keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Virtaa riittää


Sunnuntaina(kin) piti ohjasajaa, mutta ajattelin pakkasen lisäävän pelleilyä ja päädyttiin juoksutukseen.
Karsinassa poni ei olisi taas millään malttanut seisoa paikallaan ja keksi kaikkea pientä tekemistä koko ajan näykkimisestä kuopimiseen.
Kuraa oli jäätynyt vähän joka puolelle kiinni, eniten jalkoihin. Pitäisi keksiä joku keino saada ne irti, kun pesaria ei kuitenkaan ole.

Sänkkäri oli niin karmeassa kunnossa kuin kuvittelinkin, eli märillä keleillä sinne jäi hirveitä kraatereita kavioista ja nyt ne ovat jäätyneet.
Juoksutettiin kuitenkin poni parhaimmassa kohtaa aika nopeasti. Toiseen suuntaan se ei olisi millään halunnut mennä ja kääntyili itsekseen tai tuli juoksuttajaa kohti, mutta lopulta siihenkin suuntaan saatiin ravia ja laukkaa. Ravi oli ihan jees, mutta laukassa Mustuainen olisi saanut ottaa vähän rauhallisemmin.
Samanlailla poni riuhtoi liinaa kuin viimeksi, mutta tälläkertaa se ei pukitellut tai muuten riehunut ihan niin paljoa. En kyllä noissakaan pompuissa haluaisi olla kyydissä..

Eilen pääsin vasta pimeän aikaan tallille. Kierrettiin kentän kautta toiselle pellolle jossa ohjasajoin hetken, poni kuitenkin kompasteli paljon joten vaihdettiin laitumelle. Valojahan siellä ei ollut, joten aika tarkkaan sai katsoa mihin astuu.
Punkero suuttui aina kun ei saanut syödä tai käski enemmän eteenpäin. Samoin jos pyysi peruttaamaan, tuli vastaukseksi vain vinkumista ja loikkimista. Ei tehty muuta kuin käveltiin ympäriinsä ja pysähdeltiin. Taas toiseen suuntaan oli vähän vaikeampi kuin toiseen.
Kauheen pientä ja tikittävä askelta oli kokoajan ja edestä turhan nipussa, vaikka yritin jatkuvasti saada edes vähän turpaa pois sieltä ryntäistä päin. Tätä samaa poni tekee ratsastaessakin, että vetää kaulan rullalle ja töpöttelee selkä mutkalla miniaskelia. Täytyypi siis seuraavalla kerralla ottaa raippa mukaan, jos sillä saisi ponia reippaammin eteen.

Loppuviikosta ehdin valoisan aikaan liikuttamaan mammutin, joten näkee tehdäkkin muuta kuin kävellä. Silloin siis toivottavasti tulossa myös vähän parempaa ja pidempää tekstiä tänne bloginkin puolelle.

Erittäin huonolaatuinen kuva, mutta pakko oli pukkikuvakin tänne saada!

maanantai 28. joulukuuta 2015

Shetlanninponit - lihavia lastenratsuja.

Gestüt Rosental
Varsinkin Suomessa shetlanninponit mielletään lähinnä omapäisiksi ja temppuileviksi pikkulasten ratsuiksi. Suuri osa shettiksistä on täällä tosi lihavia ja ihmisten päähän on jäänyt tietty kuva, miltä shettiksien "pitäisi" näyttää.. Pienen kokonsa vuoksi niitä harvemmin ratsutetaan ammattilaisen toimesta ja niiden selässä istuu lähinnä osaamattomia pikkulapsia, jolloin liikuntakin saattaa jäädä kovin vähäiseksi.

Varusteita on aika vaikea löytää. Suojia ei ole tarpeeksi pieniä, erikoisemmat kuolaimet ovat aina liian isoa kokoa, oikeasti laadukkaat suitset halutessaan teettäminen taitaa olla paras vaihtoehto niin pienelle päälle, puhumattakaan satulan löytämisestä. Liian usein ostetaan se "sinnepäin" oleva satasen pikkusatula ja lyödään häntäremmin kera selkään, kun eihän sillä ponilla ratsasta kuin lapsia. Matalaan kitalakeen ja muutenkin pieneen suuhun pitäisi hakea sopiva kuolain, mutta mitä sitä turhaan, jos pikkulapset vaan köpöttelee. Se perusnivel saattaa olla hyvinkin huono vaihtoehto, sillä pidätettä tehdessä kuolain kääntyy suoraan kitalakeen.  En ihmettele, että tällä tyylillä tulee pukittelevia ja muutenkin käytökseltään ärsyttäviä poneja.

