sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Virtaisa villiponi


Noniin ja edelleen, mitäs muutakaan kuin kävelyä. Kengittäjäkin onneksi saatiin vihdoin.. Ponilla on ollut siis tähän mennessä vain etusissa natural balance-kengät. Nyt laitettiin joka jalkaan normaalit kengät ja 4kpl sellaisia nastoja jokaiseen. Hokkeja ei halunnut kengittäjä laittaa, sillä maneesissa ne pitäisivät varmaan turhan paljon ja kaviokuumeesta parantuvalle ovat muutenkin vähän huonot. Eihän nuo nastat ole yhtään niin pitävät kuin normaalit hokit, mutta pitävätpähän sitten edes jotain. Tarpeeksi pieniä tilsakumeja ei kengittäjältä löytynyt ja niistäkin olisi löytynyt huonoja puolia, joten etusiin tursutettiin Equi-Pakkia. Ei muuten kerry tilsoja enää, kun ei ole mitään, mihin kertyä :D Takakaviot ovat yleensä aika tilsavapaat, tai ainakin tipahtavat pois helposti. Casper oli hienosti kengityksen ajan, lukuunottamatta takajalkoja.. Ponilla ei ole tietääkseni ikinä ollut niissä kenkiä, eikä olisi halunnut nytkään..

Muutto lähestyy pikkuhiljaa ja nyt stressin aiheena on ollut heinä. Kaikki analysoidut, matalasokeriset kuivaheinät on myyty. Korkeasokerisia tai analysoimattomia löytyisi, ja sitten tietty säilöä tai esikuivattua, mutta niitä en saa millään säilymään. Olen soitellut ja laitellut viestiä vaikka kuinka moneen paikkaan, kysellyt tutuilta ja facebookista, mutta ei sitten missään ole.
Uuden tallin heinä oli niin lehtevää, etten ilman analyysiä uskaltaisi sitä syöttää. Itseasiassa tallinomistajakin soitti mulle, että kuuli ponini olevan metabolinen, eikä pidä tuon heinän syöttämistä kovin fiksuna ainakaan ulkonäön perusteella. Tarkoituksena oli syöttää puolet tallin heinää ja puolet omaa heinää, jos vaan olisi löytynyt sitä omaa heinää jostain.. Liottaminenkin kävi mielessä, mutta en jaksaisi lähteä siihen rumbaan.
Tältä nykyiseltäkin tallilta loppuu juuri analysoitu, matalasokerinen heinä ja viimeisiksi viikoiksi jouduin hätävarana hakemaan Hankkijalta Prohayta. Kalliiksi sitä tulee syöttää, mutta onneksi vain näin vähän aikaa. Toki tässäkin tapauksessa olisin voinut liottaa tallin heiniä, mutta silloin heinistä lähtee sokerien lisäksi kaikki muukin.. Ponilla ei kyllä ole varaa menettää enää yhtään mitään (paitsi alaspäin roikkuva römppämaha), se on varmasti todella surkea näky tuon karvansa alla.. Nyt odottelen analyysiä uuden tallin heinästä, ja toivon sen saapuvan ennen muuttoa. Siihen asti mennään Prohaylla.. Taaskin voisi sanoa vain, voi poni minkä teet.

Ponin mielettömän söpö lampaankarvasatula saapui postissa vihdoin. Ponikokoinen olisi varmasti ollut ihan liian pitkä C:n selkään, vaikka ei sillä pituudella sinänsä merkitystä ole, kun ei sinne painoa tai painetta tule kuitenkaan. Tässä shettiskokoisessa on myös ihan minikokoiset siivet :D Satulaa kokeillessa totesin, että me tarvitaan alle joksikin aikaa joku edestä kohottava tai painetta tasaava padi.. Ponin selkä on luuta ja nahkaa, enkä halua että satula painuu tässä kohtaa lähellekkään rankaa.

Susanna tuli taas pitkästä aikaa moikkaamaan meitä, joten oli hyvä tilaisuus pyöräyttää ponia vähän narunpäässä. Käveltiin ensin kentällä varmaan ainakin 15min, jonka jälkeen siirryttiin tasaisemmalle pellolle, koska kenttää ei oltu ennen pakkasia lanattu.. Pelto näytti pohjaltaan hyvältä, kun siihen oli satanut jonkun verran lunta ja se oli niin tasainen. Eli joo, olisihan siinä voinut nätisti ravailla sen hetkisen, mutta C oli taas hieman eri mieltä.
Olisiko esimmäisen kierroksen ravannut nätisti, mutta kokoajan ruohoa hamuillen ja herran arvollehan ei tosiaankaan sopinut, että juoksuttaja komentaa pään ylös ja vauhtia lisää. Joten, sitten lähti. Kaahailua ja köyrypukkilaukkaa ympäriinsä sen näköisesti, että kohta menee nurin ja lujaa. Turvallisimmaksi vaihtoehdoksi nähtiin kävely ja lähdettiin takaisin kentälle käppäilemään hetkeksi. Samalla myös varmistui se fakta, että meillä ei poni liiku muutakuin käynnissä, ennenkuin päästään maneesiin kuiville ja sulille pohjille. Tietenkin jos ihme tapahtuu, ja tänne nyt tulee yhtäkkiä 20cm lunta, niin asia on toinen. Muutama viikko tarvitsee odotella ja sitten aletaan touhuamaan vähän muitakin juttuja hiljalleen liikuntaa lisäten. Jonkunnäköinen viikko-ohjelma on jo suunniteltu, katsoo sitten myöhemmin miten se toimii vai toimiiko ollenkaan.


Itkettää vähän nää rakennekuvat.. Mitä on ponista jäljellä - ei mitään. Kylkiluut tuntuu selvästi turkin läpi, samoin selkäranka. Selkälihakset montulla, lavoissa hirveät kuopat. Kaula aikas karmea, niinkuin tästä alemmasta kuvasta huomaakin. Niin no, onhan sillä sellanen ihmeellinen römppämaha ja takapää on edelleen vähän pöhöttynyt. Ja karvaa, karvaa löytyy vaikka muille jakaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Jouluspesiaali: Miksi Casper?

Mistä kaikki alkoi, miksi ostin Casperin, mitä meidän ensimmäiseen vuoteen on kuulunut, mitä me tehdään tulevaisuudessa? Yleistä lätinää kaikista näistä. 

Voitte vaan kuvitella kuinka monesti multa kysytään, että miksi olen ostanut Casperin. Miksi ostin lihavan, huonokuntoisen ponin jonka kanssa on ollut pelkkää sairastelua ja kuntoutusta? Miksi ylipäätään ostin shettiksen, kun kuitenkin "aikuinen" olen?

Mulla ei todellakaan ollut aikomusta hankkia omaa ponia niihin aikoihin, kun Casper mulle tuli. Kuvittelin, ettei mulla tulisi olemaan millään rahaa tai aikaa omaan, mutta toisin kävi. Asiaa ei todellakaan mietitty järjellä, enkä kehota ketään tekemään samaa kuin minä. Koko homma lähti siitä, että mun piti viime kesäksi ottaa poni ehkä ylläpitoon omalle tallilleen ja laskeskeltiin kuluja. Ehdottivat myös ponin ostoa, kun C oli siellä lähinnä oloneuvoksena. Sitä en kuitenkaan uskaltanut edes ajatella, kunnes muutaman päivän sisään ilmoitettiin, että ponista on laitettu myynti/vaihtoilmoitus. Siinä sitten fiksuna enempää miettimättä sanoin ostavani ponin itselleni. Ja niin me kirjoitettiinkin nimet paperiin ja mulla oli oma poni. Vanhemmillenikin ilmoitin samana iltana, että ostin muuten juuri ponin. Jos olisin yhtään myöhempään viivytellyt päätöstäni, olisi C todennäköisesti jossain muualla, ja jos se olisi ollut joku tuntematon poni, niin en todellakaan olisi hankkinut kyseistä eläintä. Casperista tiesin, että se on oikeasti tosi hieno ja osaa liikkua.

