lauantai 26. syyskuuta 2015

Kaikki hyvä päättyy aikanaan...

..ja niin myös meidän tarina.

Kaverini läpiratsasti ponin torstaina. Pate meni käynnissä ja ravissa normaalisti alun matelun jälkeen. Se reagoi heti pieniinkin pidättäviin apuihin, eteenpäin käskeviin ei sitten niinkään. Oli jo tässä kohtaa vähän outo ja haluton.
Laukassa näki selvästi, että johonkin sattuu. Poni korvat niskassa kiinni otti muutaman oudon askeleen ja näytti vähän siltäkin, että kohta pukittaa jos ei lopeteta.
Kokeiltiin vielä liinassa, jotta nähtäisiin kunnolla. Liinassa poni näytti tosi kivaa ravia, työnsi takajaloilla ihan kunnolla jne. Laukassa.. No näki että jossain on vikaa. Muutama laukka-askel saatiin liinassa molempiin suuntiin, oikeaan paljon huonompi ja molempiin kierroksiin pomppi ihmeellisesti takajaloilla tai vaihtoi samantien ristilaukalle. Tuon tallin omistaja sanoi myös, että nyt näyttää kipeältä. Kokeiltiin tämän jälkeen jalat läpi, ei turvotusta eikä muuta, mutta toinen takapolvi oli sisäsivulta kuuma. Onhan jo pitkään ollut kaikkea outoa pientä oireilua ja elättelin toivoa, että poni olisi ollut vain niin jumissa. Eipä näköjään ollut. Vaikka kuinka haluaisin, en voi valitettavasti tehdä asialle enää mitään;

Kipeällä ponilla en ratsasta. Mun Pateilut siis loppuivat tähän.

Kiitos kaikesta rakas pieni ponipallo ♥

Blogista kuitenkin kysytään ja sanoisin, että se jatkaa edelleen kahden shettiksen voimin, joista toinen on tämä muutama postaus sitten mainittu Musta-poni.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Hiiiiiidas poni


Maanantaina Patella oli käynyt jotain ratsastajia ja sillä ratsastettiin aika kauan (+ oli hypätty pikkuesteitä), joten eilisen suhteen pysyteltiin vain siinä puolen tunnin tunnissa.

Matka kentälle meni aika hyvin, poni ei ihmeempiä kyttäillyt tai riekkunut.
Toiveena mulla oli saada ratsastettua Paten etupainoisuutta pois, koska se on ollut pitkään isoin ongelma ratsastaessa. Hirvittävä takakorkeus auttaa paljon asiaa..
Käynnissä alettiin tekemään alkuun ihan vain pysähdyksiä ja peruutuksia. Nämäkään ei onnistuneet alkuun mitenkään, vaan Pate jyräsi ohjaa vasten eteenpäin. Peruutukset meni hienosti vinoon.
Onnistuneen pysähdyksen ja peruutuksen jälkeen jatkettiin edelleen pysähdyksillä, mutta enää ei oikeasti peruutettu taaksepäin, vaan ajateltiin peruuttavamme ja näin siirrettyä ponin painoa enemmän takaosalle. Keskittyessään tai paljon töitä tehdessään poni ns. röhkii välillä ja se aloittikin sen melkein heti tässä tehtävässä. Etupää keveni huomattavasti.

Alaturpis otettiin tässä kohtaa pois, Patesta tuli heti vähän parempi ratsastaa. Yleensä se on juuri toisinpäin, mutta näköjään se nyt häiritsi ponia, vaikkei tietysti kireällä ollut.
Seuraavaksi käynti-ravi siirtymisiä samalla periaatteella. Eli käynnissä kuvitellaan ottavamme pakkia ja siitä raviin. Poni oli järjettömän hidas pohkeelle, se vaan jatkoi matkaa korvat hörössä välittämättä pohkeesta. Ei siis mitään reaktiota moneen metriin. Raipan kanssa saatiin siirtymisistä hieman nopeampia. Tollanen nysäraippa oli vaan aika huono tähän tarkoitukseen, kun en saanut sitä kunnolla pohkeen taakse. Ravissa jatkettiin isoa ympyrää ja välillä pienennettiin, tarkoituksena saada Patea vähän taipumaan tai edes asettumaan sisäänpäin. Muutama ihan okei muutaman sekunnin pätkä saatiin, ei kuitenkaan mitenkäänpäin hyviä.
Laukkaa molempiin suuntiin muutamat nostot. Niistä itse nostoista ei tullut sitten yhtään mitään.

Punkero sai kehuja liikkeistään, vaikka koko ratsukon osalta koko puolituntinen meni aika surkeasti. Huomasi kuulemma myös eron ennen ja jälkeen hieronnan. Viimeksihän me päädyttiin vain kävelyttämään kenttää ympäri, kun käyntikin oli niin ja näin.

Alkutunnista pelkäsin, että mitähän tästä tulee kun kenttä ei ollut parhaassa kunnossa ja tuon etupainoisuuden takia Pate tykkää kompastella ja pahimmassa tapauksessa kyntää naamalleen pienimmistäkin möykyistä. Nyt ei ollut sitä ongelmaa!