Tietysti shettikset perusluonteeltaakin ovat - no, shettiksiä, eli luonteikkaita, itsepäisiä ja nopeita oppimaan myös ne huonot tavat. Niillä on ponimaisia jekkuja ja tekevät mitä haluavat jos niiden antaa. Silti väitän, että suuri osa shettiksien huonosta käytöksestä ja ratsastettavuudesta johtuu ihan vain koulutuksen ja rajojen puutteesta.

Kuinka paljon tälläisiä tai tälläisiä poneja olet nähnyt Suomessa? Entä kuinka monen shettiksen suussa olet nähnyt kan get? (Eihän shettis edes rakenteellisesti pysty sellaisiin asioihin missä kankia tarvittaisiin, mutta silti) 
Gestüt Rosental
(blogi)
Sitten se surullinen lihavuus.. Googlatkaa Brittien tai Saksan shetlanninponeja, ne ovat ihan eri luokkaa kuin täällä kotosuomessa. Tietysti sieltäkin löytyy näitä Suomen poneihin verrattavia, mutta ei varmastikkaan niissä määrin kuin täältä.
Joko shettiksille annetaan liikaa ruokaa, liikutetaan liian vähän tai sitten molempia. Shettikset tarvitsevat yhtälailla liikuntaa kuin isommatkin hevoset, sitä ei kaikki tunnu tajuavan. Väkirehuja harva poni edes tarvitsisi, ellei se ole oikeasti treenissä. Täällä oli hyvää asiaa shettiksien ruokinnasta.

"Hyvä nyrkkisääntö on, että vesi ei saa seistä selässä mutta selkäranka ei saa olla esillä, kylkiluut eivät saa näkyä mutta niiden tulisi tuntua" Näin lukee Shetlanninponiyhdistyksen sivuilla. Aina saa kuulla, kuinka "shettiksellä pitää olla vähän pyöreyttä" tai "no niidenhän kuuluu olla tuollaisia palloja" - juu ei kuulu. Tietenkin on olemassa erilaisia rakenteita ponilla, joku on pitkäjalkaisempi ja sirompi, joku on taas lyhytjalkainen ja pyöreämpi. Raviponeissa ja näyttelyponeissa huomaa selvän eron.
Suomessa ihannoidaan selvästi noita pyöreämpiä poneja.

Ratsastaja n. 157cm ja poni n. 115cm. (blogi)
Ratsastaja n. 155cm ja poni reilun metrin. (blogi
Shettisratsastajien koosta ollaan yleensä ihan turhan hysteerisiä. En tarkoita, että isollakaan shettiksellä voi ratsastaa 170 senttinen ja 60 kiloinen (vaikka valitettavasti sellaisiakin näkee..), se alkaa mennä jo aika överiksi. Esimerkiksi tämänkokoinen ei enää kuuluisi shettiksen selkään.
Shettisyhdistyksellä suositellaan muistaakseni alle metriselle ponille alle 145cm ratsastajaa ja yli metriselle ponille alle 155cm ratsastajaa. Nämä ovat mielestäni hyvät "noin rajat" ratsastajalle pituuden suhteen.
Olen nähnyt kuitenkin lähemmäs 160cm tai sen ylikin olevia ihmisiä, jotka eivät näytä shettiksen selässä överisuurelta. Viimeistään kilpailuihin mentäessä luulisi tuomarin ottavan asiaan kantaa, jos pienellä ponilla on liian iso ratsastaja.

Näissä ylläolevissa kuvissa ratsastajat ovat mielestäni ihan ok. Otin vertailun vuoksi satulalliset ja satulattomat kuvat, jalat kuitenkin tulevat eri korkeudelle riippuen onko niitä jalustimia jalassa. Molemmat ratsastajat jos tuosta kasvavat, alkavat he olla liian pitkiä. Jalat eivät roiku niin alhaalla, että kolisisivat ponin etujalkoihin vaikka ne suoristaisikin kunnolla alas, eikä ylävartalo ole niin huomattavan pitkä että siitä olisi jotain haittaa.