Ja tosiaan, hieman huvittavaa, että ehkä noin kuukausi ennen kuin Casper vaihtoi omistajaa, ajattelin, että lopetan ponin liikuttamisen kokonaan. Kesällä/syksyllä maailman rauhallisin, pystyynkuollut poni oli talven tullessa itse saatana. Yritti karata karsinasta, näykki, hyppi pystyyn, otti lähtöjä, pukitteli päin ja esitteli mitä mielenkiintoisempia liikkeitä taluttaessa. Itse en käteni takia enää talvella ratsastanut, mutta C myös viskoi ilmeisesti aika urakalla porukkaa selästään alas. Käteni oli siis tuolloin kipeimmillään, enkä tiennyt mikä sitä vaivaa ja teki aika häijyä, kun poni riuhtoi narunpäässä tai edes tönäisi päällään. Jostain kumman syystä kuitenkin jatkoin edelleen, enkä ehtinyt lopettaa.

Casperiin siis alunperin tutustuin, kun laitoin facebookkiin ilmoituksen kuvailuista ja kävin kuvaamassa C:n tallilla heppoja. Kävin köpöttelemässä Casperilla muutaman kerran ja sille tielle jäin. Näihin aikoihin jouduin lopettamaan Paten liikuttamisen, joten uusi hoito/vuokra/liikutusponi tuli todellakin tarpeeseen. Tuolloin mulle tarjottiin yllättävän monta ponia ratsastettavaksi, paria kävin silloin kokeilemassakin (joku miniappaloosaristeytys, muutamia shettiksiä mukaanlukien blogissa pariinkin kertaan mainittu Arvo). Yhdeltä lensin ensimmäisellä kerralla alas (loistava ensivaikutelma, prorider Jade) ja suoraan käteni päälle, joten päätin oikeasti luopua ratsastuksesta siihen asti, että saan selvyyden rannevaivoihin. Onneksi päätin näin, sillä noiden muiden ponien takia en välttämättä olisi ikinä jatkanut Casperilla.

Muutaman kuvan näin myös joskus aikoja sitten facebookista, kun poni tuli edellisille omistajille, mutta en osannut yhdistää. Katselin vaan, että ompas söpö poni :D

Tällöin näin Casperin ensimmäisen kerran, kun kävin kuvaamassa ponia. Jos näkisin vain tämän kuvan, tuskin olisin ikinä harkinnutkaan kyseistä otusta itselleni :D
Syyskuu 2015. Tekee kyllä vähän pahaa katsoa näitä kyseisiä ratsastuskuvia..
Joulukuu 2015. "Hiekkatiellä Musta aloittikin shownsa; vinkui, hyppi pystyyn, pukitteli ja sinkoili joka suuntaan. Tätä se jatkoi ja jatkoi, joten näin turvallisemmaksi juoksuttaa kuin kulkea ponin takana.."

Alku sujui hyvin. Poni rauhottui kun pääsi liikkeelle ja varusteet oli kunnossa. Alkuun me oikeastaan vaan käveltiin. Tuolla tallilla oli hyvät ja mäkiset maastot, niin poni pääsi hyvin töihin vain kävelyttämälläkin. Pohjatkin tietty oli keväällä muualla kun maastossa aika huonossa kunnossa. Susanna oli koko kevään korvaamaton apu. C laihtui, kunto nousi huimasti ja oli käytökseltään kuin eri poni. Ratsastaessa Casper kulki joka kerta paremmin ja paremmin, rullailu ja muu sähellys alkoi jäädä pois. Itsehän en edelleenkään ratsastanut - edellinen kerta on ollut lokakuussa 2015!! - mutta välillä istuskelin maastolenkeillä selässä.


"Ponia ratsastetaan kunnolla (=kentällä) vähintään kerta viikkoon. Silloin se tulee aivan hikiseksi, vaikka ratsastus kestäisi vain puolituntia pitkien välikäyntien kanssa. Maastossakin sen saa hikeen kävelemälläkin, jos menee mäkistä reittiä. Kun maastot alkaa olla sulia, uskallan lähteä yksinkin maastoilemaan.
Nyt kun alkaa pian tulla kurakelit, ja kenttä ja pellot ovat mutavelliä, täytyy liikutus hoitaa oikeastaan maastossa. Hyvä juttu siinä on ainakin se, ettei poni kyllästy kentällä hinkuttamiseen. Pehmeällä hiekkatiellä voi hyvin ravata ja laukatakkin. Kävelylenkeillä saa kulumaan muutamankin tunnin, mikä on myös hyvästä, sillä tietääkseni pitkät lenkit tasaisella sykkeellä kasvattavat kuntoa enemmän ja saavat läskin katoamaan paremmin kuin lyhyemmät repäisyt kaikissa askellajeissa. Ylipäätään ponilla on niin huono kunto vielä, ettei mitkään laukkavedot ratsastaja selässä yhdistettynä jäätävään ylipainoon ole se paras muoto laihduttaa." - 23.3.2016

Kaikki oli hyvin, kunnes alkoi laidunaika. Nihkeästi laitoin ponin vihreälle. Alkuun ei tietenkään ongelmia, mutta toukokuussa, kun poni könkkäsi ja sillä tuntui ensimmäisen kerran pulssit, alkoi tunnelma hieman kiristyä.
En tiennyt mitä teen. Casper tarhasi yksin toisella puolella pihaa metsätarhassa. Ei nukkunut, ramppasi ja huuteli kavereille. Poni oli muutaman päivän pois vihreältä, pulssit ja ontuma hävisi. Olin idiootti ja palautin ponin vihreälle. Siinä se ei kovin kauaa ehtinyt olla, kun tehtiin nopeahko tallipaikanvaihdos. Alunperin uusi tallipaikka piti etsiä vasta syksyllä, mutta muutto tulikin vähän aikaisemmin.

Huhtikuu 2016
Ensimmäisen kerran ajamassa ponilla.

Huhtikuun loppua.
Uudessa paikassa edelleenkään saanut mielenrauhaa, Casper oli tosi outo ja tiesin, ettei kaikki ole ok.  Jo sen ilmeestä näki, että johonkin sattuu. Niinpä ymmärsin kertoa uudelle tallinomistajalle edellisviikkojen tapahtumat ja poni lykättiin siltä seisomalta pieneen sairastarhaan. Heinät liotettiin ja raahattiin tarhaan lisää hiekkaa. Varasin klinikka-ajan ja pelkäsin pahinta, olihan poni kuitenkin liikkunut jonkun verran akuutin kk:n aikaan. Tylsistynyt poni laittoi aitansa paskaksi ja tuli läpi, monta kertaa.
Heti klinikan jälkeen Casper pääsi normaaliin tarhaansa ja sitä kävelytettiin - virhe!! Koko kesä meni epämääräisessä oireilussa ja taas pelkäsin, että rotaatiot pahentuneet kävelytyksen ja tarhauksen ansiosta. Loppukesästä uskalsin kuitenkin käyttää ponia järvessä toisten kaviokuumeisten omistajien ohjeesta, ja sen ansiosta C alkoi näyttämään lihavuuskunnoltaan jo aika hyvältä. Ponikin tykkäsi vedessä lillumisesta. Uiminen ei ollut ihan sen juttu, mutta sitäkin tehtiin!
Kunnes vedet kylmeni ja Casper jäi taas pelkälle kentällä kävelytykselle, se alkoi lihoa ja viimeisimmätkin lihastenrippeet katosivat.