Loppuviikosta sen verran, että tänään ponilla oli vapaa, huomenna kaverini läpiratsastaa sen ja pe tai la lupasin käydä Mivanin kanssa näitä samoja juttuja, kuin tunnilla.

(Me voitaisiin tästä lähtien pitää vain full-kokoisia huopia, ne hoikistaa punkeroa kivasti!)

Siellä oli kamalan pelottavia lampaita toisella puolella tietä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kävelyä


Eilen piti olla tunti ja päästiin jo kentälle asti, mutta poni liikkui oudosti. Kysyttiin tallin omistajan mielipidettä ja hänenkään mielestä ei ollut normaali. Loppuenlopuksi ei tehty muuta kuin käveltiin ympäriinsä ja puomien yli. Selässä istuin vain muutaman kierroksen.

Ensi viikon perjantaina tulee hieroja ja siihen asti käyn ainakin itse vain kävelylenkeillä Paten kanssa. Seuraava postaus tulossa siis varmaan silloin, ellei aikaisemmin ihmeitä tapahtu. 

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Kevyttä menoa


Tästä blogista on tullut tylsä. Tosi tylsä. Kaikissa postauksissa muutama ratsastuskuva ja vähän tekstiä, miten poni meni. Tietyt asiat mun täytyy myös pitää blogin ulkopuolella, koska poni ei ole omani ja ehkä siksi lähiaikoina on tullut niin surkeita tekstejä. (Ja Patea liikutetaan nyt siis ilmeisesti aika paljonkin mun lisäksi, toisten ratsastuksista mulla ei ole oikein sen enempää tietoa. Vaikuttavat kuitenkin aika paljon siihen, mitä voin itse ponilla tehdä) Yritän nyt parantaa postauksien laatua ja laittaa enemmän kuvia. Erikoispostauksiakin voisi väännellä, kun keksisi aiheita.
Videopostauksia ja ihan vaan videoita on paljon toivottu ja edelleenkään en ole saanut sellaista aikaiseksi. Voisin kuitenkin luvata, että jos kisoihin päästään muutaman viikon päästä, kaikki riippuu Patesta, liikkuuko se kunnolla jne., niin kuvaan sellaisen.

Sen verran voisin avautua, että mun mielestä poni ei ole ollut viimeaikoina ihan oma itsensä ratsastaa. Pate on vähän haluton liikkumaan ja vastustelee kauheasti.. Myöskin satunnaiset tahdittelut ja muut on aika epäilyttäviä. Vanhan ponin kankeutta vai jotain muuta, en tiedä. Olen jutellut ponin hierojalle ja hän epäili jotain lihasperäistä (ja myös hammaspiikeistä puhui, mutta kokeillaan nyt ensin kaikki mihin pystyn itse vaikuttamaan) kertomieni oireiden perusteella, joten tulee hoitamaan Paten taas jossain kohtaa. Hömpötellään siihen asti ihmeempiä vaatimatta.

Huomenna käppäillään tuohon lähikentälle tunnille, otin vain puolen tunnin. Saa opettajakin katsoa Paten liikkumista, miltä se jonkun muun silmään sitten näyttää.

Viimeviikolla ratsastin kevyesti ilman satulaa pellolla. Käveltiin ja ravailtiin ympäriinsä, sekä tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia. Pysähdykset oli alkuun hitaita ja peruutukset meni vinoon joka suuntaan, toistoilla saatiin paljon paremmaksi. Muutamat takaosakäännöksetkin onnistui ihan hyvin (jee!).

Ei Pate kai oikeasti ole ihan noin takakorkea :D

Tiistaina tein samoja juttuja kuin edellisellä kerralla, eli ei mitään perusjuttuja kummempaa. Pate oli aika jäykkä eikä mikään tuntunut auttavan asiaan.
Mivan ravasi pari kierrosta ja alkoi laukkailla. Poni kyllä laukkasi onnessaan ja yritti ottaa itse varaslähtöjä, mutta takajalat alkoivat pienen pätkän jälkeen vaihdella ristille..

Eilen olin taluttelemassa ponia jossain markkinoilla. Neljä tuntia tuli pyörittyä pientä rinksaa kärryt perässä. Melkein puolet reitista oli loivaa ylämäkeä, sai poni tehdä aika paljon töitä. Tämän päivän Pate saa pitää vapaana.

Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että mun ranne ei ole ollut ikinä näin tohjona. Helmikuusta asti kärvistelty ja vasta muutama viikko sitten kävin lääkärissä. Käsi myös ultrattiin. En ole saanut vielä mitään tietoa vaivan nimestä, kipu vaan pahenee päivä päivältä ja siirtää paikkaa eripuolille rannetta. Ratsastus saattaa siis toisena päivänä sujua hyvin ja toisena en saa edes kättä nyrkkiin. Vastauksia odotellessa.