Mielestäni kokonaisuutta täytyisi katsoa tarkemmin, eikä vain "no sun jalat on vähän pitkät, et voi mennä".  Jos  kuitenkin itsestä tuntuu, että poni on liian pieni tai istunta alkaa huonontua niin kannattaa vaihtaa isompaan, vaikka muiden mielestä olisi vielä sopiva selkään.

Pituudesta olen kuullut sellaisia "sääntöjä", että ratsastajan ylävartalon tulisi olla ponin kaulan pituinen ja sitten on liian pitkä, kun jalat ylttävät yli ponin polvien. Jälkimmäinen on kyllä fiksu sääntö, mutta tuosta ylävartalosta en sanoisi.. Shettiksillä on niin onnettoman lyhyet kaulat, että pienemmänkin ratsastajan ylävartalo voi olla pidempi. Tämäkin ratsastaja on tosi pikkunen ja silti ylävartalo on pidempi kuin kaula. En usko, että kukaan voisi sanoa tuota ratsastajaa isoksi ponilleen.

Painosta en osaa oikein sanoa paljoa mielipidettäni. 50kg on varmaan hyvä raja säännölliseen ratsastukseen isommalle shettikselle. Alle metriselle, nuorelle, vanhalle, huonokuntoiselle tai sirolle ponille tietysti vähemmän. Ponit varmasti alkaa itsekkin näyttää, kun on liikaa painoa selässä. Näin teki joskus Patekin. Se ei koskaan pukitellut ilman syytä ja liian painavan ratsastajan kanssa sen liikkuminen oli pelkkää pukkia jos yritti tehdä muuta kuin kävellä.

Satulalla ja ilman. Vaikka jalat tulevatkin ilman satulaa noin alas, ratsukko on mun silmään sopusuhtainen. (blogi)
Sama poni, sama ratsastaja. Ensimmäisen kuvan kokoinen ratsastaja olisi varmasti ihanteellinen, mutta harvemmin taitaa löytyä tuon kokoisia osaavia ratsastajia. Toisessa kuvassa alkaa olla turhan iso, läpiratsastukseen okei.
Joku ei halua oman poninsa selkään yli 30 kiloista ja se on ok, ei ketään voi pakottaakkaan laittamaan shettiksensä selkään omasta mielestä liian isoa ratsastajaa. Harvemmin vaan löytyy ketään niin pieniä ja vähänkään osaavia, joten mun mielestä ihmisten pitäisi miettiä tarkemmin vaihtoehtoja, jos ne ovat  liian "iso" ratsastaja (eli siis jos mielestäsi 40 kiloa on aivan liikaa isolle shettikselle, niin silloin joustat ja otat sen 40kg ratsastajan) tai sitten ponin seisottaminen tyhjänpanttina liikuttamatta. Tietty shettiksiä voi liikuttaa hyvin muutenkin kuin ratsastamalla, mutta se on aihe jo erikseen.

Jos ponin ratsuttaisi kunnolla osaavan pienikokoisen aikuisen tai nuoren toimesta ja sillä olisi katsottuna sopivat varusteet, olisi kaikille pikkuratsastajille varmasti mukavampaa aloittaa ratsastus näillä miniponeilla.

Eiköhän siinä ollut kaikki. Toivottavasti kukaan ei saanut sitä käsitystä, että haluaisin jättiratsastajia poneille, sitä en tarkoita :D Olisi kiva kuulla myös teidän mielipiteitänne kaikesta, mitä tähän postaukseen kirjoitin!
(blogi)
Gestüt Rosental
Postauksessa esillä oleviin kuviin on saatu luvat bloggaajilta/kuvaajilta!

lauantai 26. joulukuuta 2015

Uusi ulkoasu

Nyt kun sain mustasta ponista edes muutaman banneriin soveltuvan kuvan, ajattelin että on aika vaihtaa ulkoasu. Nimeä pähkäilin pitkään, kunnes sitten kaverini ehdotti, että miten olisi ihan vain "Olipa kerran". Tykkäsin paljon edellisestä blogin nimestä (sellaista tai sen tyylistä ei ainakaan aikaisemmin ollut kellään) ja nyt se pysyi sitten melkein samana.