Lokakuun puolessa välissä kutsui taas klinikka, en jaksanut enää itsekseni arvailla mikä mahtaisi tälläkertaa olla vikana ja samalla voitaisiin kuvata kaviot uudelleen (jos olisi ollut fiksu, kaviot olisi pitänyt kuvata jo aikaisemmin uudelleen). Vikahan löytyi, niinkuin tiedättekin, pahoista jumeista ja sään alueen okahaarakekiertymästä. Selkävaivoja mulle muutama ihminen ehdottelikin ja sieltähän se vika löytyi.

Casper ei todellakaan ole ollut mikään helpoin ensiponi. Se kerää jumalattoman määrän virtaa kaikesta seisomisesta ja alkaa riehua. Se myös osaa kokeilla usein, onko pakko - ja jos pienikin ele viittaa siihen, että ei ole, niin ei ole kellään mukavaa. En nyt tiedä, onko aineenvaihdunnaltaan sairas poni muutenkaan helpoimmasta päästä valita ensimmäiseksi kavioeläimeksi.
Ylipäätään, shettiksen kanssa eläminen tuntuu olevan kamalan hankalaa. En tiedä onko näin muidenkin ponien kohdalla, mutta ainakin shettiksien,"koska se on vaan shettis..". Vähän surullista, että osa ihmisistä ajattelee näin, enkä yhtään ihmettele shettisten asemaa tälläisten jälkeen. Se shettis on kuitenkin ihan samanlainen, kun mikä tahansa hevonen, mutta kooltaan vain pienempi.. Kyseenalaistetaan kun haluan sitä tai tätä, koska se on vain shettis. Kauhistellaan jos haluan ostaa ponille jotain, "eihän se nyt tuollaista tarvitsee, se on vaan tommonen shettis" ja "tosissasko laitat noin paljon rahaa tähän tai tähän, se on vaan shettis". Joudun miettimään yksinkertaisiakin asioita, että hoidetaanko ne varmasti sovitusti, koska mulla on "vain" shettis. Ja ihan hauskaa, että saan tällä helposti pahennusta aikaan, kun jaksan skitsoilla "jonkun shettiksen" kohtelusta. Koska edelleen, onhan se vain shetlanninponi, eikä mikään hevonen ":)" Se myös jaksaa naurattaa ihmisiä, että olen täysi-ikäisenä halunnut jonkun lastenponin.

Joskus kun mietin, että sittenkun mulla on oma poni, niin se tulee olemaan welsh tai joku muu pikkuponi. Shettis ei käynyt mielessäkään, mutta sellainen sitten tuli. C on kyllä rakenteeltaan, liikkeiltään ja ratsastettavuudeltaan vähän erilainen kuin peruspullat.

Molemmat uudelta tallilta kesäkuussa. C tuolloin jo kaviokuumeinen.. Tästä ei mennyt kauaa, kun tajusin.

On kysytty, kaduttaako. Alkukesästä teki mieli heittää hanskat tiskiin ja vetäistä kunnon itkupotkuraivarit ja manata, miksi ikinä kirjoitin nimeäni yhtään minnekkään. Ensimmäisellä klinikkareissulla heinäkuun alkupäivinä odottelin itku kurkussa röntgenien tuloksia, että tässäkö tämä oli ja tuli maksettua helvetin kalliit oppirahat.
Tallipaikkaa etsiessä osa käännyttää heti pois, ei ole ottamassa metabolista talliinsa. Joudun kyttäämään heinäanalyyseja ja yritän epätoivoisesti etsiä matalasokerista, hyvää kuivaheinää ja sitähän kaikki haluavat... Joudun elämään pelko perseessä, että koska ponilla tuntuu taas pulssit jaloissa ja kaviokuume palaa takaisin.
Mutta ei, ei kaduta. Suhteellisen karun alun jälkeen näkyy vihdoin valoa tunnelin päässä. Pitkä matka meillä on vielä edessä siihen, että ponia voi sanoa normaalikuntoiseksi ja terveeksi, mutta eipä meillä mikään kiire ole.
Casper on kuulemani mukaan vaihdellut huolella kotia, ollut ylläpidossa monessa paikkaa, on ollut monenmonta ratsastajaa ja koeajallakin erilaisissa paikoissa. Mun luota se ei lähde enää minnekkään.

Tulevaisuuden suunnitelmista en osaa ajallisesti sanoa mitään, kun ei ikinä tiedä, mitä tapahtuu. Mutta tällä uudella tallilla treenaaminen ei ainakaan keskeydy huonojen pohjien takia, niinkuin ilman maneesia. Luulisi, että keväällä poni olisi jo hyvässä kunnossa. Yritetään valmentautua ja liikkua monipuolisesti, eikä jäädä neljän seinän sisälle kiertämään samaa uraa päivästä toiseen.
Jos oikein pitkälle ajatellaan, niin haluaisin ainakin 2-tason HeB-luokkiin asti päästä ponin kanssa. Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, ainakin ratsastajan osalta :D Haluan myös vahvistaa meidän luottamusta, ja harrastella kaikennäköisiä kukkahattu-narunpyörittely-temppujuttuja. Joskus kun on rahaa (eli ehkä 10v päästä?), hankin punkerolle valjakkovehkeet.

Kyllä sitä onneksi lihaksen lisäksi tippui läskiäkin, vaikka suurimmaksi osaksi sairaslomalla oltiinkin. Huhtikuu ja syyskuu 2016, molemmissa vielä jonkinlainen talvikarvakin päällä. Ensimmäiseen kuvaan poni oli jo laihtunut parisenkymmentä kiloa...

torstai 1. joulukuuta 2016

Jouluspesiaali: Vanhoja videoita

Varsinaista joulukalenteria en jaksanut alkaa tänä vuonna väsäämään, mutta ajattelin tehdä jonkin verran jouluspesiaaleja. En tiedä vielä kuinka monta näitä tulee, tai milloin näitä tulee, mutta  vähintään yksi viikossa. Muutaman olen jo kirjoittanut valmiiksi ja osa kaipaa viimeistelyä. Jos kellään lukijalla on ideoita, niin saa toki ehdottaa - jos inspiroidun aiheesta niin kirjoittelen lisää!
Harmittaa kun blogi on ollut jo pitkään vähän kuollut, koska tykkään kirjoittaa ja onhan se mukava katsella myöhemmin, mitä on tullut tehtyä. Esimerkiksi Patejutut ovat tosi arvokkaita, sillä en muistaisi varmasti puoliakaan, ellei niitä tänne olisi kirjoitettu.

Voisin tähän ensimmäiseen spesiaaliin änkeä mukaan taas hieman kuulumisia, koska kiinnostavaa erillistä postausta näistä ei saisi Erkkikään. Meidän liikunta on jatkunut niinkin huikeana, että ollaan kävelty. Joko kaikki paikat on olleet mutavelliä, tai sitten kivikovaksi jäätyneitä.  Ja jäätyneessä pellossa voisi hyvin tehdä muutakin kuin kävellä, jos olisi ne hokit, mutta kun ei ole. Tuli pieniä kengittäjäongelmia ja yritän nyt mahdollisimman pian saada jonkun laittamaan.. Kävelyssä kertyy myös mukavat tilsat, en käsitä miten pärjäsin aikaisemmat talvet ilman tilsakumeja olevan ponin kanssa.
(Tosin sitten kun Casper saa hokit jalkaansa, tekisi mieli vuorata se pumpulilla ja vetäistä kunnon kuplamuovikerrokset päälle, mutta ehkä hillitsen itseni.)

