Se syö 6kg päivässä, mutta nyt vähennetään vaikka edes siihen viiteen kiloon. Slowfeeding-verkko on matkalla meille ja toivottavasti poni saisi kaikki heinänsä siitä, jos keksitään tarhaankin hyvä kiinnityssysteemi. Muuten ponin ruokintaan kuuluu vain pieni määrä pellavaista, proguttia ja kivennäiset. Biotiini on tulossa heinäverkon kanssa samaa matkaa, jos saataisiin siitä apua harjan kasvuun.

Kursivoidut tekstit heppalaakari.fi-sivustolta. Viikonloppuna tulossa postausta ponin kuulumisista, kun saadaan kaviot kuntoon.

Ihrapallot kyljissä.
..ja aivan upea pöytäselkä.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tälle kuvalle :D

torstai 17. maaliskuuta 2016

Lyhyet kuulumiset

Ensimmäisenä, blogilla on jo 144 lukijaa! Kiva että noinkin montaa kiinnostaa meidän touhut ja kiitos kaikille lukijoille aktiivisuudesta ☺ Yritän itsekkin nykyään kommentoida enemmän muiden blogeihin kun tietää, että sillä pienelläkin kommentilla saa kirjoittajalle hyvän mielen.

Lyhyt ja sekava postaus tulossa, eli: pallero on liikkunut lähes joka päivä, olisiko yhden täysin vapaan päivän saanut viikossa. Sellaistakaan ei tarvitsitsi, vaan voisin käydä vaan kävelemässä.
Painoa laskettiin mittanauhan ja laskukaavan kanssa olevan raukalla yli 310kg, joten varmaan joku 60-80kg liikaa.. Onhan se hirveästi pikkuponille. Muutaman kuukauden päästä mitataan uudelleen ja katsotaan paljonko on tippunut. Slowfeeding-verkon ajattelin ostaa ja laittaa ainakin öiksi, jos siitäkin saataisiin pientä apua.

Poni liikkuu onneksi aika monipuolisesti. Sunnuntaina se oli laitumella riehumassa heppakaverinsa lipizzaruuna Paavon kanssa. Tosi hikiseksi se oli tullut, kun samana iltana kävin vielä taluttelemassa ponia vähän kentällä. Kauaa ei pyöritty, kun pohja oli jäätynyt niin koppuraiseksi ja kovaksi.

Ryöstin pari kuvaa Paavon omistajan fb:stä.
Muutaman kerran ollaan käyty maastossa kävelemässä, kun tallilta lähtee loputtomasti hiekkateitä ja polkuja metsiin (joita tosin ei olla vielä käyty katsastamassa, ehkä sitten kun lumet sulaa). Ponia on kiukuttanut ylämäkien kävely ja niissä se hengästyykin.. Myös kotiinpäin kääntymistä täytyy aina muutamaan kertaan kokeilla, mutta lopettaa onneksi nopeasti kun vaan komentaa. Maanantaina käytiin 45 minuutin lenkki ja tänään käytiin noin puolentunnin lenkillä. Punkero kokeili moneen kertaan kotiin kääntymistä ja otti pieniä spurtteja taluttajan ohi, jos pääsisi nopeasti kääntymään. Tiet oli paikoittain vielä jäässä ja joistain kohtaa upposi kunnolla hiekkaan.

Toissapäivänä Susanna tuli ratsastamaan. Muut söi jo taas iltaruokiaan ja poni ei ollut kovin iloinen "päästessään" liikkumaan. Alkuun se olikin sitten huono ratsastaa, eikä mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimekerralla.
Molempiin suuntiin tuli kuitenki hienothienot laukannostot mistä kovasti kehuttiin! Ravikin alkoi loppuakohden näyttää paremmalta, eikä niin pieneltä kipitykseltä. Loppuraveissa poni venytteli kunnolla eteen-alas, paljon rohkeammin kuin viimeksi. Sekin alkaa varmasti luonnistua tässä hetken päästä vielä paremmin.
Susanna tulee vielä tällä viikolla toiseen kertaan ratsastamaan, lähdetään luultavasti maastoon. Poni pääsee myös kärryjen eteen sunnuntaina!

