keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Uusia suunnitelmia

Tänne saatiin muutama päivä sitten hetkessä paljon lunta. Moneen kertaan oli monta tuntia sähköt poikki ja puita kaatuili vaikka kuinka paljon. Nyt näyttäisi siltä, että lumet ovat katoamassa yhtä nopeasti kuin tulivatkin.. Vettä sataa ja Foreca näyttää tälle viikolle pelkkää plussaa, lämpimimmillään +5 astetta.

Laitoin sivupalkista löytyviä tekstejä ja sivuja uuteen uskoon, vasta myöhemmin laitan uuden bannerin ja uusin muun ulkoasun. Nimi tulee sittenkin muuttumaan, en halua pitää nykyistä kun Pate ei ole enää kuvioissa mukana. Jos jotain kiinnostaa Paten uudet kuulumiset, niistä voi varmaan lukea täältä.

Mustan omistajan kanssa ollaan tosiaan sovittu, että alan liikuttamaan ponia 2-3 kertaa viikossa. 
Eilen tarkoituksena oli ratsastaa. Harjailin ensin ponia karsinassa ja jätin poikaystäväni vahtimaan sitä siksi aikaa, kun käyn katsomassa missä kunnossa kenttä on. Ehdin ehkä viiden metrin päähän, kun poni taikoo riimun pois päästään ja ryntää ulos karsinasta.. :D Siellä se riiviö sitten juoksenteli pitkin pihaa minä perässä. Heti kun pääsin lähemmäksi tai sain harjasta kiinni, Musta laukkasi pomppien karkuun. Jotain ruokaa se epätoivoisesti yritti kaivella lumen alta ja kävi kavereitakin moikkaamassa aitojen takaa. 
Vihdoin sain otettua otsatukasta kiinni ja pujoteltua riimun takaisin päähän. Väänsin metsästysreissulla vammaisen ranteen, joten näin paremmaksi vaihtoehdoksi vain juoksuttaa. No, eipä sekään sujunut ihan odotetulla tavalla, kun joko poni löntysteli ja änki lähelle tai pomppi pierupukkilaukkaa ihmistä kohti. Tulipa sille ainakin vähän liikuntaa.

Kenttä on tuolla aika surkeassa kunnossa, mutta ei muuta voi odottaakkaan kun ensin tulee vettä monta päivää, sitten heti pakkasta ja lumet päälle. Olen niin hysteerinen pohjien suhteen (montakohan kertaa mentiin Paten kanssa kyljelleen tai edes nenälleen pienen epätasaisuuden takia..), että odottelen suosiolla ensiviikkoa ja ratsastan mielummin mutalillussa.

Joulukalenteria on vähän turha tehdä tälle vuodelle, en tulisi keksimään 24 luukkua. Voisin kuitenkin tehdä vähintään kerta viikkoon jonkun erikoispostauksen joulukuun ajan. Ideat tervetulleita!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Sen pituinen se.

(Varoitan jo alkuun, postaus sisältää paljon kuvia. Yritin laittaa mahdollisimman paljon sellaisia kuvia,  joita ei olisi ennen julkaistu täällä. Suurin osa kuvista on tosi vanhoja, vuosilta 2010-2012)

(c) Miina Nuutinen/http://mjphotos.kuvat.fi
Joskus olin varma, että kävisin Patella niin kauan, kun vaan sen kunto kestäisi edes käyntilenkit. Toisin kävi, ihan toisin miten olin toivonut. Tosin jo muutama kuukausi sitten arvelin, että näin tulee jossain kohtaa käymään. Ihan puskista Patella lopettaminen ei siis tullut. Punkero ei ollut hetkeen se oma itsensä, joka liikkui mielellään ja rakasti hyppäämistä. Kaikkeni yritin, se ei kuitenkaan riittänyt.

Päiväkirjani mukaan istuin Paten selkään ensimmäisen kerran vuonna 2008. Tietääkseni vasta vuonna 2010 aloitin ponin säännöllisen liikutuksen. Ponipallo opetti mulle ihan mielettömästi kaikkea ja kukaan tuskin voi väittää, ettei Patekaan olisi muuttunut parempaan suuntaan näiden vuosien aikana.
Paljon olisin voinut tehdä toisin, mutta eihän tehtyä saa tekemättömäksi tai tekemättä jäänyttä tehdyksi.

Ensimmäiset hypyt. Ponikaan ei varmaan muutamaan vuoteen ollut päässyt hyppäämään ja se oli niin onnessaan! Mulla ei ollut mitään hajua paikoista tai muista, mutta poni kaahasi itse innoissaan esteelle minkä ehti.
Ensimmäinen kerta, kun ajoin yksin Patella.
Älkää kukkikset kauhistelko. Pate oli vauhdikkaalla tuulella, siksi suun availu ja toisessa yritän epätoivoisesti pidättää :D
Ensimmäiset kisat jotka menivät ihan kuin sellaisella valmistautumisella voi odottaakkin, eli toiselle esteelle hylky.
Toiset kisat. Tää oli pitkään mun lempparikuva meistä, mutta oon kadottanut sen oikean hyvälaatuisen version :(
Pate parhaassa kunnossa ikinä mun aikaan, vuoden 2011 keväällä. 
Kisat Hämeenlinnassa v. 2011

Viimeinen kerta punkeron selässä ei ollut oikeen sellainen, kuin toivoin.
Mites tästä eteenpäin? En tiedä. Mitä mä haluan? En tiedä.
Ratsastuskoulun tunneille en todellakaan enää palaa. En halua ratsastaa kerran viikossa possujunassa vaihtuvilla hevosilla. Haluaisin kuitenkin kehittyä ja mahdollisesti myös kisata pikkukisoissa.

Kaiken tän jälkeen oma olisi tietenkin kaikkein paras vaihtoehto. Omaan tarvittaisiin hirvittävä määrä rahaa ja sitä mulla ei ole. Ylläpito ei ole edes vaihtoehto, en halua pitää hevosta joka kuitenkin tulee lähtemään jossain kohtaa pois.

Mustaa voisin alkaa ratsastamaan enemmän muutamaankin kertaan viikossa, se on kiva ja osaava poni, talli on suht. lähellä ja siellä on kenttäkin. Sillä voisin itsekkin kehittyä paljon eteenpäin, kun voisi käydä tunneillakin. Samoin on myös tää yksi tyttöshettis joka on vielä tosi raaka, mutta pääsisin valvonnassa ratsastamaan. Se on vaan kovin pieni ja aika kaukana meiltä, niin mitäs sitten kun koulu alkaa?

Kaikkeen tähän päälle vielä rikkinäinen ranne. En edelleenkään tiedä mitä sille tehdään, leikkaus on hyvin mahdollinen vaihtoehto. Nyt on aina se riski, että laskeudun selästä vähän rajummin ja ranne menee pahemmaksi...