Ponilla alkaa todellakin mennä hermo tälläiseen nyhväilyyn ja joka kerta saa muistutella, että nyt kävellään- lähdöt tai minkäänlaiset pomput eivät ole sallittuja.
Tärkein uutinen on varmasti se, että tammikuun alussa meitä odottaa maneesitalli. 17km tallimatka vaihtuu reiluun neljään kilometriin ja tallikin "hieman" isompaan. Poni tulee onneksi(?) olemaan tallin vanhalla puolella, missä on vain kaksi karsinaa ja seurana on toinen pikkuponi. En tiedä mitä C tykkäisi hälinästä, kun vain pikkutalleilla ollaan oltu. Toki onhan tuolla silti enemmän liikettä ja menoa, joten jos poni ei millään totu ja stressaa, niin sillehän ei voi mitään. Sitten täytyy tietysti vaihtaa takaisin pienempään paikkaan, vaihtoehtoja onneksi löytyy. Toivottavasti meitä ei hirveästi sorsita siellä hienojen kouluheppojen keskellä :D En tiedä miten tulen ikinä itse tottumaan siihen, että tallilla on ihmisiä mun lisäksi enemmän kuin maksimissaan muutama, mutta eiköhän kaikki aikanaan. Mulle on kuitenkin tärkeintä, että poni ei joudu seisoskelemaan huonojen pohjien takia monta viikkoa.. Casper ei saisi olla yhtään ylipainoinen ja aineenvaihdunta pysyy kunnossa vain liikkumalla. Nytkin on tehnyt pahaa jättää poni seisoskelemaan tarhaan, kun olen käynyt vain harjailemassa ja kävelyttämässä sitä. Pöllövirtaa todellakin kertynyt enemmän kuin laki sallii. Muutama viikko täytyisi vielä kestää säiden armoilla.
Kenttä on myös tuolla tulevalla tallilla ihan super ja maastoon pääsee vain kävelemällä pois pihasta. Nykyisellä joutuisi maastoon halutessaan rämpimään pitkin puskia tai kävelemään isoa tietä pitkin hetken aikaa.

Lampaankarvasatulankin jo ostin, vaikken kyllä ainakaan itse ole ainakaan hetkeen menossa vielä selkään. Kuitenkin kun halvalla sain, niin oli parempi hankkia jo nyt! Malliltaan Christ Premium Plus, eli tämä on se polvituellinen versio. Kokona shettis.

Hieronta klinikalle oli alunperin varattu tällepäivää, mutta en nähnyt siinä järkeä, sillä poni ei ole päässyt kunnolla liikkeelle ja joutuisi mahdollisesti hieronnan jälkeenkin taas seisoskelemaan. Uusi aika meille on tammikuussa. Casper piti myös klipata lähipäivinä, mutta sekin olisi ollut vähän turhaa. Poni saa pitää karvansa uuteen tallipaikkaan saakka.

Ensimmäisestä jouluspesiaalista löytyy siis video jonka kokosin pätkistä, joita ei ole mielestäni blogissa aikaisemmin julkaistu! Videot ovat keväältä-alkukesästä, enkä itse ratsasta yhdessäkään pätkässä. Kuunnelkaa samalla vaikka jotain kivaa musiikkia, kun youtube päätti hiljentää videosta äänet kokonaan.


sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Jälleen klinikkaa, sekä lomailua


Maanantaina suunnattiin taas klinikalle. Nyt onneksi ihan vaan hierottavaksi. Casper oli taas oikein kiltisti, seisoskeltiin sen kanssa tälläkin kertaa käytävällä odottelemassa, kun viimeksi poni hyöri ja pyöri karsinassa ja söi purua.. Mitenniin ahne? Tosin piti nytkin vähän tuoleja nuoleskella ja maistella, jos niistä irtoaisi jotain hyvää.
Joku lavan alueen lihas oli tuntunut siltä, että luuta hieroisi ja koko etupää oli aivan jökissä. Sään läheltä oli lähtenyt jo jotain surkastumaan, eikä sitä tukenut oikein enää mikään. Poni sai kyllä myös kehuja säästään, sillä se on niin selkeä shettiksen sääksi. Oikealla oli lanneselässä jotain kireyttä, todennäköisesti kaviokuumeesta ja oikean etusen varomisesta johtuen. Lavan ja sään alueen ongelmiin on todennäköisesti vaikuttanut moni asia (epäsopiva satula, kaatuminen/liukastuminen, kaviokuume ja sen takia jalan varominen, ylipaino..), sillä vaiva tuntui ja näytti kuulemma jo jonkun aikaa kehittyneeltä.

Poni on ollut vähän turvonneen näköinen välillä ja muutamia muitakin juttuja on ollut, niin halusin sulkea hiekan pois, joten otettiin hiekkakuvakin samalla. Joku onneton hiekkakertymä siellä oli, 4cm x jotain. Käskettiin syöttää purkin ohjeen mukaan psylliumkuuri. Täytyy siis joku päivä käydä hakemassa psylliumia, kunhan saan varmistettua ponin kunnollisen juomisen näillä pakkasillakin. Suositeltiin myös varmuuden vuoksi välillä syöttämään psylliumkuuri, kun poni selvästi tykkää sitä hiekkaa imuroida.

Hieronnan ja laserin ansiosta etuosa saatiin hyvin auki ja säkäkin vähän suoristumaan. Ohjeeksi saatiin ajoa ja ohjasajoa, sillä niillä saa jo vähän lihasta ja kuntoa takaisin ilman ratsastajan painoa ja rasitetta etusille. Hankitreeni olisi myös tosi hyvää, jos tänne ikinä mitään hankia saadaan. Harmi kun vedet on jo niin kylmiä, ettei järveen voi enää mennä.
Vähän on motivaatio nollissa näiden pimeiden säiden takia ja mietityttää, missä me edes liikutaan. Kenttä on jäätynyt koppuraksi ja sitä ei ehditty edes lanaamaan ennen pakkasia.. Onhan tuossa vieressä maneesi, jos tosi huonolta näyttää. Tässä on onneksi myös toisenlaisia vaihtoehtoja, mutta kerron niistä lisää kun saan selvyyttä.
Jotain treeniohjelmaa pitäisi varmaan suunnitella C:lle, niin ei mene ihan hömpöttelyksi. Jos kellään on mitään kokemusta hevosen kuntouttamisesta melkein nollasta, niin otan ilolla vinkkejä vastaan. Luulen, että haluaisin kävellä seuraavan vuoden ennen ravipätkiä, ettei vahingossakaan tapahtu mitään takapakkia :D
Varattiin myös vielä uusi hieronta-aika joulukuun alkuun, kun Pursiaisen Tuula on paikalla. Jos olisi vaikka meidän klinikkakäynnit tältä erää siinä.

Ajamista kokeiltiinkin heti alkuviikosta, ihan vaan käveltiin kenttää ympäri kymmenisen minuuttia. Harmillisesti meillä on edelleen nämä huonot valjaat (taitaa olla jotkut työvaljaat..), mutta poni on imuroinut kaikki viimeisetkin kolikot ja yritetään pärjätä näillä siihen asti, että saan ostettua uudet. Uusi rintaremmi on pakko hankkia heti kun löydän sellaisen, sillä tuo nykyinen on niin huono. Siloja ei saanut hierojan sanoin laittaa sään lähellekkään, vaikka ne tulevatkin nyt tosi taakse. Se vielä korosti valjaiden huonuutta.
Sitten tulikin pakkaset ja lunta. Kaikki paikat umpijäässä ja raukalla kesäkengät alla. Ei olla edes kävelty, kun lumi on liukasta ja poni kerää kentältä hiekka/lumitilsat mukaansa. Onneksi kengittäjän tuloon ei ole pitkä aika..

Eipä siis taaskaan mitään muuta uutta kerrottavaa, mutta muutama uusi kuva tältä päivältä. Poni on päässyt vähän lihomaan ja kasvattanut piiitkän turkin, ja karvoistaan huolimatta tuntuu välillä palelevan. Kovin hankala loimittaa, kun ohut loimi tietysti vain lyttää karvan, mutta joku paksumpi toppis tuntuu hassulta, kun on noin paksu karva. Onneksi pian saa toivonmukaan näyttää C:lle klipperiä ja katsoa mikä lihakseton läski-hirvitys sieltä talvitakin alta paljastuu.