Casperilla on niin paksu karva, että kävi mielessä klipata se kun ilmat lämpenee (ensitalveksi kyllä vedän ainakin jonkun vauhtiraidan..). Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, kun Susannan kanssa katseltiin ponin karvaa. Se on niin täynnä hilsettä ja kaikkea mahdollista ällöttävää likaa, että klipperi tuhoutuisi samantien kun sillä koskisi poniin. Pestäkkään sitä ei nyt voi. Heti alkukesästä ilmojen salliessa poni saa kunnon tehopesun, se on ihan limainen joka puolelta.
Kokeilin tänään koiran furminaattoria karvapalloon ja hyvin toimi! Varsinkin mahasta lähti kunnon kasat karvaa. Jos vaikka sillä saataisiin karvat tippumaan ennen kesää..

 
Täytyy ottaa vaikka kuukauden välein rakennekuva! Kyllä tää mun mielestä jo vähän paremmalta näyttää kuin alkutalvesta. Pahimmat ponin läskit löytyvät tosta selästä/kyljistä, eli eivät näissä kuvissa edes näy.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Satulajuttuja ja muuta

Mulla on nyt oma poni, ihan mieletöntä! Lihava ja ärsyttävä, mutta silti ihana. Tarkoituksena oli ottaa Musta joskus tässä keväällä ylläpitoon vaan ja ehkä sitten joskus ostaa, kun on sen verran rahaa. Mulle kuitenkin ilmoitettiin yllättäen, että ponista on tehty vaihtoilmoitus, jos sen tilalle tulisikin uusi poni (ja sinnehän tulee kesällä supersöpö welsh cob-vauva!). Koska tiedän millainen superponi tuon läskivuoren alla on, niin aika extempore laitoin nimet paperiin.
Musta pysyttelee nyt vielä nykyisellä tallilla, syksyksi haluaisin ehkä siirtää sen sitten uuteen paikkaan. Pesari ja lämmin varustehuone toiveissa, jos joku kiva löytyy läheltä.

Ajattelin joutuvani hirveään satulan etsimisrumbaan, sillä olen alkanut olla enemmän joustorunkoisten, kuin runkosatuloiden ystävä. Ponilla on lyhyt selkä, vaikka se onkin niin paljon normaalia shettistä isompi, joten pientä 15 tuumaista isompaa satulaa siihen ei mahdu. Pienimmät joustorunkoiset mitä nopealla etsinnällä löysin, olivat 16,5 eli ainakin 5cm liian pitkiä. Aiverilta olisin saanut omanmittaisilla paneeleilla mittatilauksena, mutta olen lukenut paljon huonoja kokemuksia niistä..
Joku ihana shettisihminen sitten myikin 14-15" joustiksen heti samana päivänä, kun aloin etsimään satulaa! Merkkiä ei löytynyt, mutta kuvien perusteella tää olisi AR Passion GP2. Nahkarunko ja siirrettävät paneelit löytyy, oikein loistava siis meille! Satula taipuu lämmetessään melkein selkään kuin selkään sopivaksi.
Tiistaina kokeiltiin sitä ponille ja vaikka kuinka leveällä olisi siirtänyt paneeleita, oli satula liian kapea lihapullalle. Ainut vaihtoehto tässäkohtaa olisi siis varmaan joku lampaankarvasatula, koska jopa safarisatulan tyyliset olisivat varmaan liian kapeita. Sellaiseen karvasatulaan en halua kuitenkaan väliaikaseksi satulaksi tuhlata rahaa, joten mennään kokonaan ilman siihen asti, että poni laihtuu. Kokeillaan sitten uudestaan tuota uutta, jonka uskon kyllä sopivan.