Sain Hötölästä taitavan ulkoasun/bannerintekijän ja hän teki mielestäni aivan upean ulkoasun blogiin! Vähän on totuttelua tähän uuteen itsellänikin, kun on niin erilainen kuin kaikki aikaisemmat.

Ulkoasun tummuus ei varmasti kaikkiin iske, mutta mitä mieltä te olette? 


maanantai 21. joulukuuta 2015

Pöllöenergiaa

Olen alkanut nyt ohjasajamaan ponia, se vastaa paljon enemmän ratsastusta kuin juoksutus ja varmasti parempaa liikuntaa muutenkin, ettei tarvitse ympyrällä mennä kokoaikaa. Viimeistään helmikuuhun mennessä mulle pitäisi tulla aika kirurgille, joten sitä ennen en ratsasta, paitsi jos tulee tarpeeksi paljon lunta ja laskeutuminen on pehmeää :D

Sovittiin Miinan kanssa, että hän tulee kuvaamaan meitä tänään. Oli siis tarkoituksena taas ohjasajaa, tälläkertaa pellolla kentän huonokuntoisuuden vuoksi.
Harjailtiin poni aika pikaiseen, laitettiin suitset päähän ja silat selkään. Lähdettiin kentän kautta katsastamaan kumpi pelto olisi parempi pohjaltaan ja päädyttiin sänkkäriin.
Hiekkatiellä Musta aloittikin shownsa; vinkui, hyppi pystyyn, pukitteli ja sinkoili joka suuntaan. Tätä se jatkoi ja jatkoi, joten näin turvallisemmaksi juoksuttaa kuin kulkea ponin takana..

Ihana Miina suostui siihen hommaan, eikä mun tarvinnut olla käteni kanssa retuutettavana. Laitettiin ajo-ohjat liinaksi, koska kuvittelin niiden nahkaisena kestävän. Noh, hetken sai punkero riehua ja spurttailla, kun ohjista pettikin lukko. Musta lähti onneksi tallille päin niin lujaa kuin minijaloillaan pääsi ja löydettiin se tarhojen takaa syömästä. Saatiin se samantien kiinnikkin.

Käytiin karsinassa ottamassa silat pois selästä ja vaihtamassa katkenneet ajo-ohjat liinaan. Sänkkärille ei enää lähdetty, vaan mentiin aidatulle laitumelle jos poni taas jostain syystä pääsisi irti. Sehän ei edelleenkään suostunut tekemään muuta kuin laukkaamaan täysiä, joten kauaa ei viitsitty sitä liinan päässä pyöritellä.

Kuvat ovat tosi huonolaatuisia, en jaksanut/ehtinyt siinä menossa keskittyä asetuksiin juurikaan.


Kaikkialla on pelkkää mutaa ja liukasta. Jollain pitäisi kuitenkin saada poni liikkumaan, koska se näköjään kerää hirveästi pöllöenergiaa eikä toi meno ole kovin turvallistakaan. Juoksutuksessa pelkään hajottavani ponin jalat kun on niin liukasta ja poni varmaan vetää itsensä aika nopeasti jumiin tuolla tyylillä, kun se ei liinan päässä suostu edes ravaamaan.
Ohjasajaessa sen saisi toki kunnolla töihin, pitäisi löytää vaan tarpeeksi pitkät ohjat ettei tule kaviosta.. Niin ja edelleen, joka paikassa on niin liukasta, että missä sitten tätäkään tekee.

Lunta odotellessa.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Kysymyspostauksen vastaukset

Muut kysymykset 

Miten aloit harrastaa valokuvausta?
Ala-asteella joskus sain sellasen 4.5 megapikselin pikkupokkarin, jolla kuvailin milloin mitäkin. Silloin innostuin kuvaamaan myös hevosia esim mätsäreissä. Innostuin siitä kokoajan enemmän ja joskus päätettiin ostaa mulle järkkäri, millä sitten pääsin kehittymään taas eteenpäin.

Haluaisitko oman valokuvaamon?
Haluan! Joskus mulla toivottavasti onkin oma studio jossain.