Pahoittelut kehnosta muokkauksesta.
Ainut hyvä rakennekuva tältä puolelta, kun poni ei valitettavasti ollut ihan samaa mieltä kuvaamisesta. Mutta on se kyllä jättimäinen shettis.. :D

tiistai 18. lokakuuta 2016

Olen kokeneempi, kyllä minä tiedän.

Mietin kauan julkaisenko vai en, mutta menkööt. Postauksen ei ole tarkoitus kohdistua kehenkään tiettyyn/tiettyihin ihmisiin, jos joku sellaisen kuvan saa. Alkaa vaan mennä tunteisiin, kun päivästä toiseen joudun kuuntelemaan samaa jauhantaa. Näitä keskusteluja on käyty niin kasvotusten, kuin netissä eri ihmisten kesken.

Koska olen nuori ja Casper on ensimmäinen ponini, mun täytyy olla tietämätön. En voi tietää ruokinnasta, en varusteista, en sairauksista tai niiden hoidosta. Jos näen ponissani jotain outoa ja epäilen sen olevan kipeä, olen vain ylihysteerinen. Tiedän, että mun on sanottu hajottavan ja tappavan ponini. Ja tiedättekö miksi - siksi, että epäilin ponini olevan kipeä.

Vaikka olen nuori, vaikka olen kokematon, vaikka omistan "vain" shetlanninponin, en ole tyhmä.

Kaviokuumeinen Casper.
Varsinkin kesäisen kaviokuume-episodin jälkeen on ollut vaikea luottaa yhteenkään osaavampaan (tai "osaavampaan") ihmiseen. Sitä osaa olla niin sinisilmäinen. "Tuolla on ollut hevosia kauemmin mitä olen itse edes elänyt, sen on pakko tietää", "tuo on pitänyt tallia kymmenen vuotta, tietää varmasti enemmän kuin minä",  "tuo on kengittänyt satoja hevosia, tietää varmasti enemmän kuin minä". Niin, ei aina tiedä. Ei aina voi olla oikeassa, ihmiset erehtyy ja se on ihan hyväksyttävää. Mun ymmärrykseen ei kuitenkaan mene, että toisen mielipidettä ei oteta lainkaan huomioon. Olen joutunut monesti siihen tilanteeseen, että asiani ja mielipiteeni lytätään samantien, koska en voi tietää tuollaista tai tuollaista. "Kyllä minä tiedän paremmin, kun minulla on kuitenkin hieman enemmän kokemusta kuin sinulla!!". Nauretaan sille, kuinka idiootti olen. Myöhemmin onkin paljastunut, että olin oikeassa. Minä, tietämätön ja osaamaton kakara olin oikeassa. Silti ei voida myöntää virheitään, vaan kierrellään ja kaarrellaan, ja loppuenlopuksi minä olen syyllinen kaikkeen.

Olen itseasiassa hyvinkin yllättynyt, kuinka tietämättömiä ihmiset ovat esimerkiksi hevostensa ruokinnasta. Sellaisetkin ihmiset, joita olen pitänyt hyvinkin osaavina ja kokevina.
Joku syöttää kevyessä käytössä olevalle hevoselle erittäin ravintoköyhää heinää ja ihmettelee, kun lihakset tippuu, kylkiluut näkyy ja maha kasvaa. Joku syöttää hevoselleen "massankasvatusrehua" ja ihmettelee kun lihakset eivät itsekseen kasvakkaan. Jollain on erittäin lihava hevonen ja haluaa silti laittaa sen laitumeen, ja hevonen lykätään huonolle, lannoittamattomalle hukkapellolle laiduntamaan, "koska se on ravintoköyhää eikä siinä ole niin paljon sokeria!". Sitten ihmetellään, kun pamahtaakin kaviokuume.
Olen kuullut niinkin tyhmiä asioita, kuin "vain kantavat tammat ja raskaassa käytössä olevat kilpahevoset tarvitsevat lisävalkuaista, kaikki muut saavat tarpeeksi heinästä, vaikka heinä olisi huonoakin", "hevonen tuottaa valkuaista itse", "kivennäisestä saa valkuaista", "shettis ei tarvitse kivennäistä", "hyvin kortinen heinä on kaikkein vähäsokerisinta", "heinäanalyysi on täysin humpuukkia, se ei kerro mitään mistään". Olen nähnyt, kun hevosille syötetään homeista heinää, koska "tälläiseen aikaan mistään ei saa homeetonta".

Ruokinnasta olen varmasti saanut saarnaa enemmän kuin mistään muusta poniin liittyvästä asiasta. Ymmärrän huolen, että en välttämättä tiedä kaikkea, koska en ole aikaisemmin joutunut ruokkimaan yhtäkään hevosta. Mutta kyllä hieman huvittaa, kun näitä ruokasaarnoja kuunnellessani olen laittanut merkille, että tiedän ruokinnasta enemmän kuin yksikään saarnaajista. Vaikken siis itsekkään tiedä kuin tarvittavan ja mielelläni opin lisää. Toisaalta myös huolestuttavaa, kun ei ymmärretä edes perusasioita; kuinka paljon heinää hevonen tarvitsee, millaista heinän pitää olla, mihin valkuaista tarvitaan ja mistä sitä saadaan.. On valitettu, että näännytän ponini luurangoksi. On myös kerrottu, että sairastutan sen kaviokuumeeseen, jos syötän sille mitä tahansa heinän lisäksi. Koska sehän on shetlanninponi, niin se ei tarvitse muuta.. Naureskeltu, kun en halua syöttää kuin analysoitua heinää, jotta voin laskea edes sinnepäin, mitä poni tarvitsee.

Pahoittelut huonosta kuvasta. mutta mitä tässä silmässä näkyy? Kipu. Ilme josta viimein ymmärsin, että olin sittenkin oikeassa.
Varusteet on toinen asia, mistä olen ihmeissäni. Itsekkin olen ratsastellut joskus onnellisena täysin epäsopivilla varusteilla ymmärtämättä asiaa, olin tyhmä ja tietämätön lapsi, enkä tajunnut tekeväni väärin - kukaan ei siitä kertonut. Surullisesti tätä kuitenkin näkee kokeneemmillakin ihmisillä, joilla on paljon toisia kokeneita hevosihmisiä ympärillä.
Ratsastetaan epäsopivilla satuloilla, mistä sokeakin näkee, että tuo ei todellakaan sovi kyseisen hevosen selkään. Mutta kun joku "osaavampi" on sanonut, että se sopii niin silloinhan se sopii. Tai jos kuvittelee itsestään aivan liikoja, eikä edes halua kuunnella muita, vaikka joku yrittäisi kertoa epäsopivuudesta - "kyllä minä tiedän". Laitetaan pukittelu tai muu riehuminen temperamenttisuuden piikkiin. Selitellään erilaisilla asioilla, "Joo tää satula on nyt liian kapea, mutta tää hevonen kyllä laihtuu hetkessä enkä halua ostaa uutta. Kyllä tällä sen aikaa pärjää" jne.
Mulle on rutistu varusteista, niin satulasta kuin kuolaimista. Olen katsellut kummastuneena, kun osaavaksi satulansovittajaksi esitelty ihminen on sovittanut satulaa ja tietotaso näyttänyt siltä, että ei hyvää päivää. Olen nähnyt kun ponin selässä on ainakin 10cm liian pitkä satula ja satulan keskelle, paneelien ja selän väliin on mahtunut nyrkki. Satulan omistajan mielestä satula oli sopiva, mitä minä pikkutyttö tietäisin. Mulle on sanottu, että satula on ponin selkään liian pieni. Todellisuudessa kyseinen satula oli melkein kymmenen senttiä liian pitkä.