Susanna tuli taas eilen ratsastamaan. Poni oli laitettu jo sisälle syömään heiniään, mutta kiltisti lähti meidän matkaan kentälle. Kenttä oli aika hyvässä kunnossa ja tilsojakaan ei juuri kertynyt, kun lähtivät melkein sitä mukaan kun tulivatkin. Kuulemma heti kun otti ohjia tuntumalle, poni alkoi nyppiä päätä ryntäisiin. Hetken ratsastuksen jälkeen teki sitä jo vähemmän kun ratsasti mahdollisimman kevyellä kädellä. Välikäyntien jälkeinen ravi näytti paljon paremmalta kuin ravailut alkuun, poni otti pidempää askelta ja Susannankin mielestä se oli kivempi ratsastaa. Lyhyitä pätkiä meni tosi kivasti.
Laukkaa menivät molempiin suuntiin muutaman kierroksen, vasen oli selkeästi huonompi kuin oikea. Musta punki lapa edellä ja laukkasi huonommin muutenkin.
Loppuraveissa ja -käynneissä Susanna yritti saada ponia venyttämään vähän enemmän eteen ja alas, kun se ei oikeen millään haluaisi venyttää. Kyllä onneksi muutamia lyhyitä pätkiä saatiin menemään ravissakin ja heti ponille paljon kehuja. Täytyy alkaa joka ratsastuksen lopussa tekemään samaa.
Ajallisesti ei menneet kauaa, ehkä puolituntia alkukäynteineen? Sekin jo riittää saamaan ponin tosi hikeen, vaikkei mitään kummempia teekkään.. Onhan sillä toki paksu karva, mutta kuntokin on aika surkea.

Ponilla käy ilmeisesti sunnuntaisin ja välillä lauantaisin jotkut pikkuratsastajat ainakin vielä jonkun aikaa. Susanna lupasi tulla nyt alkuun ratsastamaan kerran viikkoon. Saara ratsastaa ilmeisesti myös ainakin välillä alkuviikosta. Muuten sitten liikuttelen itse sen verran mitä käsi kestää. Onneksi ponin tallikaverin omistaja lupautui myös välillä esim juoksuttamaan, jos en itse ehdi/pysty! Ohjasajoa tietty jatketaan ja piiitkät käyntilenkit tekisi hyvää läskileiriläiselle.

Ja loppuun pakko mainita, nimestä on iskenyt kriisi! Ponia on sanottu Casperiksi joskus ja tykkään siitä nimestä enemmän, mutta kaikki muut ainakin tallilla sanoisivat sitä kyllä edelleen Mustaksi. Puhuin siitä myös aikaisemmin Mustana, joten onko tyhmää jos ne nyt yhtäkkiä onkin taas Casper. Tietty voihan se olla molemmat. Eikös rakkaalla lapsella ole monta nimeä?

Vähän hoikempi pötkylä ollut joskus.. Kyllä siitä vielä tollanen saadaan! Kuvat sain ex-ex-omstajalta joskus.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Pikkuhiljaa


Vähän huono kirjoittaa näin myöhään kun en puoliakaan muista, mutta viimeviikon perjantaina oli vuorossa taas ohjasajoa. Käynnissä alettiin heti tehdä pysähdyksiä ja mahollisimman paljon voltteja ja muita kiemuroita. Paljon myös suunnanvaihdoksia. Mustassa huomasi selvän eron hetken päästä, kun se alkoi kuunnella paljon paremmin.
Musta meni ravissa alkuun tosi kivasti ja askelkin venyi enemmän, eikä ollut sellaista töpötystä. Annoin ponin mennä vähän vapaammin eteen, eli jarrutan sitä ilmeisesti kädelläkin vähän, eikä se pääse liikkumaan tarpeeksi. Kääntyminen oli vähän hankalaa kun toinen olisi halunnut painattaa uraa pitkin täysiä. Oltaisiinko kymmenisen minuuttia ehditty ravailemaan ympyröillä molempiin suuntiin ja takaisin uralle mentäessä poni päätti singota eteenpäin hypäten pystyyn ja pukkeja perään niin tiuhaan tahtiin kun vaan pieni poni ehti.

Näytti juuri siltä, että oli vaan virtaa niin paljon, ettei mikään hissutteluravi ympyröillä ollut herran mieleen. Yksi onnistunut muutaman metrin ravipätkä otettiin, jonka jälkeen loppukäynnit ja takaisin talliin.


Toissapäivänä Susanna lupautui tulemaan kanssani tallille. Ajatuksena oli, että Susanna ratsastaisi ponin kunnolla hikeen, jotta olisin itse uskaltautunut mennä hetkeksi köpöttelemään vaikka vaan käynnissä, kun en tosiaan tätä kättä oikein nyrkkiin saa. Se sitten jäi vaan Susannan ratsasteluksi, hyihyi lusmu-Jade.