Mitkä objektiivit sulla on?
Canonin kittiputki, 85mm 1.2L ja 70-200mm 2.8L

Mikä valokuvaamisessa on parasta ja huonointa?
Pääsee näkemään erilaisia hevosia ja ihmisiä, pystyy katselemaan hevosten liikkeitä ja käyttäytymistä ihan eri tavalla. Se on hienoa kun tajuaa ottaneensa jonkun tosi hyvän kuvan, ja näkee kun saa jonkun sillä iloiseksi. Voi huomata oman kehityksensä lyhyessäkin ajassa.
Huonointa taas järjetön rahanmeno, kuraa saa niskaan milloin mistäkin ("et varmaan maksa veroja, harmaata taloutta!!", "säikäytit mun hepan kentänlaidalla", "mä esiinnyn tässä kuvassa joten saan sen kopioida, en varmaan maksa!!" ja aikaa saa kulumaan monta tuntia pelkästään kuvien käsittelyyn.

Nikon vai Canon?
Canon.

Oletko oppinut valokuvauksen omin avuin vai oletko käynyt jotain kursseja?
Itsekseen olen opetellut kaiken.



Onko sinua kiusattu koulussa/blogissa? 
Ala-asteella monta vuotta opettajan toimesta pienikokoisuudestani johtuen ja yläasteella seiskaluokalla ihan hetken aikaa, kun eräs kaksi vuotta vanhempi valikoi seiskoista milloin ketäkin nälvittäväkseen. Blogissa tietysti tulee anonyymeiltä vähän kaikenlaista kommenttia, mutta niitähän tulee aina, kun tälläisen kirjoittamiseen on ruvennut.

Olitko hyvä yläasteella koulussa?
Seiskaluokalla olin vielä jotain keskitasoa ja keskiarvo jotain reilu seitsemän, mutta kasilla se alkoi laskea. Lintsasin hirveästi, en lukenut kunnolla kokeisiin ja loppuenlopuksi ysin joulutodistuksessa keskiarvo olikin huikeat 6.2. En mä niin tyhmä oikeasti ollut, mutta kouluun meno ja siellä oleminen oli ihan ylitsepääsemätöntä. Päättötodistukseen piti tulla erittäin surkeat numerot, mutta veikkaan saaneeni vähän säälinumeroita ja pääsin peruskoulusta 6.9 keskiarvolla.

Onko sulla tatuointeja/lävistyksiä?
Kielikoru ollut jo muutaman vuoden, tatuointiajan ajattelin varata ensikeväälle.

Missä näät itsesi viiden vuoden päästä?
Toivottavasti mulla olisi silloin oma studio, jossa tekisin töitä. Olisin saanut opiskeltua itselleni myös ammatin.

Mikä puhelin sulla on?
Iphone 6

Mitä sovellusta käytät eniten puhelimessasi?
Varmaan facebookkia.

Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa?
Molemmissa omat hyvät puolensa. Ehkä kuitenkin mielummin kaupungissa.

Asutko kotona?
Asun taas hetken aikaa.

Oletko käynyt ulkomailla, missä, milloin?
Virossa joskus aikoinaan ja nyt joku aika sitten, Ruotsissa joskus pienenä myös ja Kyproksella 2010.

Missä vietät joulua?
Kotona eli äidilläni.


Mikä on parasta siilissä?
Hahaa, multa on kysytty tätä moneen kertaan enkä osaa vastata. Onhan se söpö ja sen tyhmäilyjä on kiva katsella. Huonoja puolia siitä löytyy vaikka kuinka paljon :D

Minkä rotuinen ja ikäinen koirasi on?
Fatikon Sukkapuikko eli Jaska on sileäkarvainen collie. Se on syntynyt 15.4.2009.

Mikä susta tulee isona?
Toivottavasti valokuvaaja! Siihen ainakin aion kouluttautua.

Ootko lellitty vai kova tekeen hommia?
Mitähän tähän pitäis vastata.. Riippuu vähän millä tavalla. Kyllä mä aina töitä teen sen eteen, että saavutan tai saan jotain.

Mitä tekisit jos voittasit lotossa miljoonan?
Ostaisin auton, ponin ja varmaan myös asunnon, ja antaisin osan porukoille.

Hyviä ja huonoja puolia lyhyydessä?
Hyviä; saa mennä pienillä poneilla, lastenkin vaatteet mahtuu päälle, ratsastusvarusteet maksaa vähemmän lapsenkokoiselle, mahtuu istumaan pieneenkin tilaan..
Huonoja; kaikkialle ei yltä, farkut aina liian pitkiä, näyttää kääpiöltä isossa ihmisjoukossa, kaikissa autoissa ei yllä tarpeeksi hyvin polkimille..


Hevoskysymykset


Haluaisitko kisata ja valmentautua?
Haluaisin ainakin kisata ainakin seuratasolla pikkuluokkia ja valmennuksista ei olisi koskaan haittaa.

Haluaisitko oman hevosen?
Haluaisin ehdottomasti. Vaikka liikutus/vuokrahevosessa on hyviäkin puolia, voittaa helposti oma. Saisin päättää kaiken ruokinnasta varusteisiin itse ja sitä liikutettaisiin niinkuin haluaisin. Voisin kisata ja valmentautua. Jonkun toisen eläimen kanssa on niin kädetön, jos omistaja ei halua samaa kuin minä.

Kauanko oot ratsastanut?
Suunnilleen kuusivuotiaana köpöttelin Jade-aasilla ilman talutusta ja satunnaisesti myös yhdellä lämppärillä talutuksessa, joten sitä en lähtisi ratsastukseksi vielä sanomaan. Joskus seitsemänvuotiaana taisin mennä SS-Tallille tunneille, eli jonkun 11 vuotta nyt säännöllisen epäsäännöllisesti.

Mistä löysit Mustan?
Laitoin facebookkiin ilmoituksen, että voin käydä kuvailemassa hevosia lähialueilta. Tuolta Mustan tallilta tuli sitten viestiä, josko menisin sinne kuvaamaan. Samalla höpistiin kaikennäköistä ja kysyivät haluaisinko tulla sinne ratsastamaan. Patella lopetuksen jälkeen sovittiin, että alan käymään muutaman kerran viikossa.

Mikä on sun lempiväri hevosissa?
Ei ole mitään lempparia. Isomerkkiset (jalat melkein valkoiset, läsi, mahassa valkoista jne) on kivoja, samoin erikoiset värit. Heräsilmä on hieno myös.

Mikä on ratsastuksessa parasta ja huonointa?
Parasta on se, kun saa hevosen liikkumaan juuri niinkuin haluaa, ihan pienillä avuilla. Kun huomaa oman ja/tai hevosen kehityksen parempaan jossain asiassa.
Huonointa on tää kauhea kuraralli; kaikkialle uppoaa nilkkaa myöten mutaan, missään ei ole hyvä pohja ratsastaa, on pimeää.. Huonoihin myös se, että aina voi sattua mitä vaan kun ollaan niin isojen ja arvaamattomien eläinten kanssa tekemisissä.

Lempikuvat Patesta


Lempihevosrotu/Millainen on unelmahevosesi/ponisi?
Mulla ei ole mitään suosikkirotua.
Hmm.. Unelmaponi olisi ulkonäöltään jotain tähän tai tähän suuntaan (eli rodultaan welsh), korkeutta sillä olisi 125-135cm. Selväpäinen ja rauhallinen, mutta ei kuitenkaan mikään pystyynkuollut tai ratsastaessa eteenpäin potkittava. Koulutustasosta en osaa sanoa, mahdollisimman osaava tietenkin! Seuratasosta ylöspäin joutuisin kisaamaan avoimia, joten ponin pitäisi pärjätä hevosten seassa. 

Jätitkö kaikki ostamasi varusteet Patelle vai?
Pari huopaa ja riimua jätin, muut otin kotiin (muutamat suitset, kuolaimet ja ohjat, läjä huopia, pinteleitä, jalustimet, suojat.. ). Osan voisin viedä Mustalle jos sillä on tarvetta ja myydä osan, jotka pyörii ylimääräisenä.

Miksi lopetit Patella?
Kannattaa lukea tämä ja tämä postaus kommentteineen, sieltä saa selville. Lyhyesti sanottuna Pate ei ollut enää mun mielestä ollenkaan oma itsensä + erimielisyydet omistajan kanssa.

Haluaisitko käydä katsomassa Patea?
En.