Ihmiset luottavat liian paljon itseään "osaavampiin". Erittäin hyvä esimerkki on valmentajat. Tekisi mieli läimiä välillä ihmisiä, jotka sokeasti lampaan lailla uskovat kaiken, mitä se valmentaja kertoo ja käskee. Valmentaja käskee laittaa kädet reisille ja "liikutella kuolainta" isolla kädellä, ratsastaja tekee eikä nää mitään väärää. Valmentaja käskee laittaa jonkun erittäin epäreilun norsujarrun suuhun ja niinhän se sitten laitetaan, kun valmentaja on aina oikeassa. Mitään valmentajan sanaa ei kyseenalaisteta, koska valmentaja on aina oikeassa. Onhan valmentaja niin kokenut, ratsastanut kymmeniä vuosia ja opettanut toisia saman verran.

Käyttäkää niitä omia aivojanne kun teille on sellaiset luotu, älkääkä aliarvioiko kenenkään tietämystä tai taitoa, jos ette oikeasti tiedä, mitä se kyseinen ihminen osaa.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Klinikkatuomio 2 .0


Niiin helpottunut! Ehdin jo kriiseilemään ja hysterisoimaan vaikka ja mistä, mutta onneksi klinikkauutiset olivat erittäin iloinen yllätys.

Sanoin jo alkuun eläinlääkärille, että haluan tutkia koko ponin läpi niiltä osin, kun näkee tarpeelliseksi. Onneksi meillä oli ihana ell, joka otti tälläisen lastenponinkin tosissaan :D

Ponin jalat taivuteltiin kaikista mahdollisista paikoista ja juoksutettiin kovalla, sekä pehmeällä. Mistään ontumisesta ei ollut enää tietoakaan. Etuset vähän töpöttivät ja sen huomasin itsekkin, että niiden askel on ollut vähän lyhyempi jo hetken aikaa. Takaa otti toinen takanen inasen lyhyempää askelta, mutta näihinkin selvisi hyvä syy. Jalat ell:n mukaan oikein hyvät, niissä ei siis missään mitään.
Ell kokeili taivutuksien jälkeen ponin säkää ja selkää. Juoksuttaessa nimittäin huomasi, että C juoksee toiseen suuntaan täysin ulos taipuneena, sen olen laittanut aikasemmin tuon kipeän jalan piikkiin. Syy löytyikin sitten sään kohdalta (ja tämä aiheuttaa myös tuon etusten rajoittuneemman liikkeen). Ell pyysi kokeilemaan itsekkin siitä kohtaa, ja tuntui kyllä ihan selkeä mutka siinä okahaarakkeissa. Pari klinikan hierojaa(?) kävi myös tunnustelemassa ja suosittelivat ehdottomasti kuvaamista, jos sieltä löytyisi vaikka jotain murtumaa tai muuta vastaavaa.

Röntgenlaitteessa oli jotain vikaa ja sen takia jouduttiinkin odottelemaan aika kauan. Poni möllötti paikallaan todella kiltisti. Muut hevoset olivat karsinoissa, me istuttiin käytävän reunalla tuoleilla, poni narunpäässä :D Ihmiset ihastelivatkin, että voikun on kiltti ja rauhallinen, ihankuin koira! En ymmärrä, miksi kotona pitää olla itse saatanan kätyri, mutta muualla ollaan sitten niiin söpöjä ja kilttejä. "Katsokaa kun olen pieni ja söpö, niin viaton. En tee ikinä mitään pahaa".

Casper rauhoitettiin röntgeniä varten ja olikin sitten ihan kännissä. Pää roikkui maassa ja kävelykin hankalaa. Kuvat otettiin molemmista etusista, sekä sään kohdalta selästä. Kuulemma erittäin harvinaista, että shetlanninponien selkiä kuvataan milläänlailla..

Kaviot ovat kunnossa. Oikeasta etusesta, missä se muutaman asteen rotaatio oli, oli vähentynyt rotaatio entisestään - ihan mitätön siis enää. Meille sanottiinkin, että osalla hevosista voi ihan hyvin olla tuollasia pieniä rotaatioita, mutta niiden olemassaolosta ei kukaan edes tiedä. Kaviokuume on nyt siis ohi, sen puolesta saa alkaa liikutella. Tietty edelleen seuraan pulsseja ja täytyy olla muutenkin vähän varpaillaan, koska vasta kun kavio on kasvanut kokonaan läpi, voi sanoa ponin olevan täysin terve.
Noistä kaviokuvista huomasi toisen etusen olevan vino jotenkin sisällepäin. Ei vakavaa, mutta täytyy ottaa huomioon kengityksissä ja yrittää korjata kavio sen mukaan.

Okahaarakkeet olivat kunnossa, ei murtumia tai muutakaan ihmeellistä. Eli jostain syystä on vaan kiertynyt hassusti. Mahdollisia syitä olivat mm. raju kaatuminen, toisen hevosen hyppy selkään, sekä epäsopiva satula.. Juurikin tuon kiertymän takia poni on ollut selästään niin jäykkä ja outo, ja yrittänyt venytellä sitä kovin paljon.
Varattiin uusi aika kahden viikon päähän, jolloin poni hierotaan läpi ja niksautellaan ranka paikalleen! Syön makaroonia seuraavat kuukaudet..
Poni myös rokotettiin ja raspattiin. Saatiin kehuja hyvistä ja siisteistä hampaista. Ihan takana alhaalla oli vähän pieniä piikkejä, joita tasoiteltiin, muuten ei ollut mitään.

Nyt aloitellaan liikkuminen rauhallisesti ponia seuraillen. Casper taitaa kylläkin olla hieman eri mieltä tästä rauhallisesta, tuli eilen liinan päässä sellasia spurtteja ja pukkeja, vaikka piti vain vähän katsoa ravia. Selkään ei vielä mene kukaan, vaan vasta kun on saatu ranka-asia kuntoon.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Instagram

Blogin puolella tulee olemaan aika hiljaista klinikkareissuun asti ja ehkä vielä sen jälkeenkin, riippuen siitä, mitä sieltä ponista oikeen löytyy. Tuntuu turhalta julkaista tänne jotain ponin samanlaisia kännykällä räpsittyjä tarhakuvia ja kertoa, että tänäänkin olin taas harjaamassa Casperin.

Meitä siis voi seurata nyt myös instagramissa! Sinne voin jaaritella turhiakin asioita ponin tän hetkisestä voinnista, eikä tarvitse blogia täyttää turhilla postauksilla.

IG: @project.casper

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Voi poni minkä teet.

Julkaisin postauksen jo aikaisemmin, tosin vähän erilaisena.

Tässä samassa postauksessa ihmettelin aikaisemmin, että mikä ponia vaivaa ja että oltaisiin menossa klinikalle ensikuussa. Joo, niin me mennäänkin, mutta nyt tiedetään vika.
Ystävämme kaviokuume on tullut takaisin. Vai onko se edes "parantunut" missään kohtaa, en tiedä. Oli kyllä sen verran tietämätön ell meillä viimeksi, etten ihmettelisi vaikka poni olisi ollut melkein yhtä kipeä tämän koko ajan. Tosin Casperin vointi selkeästi parani jossainkohtaa. Nyt taas pulssit hakkaa ja paikallaan on vaikea kääntyä. Sitten tietty edelleen ravissa könkätään, muita oireita ei onneksi ole - poni kävelee normaalisti ja seisoo normaalisti. Huolirypyt näkyy myös.

Jokohan alkaisi meidän vastoinkäymiset riittää?

