keskiviikko 26. elokuuta 2015

Etupainoinen poni


Maanantaina pitkästä aikaa Patelle. Poni oli tosi rauhallinen ja karsinassa se vaan möllötti paikallaan. