keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Palleron liikutuksia


Jos pitkästä aikaa enemmän mustan palleron kuulumisia! Se on rauhoittunut huomattavasti eikä esimerkiksi karsinassa yritä kuopia, paeta paikalta tai näljätä mua. Tai sitten vaan osaan nyt komentaa sitä uskottavammin (:D). Kauhea karvanlähtö meneillään ja poni tykkää kun hinkuttelee kumisualla tai rapsuttelee korvista karvaa irti.
Viime postauksessa mainitsin kuolaimen vaihdosta ja mielestäni poni ei vedä itseään ihan niin nippuun tällä kolmipalalla ja ainakin kuolaimen pureskelu on vähentynyt näillä muutamalla kerralla. En tiedä toimiiko yhtä hyvin ratsastaessa, mutta täytyy sitäkin sitten kokeilla.

Olen ärsyttävästi unohtanut melkein joka kerta rannetuen kotiin ja ei olla pystytty menemään kuin puolisentuntia jos sitäkään. Rannetuki on onneksi tosi hyvä, joten sen kanssa ei tunnu kipua juuri ollenkaan! Ehkä (iso ehkä!) siis uskaltaisin sen kanssa ratsastaakkin vähäsen, vaikken kättä saakkaan kunnolla nyrkkiin.

Koska en osaa jaaritella pitkästi meidän ohjasajeluista, pienet koosteet viimeisimmistä kerroista;

Viimeviikon tiistaina kenttäkin oli jo sellasessa kunnossa, että Mustuaisenkin kanssa uskalsi sinne mennä.
Ponia kiukutti välillä kauheasti jos käski eteen, eikä saanut madella.. Yritti siis vaan hidastella entistä enemmän ja huiski hännällä. Pitkillä sivuilla kun piti kävellä vaan suoraa, se yritti kovasti oikoa johonkin suuntaan. Ihan pelkkä suoraan meneminen oli vähän ongelma. Pysähdyksissä ja liikkeellelähdöissä poni olisi saanut olla paljon nopeampi, eikä reagoida monta sekuntia jäljessä.
Reilu puolituntia mentiin.

Perjantaina punkero oli alkuun aika yhteistyöhaluton, kun vietiin toinen heinäkasaltaan urheilemaan. Oli vähän sellaista punkemista joka suuntaan, varsinkin talliin päin.
Harmillisesti oli niin paljon plussan puolella, että Musta keräsi tilsoja nopeasti ja melkein aina kun tilsa irtosi, paljastui siitä kohtaa lumen alta jäätä. Ei siis mikään mahtipohja tällä kertaa. Käynnissä tehtiin taas pysähdyksiä ja kaikenlaisia kiemuroita vähän joka suuntaan.
Ennenkuin kokeiltiin ravia lykkäsin ponin Tonylle, kun en tiennyt onko karvakasa sillä tuulella, että perse lentää ja paljon. Hetken ohjausopastuksen jälkeen kokeilivat ravia, ja Mustahan meni tosi kiltisti, joten otin itse ohjat käteen. Aika paljon kaatui sisäänpäin ja yritti änkeä lähemmäs, mutta sitä sai korjattua kun vaan piti ulko-ohjan kunnolla tuntumalla ja ohjasi välillä isommalle ympyrälle.

Tänään kentällä oli jo onneksi lunta reilummin, joten vaikka tilsoja kerääntyi niin ne eivät olleet niin iso ongelma kuin perjantaina. Taas paljon pysähdyksiä, voltteja ja suunnanvaihdoksia niin sai ponia enemmän kuulolle. Aluksi punkero ei halunnut poistua uralta "syvään" ja tallaamattomaan hankeen.
Ravissa suoralla poni lähti kaahottamaan kauheaa vauhtia eteenpäin pää pystyssä ja itse lyllersin perässä yrittäen saada jotain kontrollia siihen. Jätettiin siis suoralla ravailut siihen ja tehtiin lähinnä siirtymisiä, sekä laitoin ponin ravaamaan ympyrällä molempiin suuntiin.
Ravissa pitäisi saada enemmän takajalkoja alle, Musta tuntuu tykkäävän enemmän pienistä sipsutteluista..

Mustalla on kuulemma kärrytkin, joten taidetaan joku päivä kokeilla niitä jos saan jonkun kaverin mukaan! Kuulemma silloin ainakin pukittelee, mutta ehkä me potkuremmin kanssa selvitään. Laidun on ainakin sen kokoinen, että siellä pystyy menemään kärryjenkin kanssa ja saa poni vähän vastusta, kun ei ihan tasaisella, lumettomalla maalla pääse vetämään. Jospa siltä saisi vähän tota mahaa pois, kun selkä muistuttaa lähinnä pöytää ja maha roikkuu polvissa.

Kuvat perjantailta.