15.9.
Mittasin muuten ponin selän ja siihenhän mahtuu ehkä n. 30cm paneelit. Vertaukseksi, tuossa nykyisessä on 36cm paneelit... Että tälläinenkin "ihana" ongelma tiedossa jossain kohtaa. Lampaankarvasatula meille todennäköisesti tulee siksi aikaa, että poni laihtuu edelleen ja kerää lihaksia, jonka jälkeen uskallan laittaa kunnon satulaan rahaa (jota tulee todennäköisesti menemään aika paljon, jos haluan sopivan..). Tai siis jos ponista enää tulee ponia. 

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Ei edistystä, edelleenkään..

Toissalauantaiksi meitä oli pyydelty ponitalutukseen. En ollut kovin innostunut ajatuksesta, mutta kyllähän poninomistajalle aina ylimääräinen raha kelpaa. Saipahan ponikin muuta liikuntaa, kuin kentän ympäri kävelyä. Päästiin testaamaan satulaakin vähän paremmin. Meillä on vaan nyt väliaikaisesti tosi huono vyö, mikä vetäytyy samantien ponin kainaloihin. Hieroja katsoo vielä satulan kunnolla, niin ei tarvitse pelkkään omaan mielipiteeseen luottaa. Olen vähän epäileväinen satulan pituuden suhteen. Todennäköisesti siinä ja siinä, onko liian pitkä.

Itse talutuksessa poni oli tosi nätisti. Ei edes katsellut kertaakaan mitään, vaikka ympärillä juoksi ja kiljui pikkulapsia, oli rattaita ja kaikkea muuta. Se selvästi tiesi, että pikkuihmisten kanssa ollaan nätisti. Loppua kohden alkoi etujalat huitoa siihen malliin, että kohta menee palkokasvit nenään ja kunnolla. Koppi odotti meidän pihassa, jonne käveltiin tapahtumapaikalta. Pihassakaan C ei enää jaksanut seisoskella, vaan huuteli ja pyrähteli ympäriinsä. Mitkään monen tunnin talutukset eivät ole ihan tämän ponin juttu, ei todellakaan.

Matkat oli sitten kaikkea muuta kuin kivaa. En kyllä lähde enää ikinä ainoana ihmisenä, joka ymmärtää lastauksesta mitään :D Samoin taidetaan lainata muualta koppia, jos saisi vähän sopivamman. Tässä lainatraikussa on kiinteä etupuomi ja sehän on ponille ihan liian korkea. Turpa ylttää juuri ja juuri sen päälle suorana, kun narut ovat tiukalla. Oma sähläyksensä on aina heinäverkko, että poni ylttää siihen mitenkään.. No, menomatka meni oikein hyvin.
Takaisin tullessa ei sitten niinkään. Väsynyt, nälkäinen ja monen tunnin hissutteluun vittuuntunut poni ei ollut kovin halukas seisomaan enää sekuntiakaan paikallaan. Koppiinhan se kävelee kyllä nätisti, mutta ensimmäisenä se oli ryntäämässä etuovesta ulos. Kun sen sai kiinni puomiin, alkoi jäätävä ryskääminen ja pystyynhyppiminen. Poni yritti kiivetä etupuomin päälle ja kerran pääsikin osittain, kun sai toisen narun lukon auki.
Hetki ponin rauhottelua, syöteltiin sitä kädestä ja vedettiin narut niin tiukalle, ettei pitäisi liikkua senttiäkään. Stressasin koko matkan, että kohta mulla on monttukamaa oleva poni perässä. Ilmeisesti liikkeelle lähdetessä C rauhoittui ja päästiin ehjinä perille.
Vähän oli turhan pitkä päivä.


Yhtenä päivänä kokeilin taas ravia liinan päässä. Vasen kierros hyvä ja poni ravasi halukkaasti, oikea kierros korvat luimussa päätä viskoen.. Mitään selkeää epäpuhtautta en siinä nähnyt, mutta en viitsinyt paria kierrosta enempää edes yrittää, kun se ei ponille selvästi tehnyt hyvää. Tarhassa C ravaa ja riehuu ihan normaalisti, joten alkaa taas tuntua siltä, että kyse on joko vain muistista ja/tai Casper on jalkaa varoessaan vetänyt itsensä niin jumiin, että sattuu sen takia. Kävelläänpä nyt edelleen sinne hierojan tuloon asti, onneksi ei enää montaa viikkoa. Luulen, että jos poni vielä kauan meinaa jatkaa epäpuhtauttaan, raahaudutaan uudelleen klinikalle.
Olisi piakkoin tulossa myös raspaus, rokotus ja vakuutustarkastus - kiitos poni, pidät varmasti huolen, että omistajallasi ei riitä rahaa mihinkään muuhun ♥

Täytyy varmaan taas kertoa, että ollaan kävelty 3-4 kertaa viikossa järvessä ja muuten pyörähdetty kentällä. Alkaa jo "hiukan" tympiä, myös Casperia. Ollaan jouduttu muutamaankin kertaan skippaamaan vesi, kun on tuullut niin paljon. Erehdyin yhtenä päivänä viemään ponin järveen aaltojen sekaan, ja sehän sai sätkyn joka kerta, kun aalto osui kylkeen.

Loppuun vielä pakko hehkuttaa C:n karvaa. En tiedä onko kyse chiasta, ahkerasta harjaamisesta tai jostain muusta miljoonasta mahdollisesta syystä, mutta ponin karva näyttää nyt todella hyvältä, vaikka talvikarvaa pukkaa ihan urakalla (käy vähän sääliksi raasua, nytkin ollut melkein kaikkina päivinä +19).  Kiiltää ja tuntuu vahvalta. Kesällähän karva oli kiiltävä ja tuntui hyvältä, mutta ainakin viimetalvikarva oli vähän kiillotonta ja höttöistä. Taidetaan jatkaa siis chian syöttöä, ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Elättelen myös edelleen toivoa pidemmästä ja paksummasta harjasta tämän onnettoman, nysän hamppulirun tilalle.

Päikkäriponi. Näki ilmeisesti hyviä unia, korvat heilui joka suuntaan ja jalat vispasivat. 

perjantai 26. elokuuta 2016

Vesijumppaa

Eipäs liikutakkaan, vaan edelleen kävellään ja seistään. Ilmeisesti meille on ell antanut vähän huonot ohjeet, oikeasti pitäisi parannella paljon pidempään kuin olen ymmärtänyt. Eläinlääkäreillä on kuulemani mukaan asiasta monia eri mielipiteitä, mutta liian varovainen ei voi olla, ettei rotaatiot vaan pahene. Onneksi nyt olen viisaampi ja annetaan ponin parantua rauhassa.
Painoa pitäisi saada vaan edelleen tippumaan ja aineenvaihdunta pysyy kunnossa kun liikkuu, eikä ole kiva jos kaikki ponin olemattomat lihaksetkin tipahtavat. Onneksi meillä on siis ranta! Käydään ainakin joka toinen päivä ponin kanssa vedessä (välillä ollaan oltu useamminkin) ja välipäivinä käppäillään kentällä. Alkuun vain n. 10min kerrallaan syvässä vedessä, jolloin vesi jo hieman kannattelee, eikä joudu ponnistelemaan niin paljon. Lisätään jossain kohtaa aikaa ja voidaan mennä vähän matalampaan, niin tulee rankempaa.
Hieroja tulee joskus syyskuussa ja sen jälkeen voisi alkaa katsomaan sitä ravailua (saa poissuljettua samalla jumitkin, jos on jotain niistä johtuvaa epäpuhtautta), jos olisi vihdoin oikeasti kunnolla puhdas.
Mitään hyppäämisiä tai muita ei oteta ennenkuin kavio on kasvanut kunnolla läpi. Eli ehkä ensikesänä..?