Paras muisto Paten kanssa?
Joskus muutama vuosi sitten pelto oli tosi hyvässä kunnossa, aurinko paistoi ja laukattiin ponin kanssa peltoa pitkin niin lujaa kuin se jaloistaan pääsi. Toinen viiletti innoissaan eteenpäin korvat hörössä ♥ Toisaalta taas sekin oli hienoa, kun lähdettiin hirveällä kiireellä SS-Tallille kisoihin, satoi vettä, ei ehditty verkkaamaan juuri yhtään, radalla kekkuloin löysällä vyöllä ja eripituisilla jalkkareilla ja kaikesta huolimatta sijoituttiin. Pysyttiin ykkösenä pitkän aikaa, kunnes muutamat meni ohi.


Mustan ja Paten erot?
Vähän huono vertailla nyt, kun toisen ponin olen tuntenut vasta vähän aikaa ja toisen ainakin viisi vuotta. En oikein keksi mitään, mutta ensimmäinen huomattava ero on koko; Musta on suunnilleen 10cm Patea korkeampi. Ratsastaessa Musta kuuntelee hyvin pelkkää istuntaa, Patella ei olisi toivoakaan ratsastaa tuolla tyylillä. Musta on myös paljon herkempi, eli jos yhtään istut vinossa niin sen huomaa nopeasti.

Kuinka monta kertaa ratsastat/vko?
Nyt en ratsasta kertaakaan, käsi ei kestä ilman tukea ja uuden tuen kanssa en pysty ratsastamaan. Käyn tallilla muuten 2-3 kertaa viikossa liikuttamassa ponia.

Pelkäätkö sä hevosia/poneja?
Isoja hevosia, sekä jyrääviä hevosia. Ratsastaessa olen arka jos ponilla on taipumusta pomppia, pukitella tai muutenvaan pelleillä. Asia tuntuu olevan tabu hevospiireissä; jos yhtään myönnät pelkääväsi, ehdotetaan heti postimerkkien keräilyä tai pitsien nypläystä. Ehkä joskus pääsen tästä itsekkin eroon, enkä jännitä niin paljon.

Putsaatko sä säteen jokakerta ennen ja jälkeen kun oot ratsastanut?
Riippuu siitä missä olen ratsastanut. Jos on mahdollista, että siellä on kiviä niin katson kavion läpi jälkeenkin. En kuitenkaan sädettä lähde erikseen putsailemaan.

Meetkö ratsastaan huonollakin ilmalla vaikkei huvittais jos ponilla pitäis olla liikutusta?
Menen ellei ihan kaatosateessa tai myrskytuulella tarvitse mennä.

Lempiblogisi?
CAM-Team, Tähtisafiiri, Saijis, Satulassa ja sen alla, Tavoitteellista ratsastusta, Fritte&Pauliina, window to our life, Pieniä Kavioita, Unelmien musta...

Minä ja Clara v. 2011

maanantai 14. joulukuuta 2015

Kysymyspostaus!

Kuraa, kuraa ja kuraa.
Kenttä on ollut ihan kamalassa kunnossa, vettä on tullut päivästä toiseen. Mustuaisella olen käynyt muutaman kerran, en kuitenkaan ratsastamassa. Ponista on tullut kunnon sika; näykkii ja kokeilee kyllä, että onko pakko. Luulisin sen johtuvan ihan vaan tylsyydestä.

Eilen iloiseksi yllätykseksi oli tullut vähän lunta maahan ja sääkin näyttäisi nyt siltä, että lunta tulisi lisää ja se voisi jopa pysyä maassa.

Yritän nyt tosissani aktivoitua blogin kanssa ja toivottavasti myös lukijat tekevät niin :)

Edellisestä kysymyspostauksesta on jo aikaa, joten voisi olla sellaisen paikka. Saa kysyä ihan mistä vaan, myös Patesta vaikka niihin kysymyksiin vastaan sitten vähän valikoiden. Vastailen kysymyksiin erillisessä postauksessa, kun niitä on tullut tarpeeksi.


keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Vuoden suosikkikuvat

Niinkuin viimepostauksessa kerroinkin, teen nyt joulukuun ajan ainakin yhden erikoispostauksen joka viikko.

Tällä viikolla vuorossa vuoden suosikkikuvat, eli jokaiselta kuukaudelta kaksi lempparia ottamistani kuvista (lukuunottamatta helmikuuta, koska en löytänyt siltä kuukaudelta mitään kuvia).

Tammikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu 

Marraskuu


Joulukuu
(huijataan vähän, nää on ihan marraskuun loppua)