Ponia kuntoonlaittaessa tultiin katsoneeksi satulaa ja se oli vähän turhan kapea, eikä istu ihan täydellisesti muutenkaan. Nythän ponilla ratsastetaan tosi harvoin, mutta lupauduin hankkimaan uuden tai osallistumaan satulahankitaan sitten, kun alan itse ratsastamaan useampaan kertaan viikossa (ihanaa tää "sitten kun.." "sitten joskus.."). Pitäisi vaan ensin saada reilusti läskiä pois..
Susanna ratsasti siis ilman satulaa. Tällä kertaa mentiin laitumelle, sillä siellä oli paljon tallaamatonta lunta ja paistoihan sinne kivasti aurinkokin enemmän.
Mitään ihmeitä eivät tehneet ponin kanssa. Ensin käynnissä rullaamista pois ja ravissa sitten vaan hömpöttelyä ympäriinsä. Pohjakin oli nimittäin aika raskas ponille.
Laukassa oli odotettavissa vähän villimpää menoa, mutta laukannoston jälkeen Musta veti selkää vähän köyryyn ja pomppi muutamia askeleita jonkun verran paikallaan. Tuntui kuulemma lähinnä sellaisilta ilopompuilta. Mitään pukittelua ei nähnytkään ja poni laukkaili tosi nätisti molempiin suuntiin! Loppuravailuissa poni yritti kiihdytellä laukalle useampaankin kertaan.
Tuli aika hyvin hikikin punkerolle.

Eilen kävin lenkittämässä ponia kentällä liinan päässä jonkun aikaa ettei sen tarvinnut olla liikkumatta ollenkaan heti raskaan liikutuksen perään. 

Ratsastajan koosta on turha kenenkään valittaa, painoa on kuitenkin tarpeeksi vähän pienen ponin selkään.

Tänään lähdettiin Susannan kanssa tallilla samalla ajatuksella kuin toissapäivänäkin. Eli ponilta virrat pois ja minä itse selkään.
Jo ravissakin kuulemma tunsi, että on hirveästi virtaa. Vielä enemmän kuin viimekerralla. Mustuainen näytti välillä ihan superia ravia, Susannakin kehui ponin liikkeitä! Laukkakin on tosi isoa, jos perusshettikseen vertaa.
Laukkasivat ensin uraa ympäri ja siitä menivät suoraan toiselle puolelle laidunta koskemattomaan lumeen. Musta oli ihan täpinöissään ja kiihdytteli tuhatta ja sataa. Susannallakin taisi olla vähän vaikeuksia pidellä ponia. Edelleenkään ei mitään pukkiongelmaa onneksi ollut olenkaan.

Se on kyllä ihan mahtiponi, kunhan saisi ne läskit pois ja lihasta lisää oikeisiin paikkoihin!

!! super
Ei kovin edustava kuvakulma muuten, mutta toi askel!
Ja katsokaas mitä minä tein. Kiipesin myös selkään! :D Käppäilin hetken aikaa puolipitkillä ohjilla ympäriinsä. Joku voi miettiä, että olipas tosi hienoa, mutta mulla on ollut niin pitkä ratsastustauko (melkein puoli vuotta, hyi kamala kun kuulostaa pitkältä). Ensi kerralla voisin kokeilla vähän jotain tehdäkkin, edes käynnissä ja raviakin vaikka vaan suoralla, kun ohja luisuu vähän kädestä ja kehonhallinta muutenkin vähän niin ja näin vielä.

Magneettikuvaukseen voi mennä kuitenkin vielä niin kauan aikaa ja sen jälkeen täytyy taas odotella lääkäriä ja sen jälkeen sitten taas leikkausta tai muuta sellaista, mitä tälle nyt sitten tehdäänkään.
En vaan enää jaksaisi odotella ja odotella.. Kohta alkaa olla kevätkin. Ja itseasiassa kärvistelin viimesyksynä Patellakin tätä samaa asiaa ja silti ratsastin. Jos oikein loistava tuuri sattuu olemaan, voihan mulla olla vaikka kroonistunut jännetupentulehdus tai muu vastaava, mille ei vaan voi mitään.  Tai sitten mitään vikaa ei löydy, sellaisiakin tapauksia tiedän.

Täytyy siis varmaan pikkuhiljaa palailla ratsastelemaan kivun sallimissa rajoissa.. Tietty aina on edelleen se riski, että otan ilmalennon suoraan käden päälle, mutta turha sitä on voivotella. Sitten korjataan vähän isommin.