Painoa on tosiaan lähtenyt edelleen aika paljon, vaikkei olla edes liikuttu. Mitään lukua en kylläkään tiedä. Painomittanauhoihin en luota (heitto voi olla jopa 100kg..) ja laskukaavan kanssa on hankala laskea, varsinkin kun kyseessä on shetlanninponi. Eipä sillä painolla kyllä merkitystä ole, vaan ulkonäöllä.
Pyllyihrat on pehmenneet aika hyvin jo, kunhan vielä lähtisivät liikkeelle. Casperistahan ei saa edes yhtään kiinni tuolta pyllystä/takareidestä, vaikka siitä kohtaa pitäisi saada nahka ihan kunnolla käteen. Mahakaan ei enää roiku ollenkaan niin pahasti, on se kyllä edelleen pyöreä. Laihtumisen seurauksena näkee myös hyvin, kuinka lihakseton poni onkaan. Varsinkin takapää on aika mielenkiintoinen :D Läskit kaulasta on pehmenneet myös ja ehkä vähän lähteneetkin. Ruma on tuo kaulakin nyt, täynnä sellasta epämääräistä ryppyä ilmeisimmin laihtumisen seurauksena ja vähän sää'stä eteenpäin näkyy hirveä kuoppa. Vähän pelottaa, että jääkö tuonne kaulan päälle silti tuollanen "ihravene", sillä joiltakin se ei lähde ikinä kokonaan pois.. Hurjimman muutoksen näkee selästä, ponilla on ihan oikea selkä, eikä mikään tasainen pöytä!

Kävin hakemassa viimeviikolla pussillisen chiaa, katsotaan miten se auttaa mihinkään vai auttaako mitenkään. Chian pitäisi olla varsinkin kaviokuumehevosille hyväksi. (Olen myös kuullut, että se auttaisi jouhien kasvuun, toisilla ihan reippaastikin lähtenyt kasvamaan. Toivottavasti meilläkin!!)

Uusia kuvia ei nyt taaskaan ole muutakuin puhelinräpsyjen muodossa. Käyn nyt melkein joka kerta yksin tallilla, kun turhaan ketään sinne kameran kanssa raahaisi ottamaan samanlaisia kävelykuvia. Pahoittelut taas tylsempääkin tylsemmästä postauksesta, mutta en halua kokonaan jättää blogia täksi aikaa, kun parannellaan.

Pikainen puhelinkuva, mutta poni seisoi hyvässä asennossa ja tästä näkee hyvin tämän hetken kunnon! Etualalla näätte toisen kahdesta terroristista, jotka ovat pyöritelleet ja viskoneet C:n harjakassia moneen otteeseen pitkin tarhaa, kun olen ponia siellä harjaillut.
"Hieman" on jotain muutosta tapahtunut.. 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Me saadaan liikkua!

Tämä myös 2014 tai vanhempi.
Vihdoin! Tallinomistaja tuli katsomaan viimeviikonloppuna kun pyöräytin ponia liinan päässä. Vasempaan kierrokseen poni innostui pomppimaan ja laukkailemaan, eikä ravissakaan ollut ongelmia. Oikeaan kierrokseen ei lähtenyt niin innoissaan, mutta ravi oli vihdoin puhdasta. Tosi jäykän näköinen Casper on varsinkin takaa, takajalat laahaa ties missä.

Ollaan uiskenneltu ahkerasti pari kertaa viikossa, kun poikaystäväni on pidempänä ihmisenä kävellyt ponin kanssa pidemmälle veteen. Selässä olen istuskellut vedessä ja ollaan käppäilty ympäriinsä, mutta uiminen näyttää jo ilman ratsastajaakin aika hankalalta :D Poni pitää hirveätä meteliä uidessaan, kuulostaa siis lähinnä joltain kärsivältä mursulta.

Maanantaina kokeilin pitkästä aikaa ohjasajoa. Voitte vaan kuvitella, miten hyvä idea se oli; ulkona järkyttävä tuuli, kauan virtaa kerännyt poni, joka vielä huuteli ja steppaili kavereille, kun tarhoilta huudeltiin. Päästiinhän me kentän portille asti, kun poni sitten kompastui ja sieltä tuli aika komea pukki. Kentän toinen pitkä sivu oli kamalan jännä, eikä C olisi millään halunnut kävellä siellä. Kun jaksoi hokea hyvää ja hienoa ponia koko sivun ajan, käveltiin kyllä rauhassa. Heti kun lopetin, alkoi spurttailu pukkien kera. Ravia mentiin muutamat isot ympyrät kumpaankin suuntaan. Tai siis muutama onnistunut. Kokeiltiin varmaan ainakin yhteensä yli kymmenen ympyrää, mutta yli puolet niistä oli sitä, että poni ravasi muutaman metrin nätisti ja sitten esitti bravuuriliikettään - hyppy eteen ja jättipukki perään. Onneksi mulla oli ajo-ohjien tilalta liinat, pystyin olemaan vähän kauempana ja liinat pystyivät käsissä paremmin.
Kauaa ei kentällä oltu, sillä käteni kiljuivat apua aika nopeasti ilman hanskoja. Ponilla on kyllä erittäin huono kuntokin vielä, pari raviympyrää ja puuskuttaa. Täytyy maltillisesti alkaa liikkua, ettei saada mitään hirveitä jumeja tai muuta pahaa aikaan. Lihaksia on raukalta tippunut ja maha kasvanut hienosti alaspäin..

Eilen Susanna pääsi mukaan tallille. Asennettiin ponille kärryt perään ja ainoastaan käveltiin kenttää ympäri jonkun aikaa. Meidän vanhat kärryt sain myytyä, saatiin onneksi lainata tallilta kärryjä. Casper oli oikein kiltisti eikä maanantain pöllöilyistä ollut tietoakaan. Kävelyjen jälkeen käytiin puomilla riisumassa poni ja käytiin kentällä pyöräyttämässä sitä liinan päässä, niin Susannakin näki ponin kunnolla liikkeessä. Edelleen, puhdas vasempaan ja oikeaankin töpöravissa, mutta heti kun ponia yritti saada pidentämään askelta, näki jotain pientä epäpuhtautta. Eli en nyt sitten tiedä, voisiko johtua jumeista, koska muuten ravi on ihan puhdasta. Varmasti on mennyt ainakin jonkun verran jumiin varoessaan kipeää etusta. Poni on kuitenkin muuten niin pirteän oloinen taas ja jaksoi riekkua eilenkin ravien jälkeen liinan päässä. On tämä arvuuttelu mukavaa.

Näistä piti tulla ensin kaksi erillistä postausta, mutta koska mitään uusia kuvia mulla ei ole ponista (paitsi puhelinkuvia, täytyy varmaan niistä tehdä erillinen postaus joskus), niin yhdistin molemmat yhdeksi. Eli kuvia Casperista joskus aikanaan! En varmaan ihan väärin sano, jos sanon, että nää kuvat on 2014 ja sitä vanhempia. Eli ponin exex-kodista. Suttailin naamoja kaikista missä näkyy ratsastaja, kun en tiennyt haluaako kukaan täällä näyttää naamaansa.

P.S. Jos joku tietää hyviä loimia shettiksille, niin vinkatkaa. Loimien hamstraus aluillaan, mutta ei ole helppoa löytää hyviä. Pitäisi olla aika leveitä edestä, sillä ponin kaula kiinnittyy niin alas. Yksi HW Amigo meille tuli hetki sitten ja se näytti muuten oikein hyvältä, mutta kaulakappale on liian pitkä.. 



Tästä eteenpäin nämä pari kuvaa edellisestä kodista, josta ponin ostin.

Kesä 2015. Ryöstin parit kuvat Saaran blogista

Kaksi ylempää loppukesältä 2015, kun kävin kuvaamassa C:n tallilla ja näin ensimmäisen kerran ponin.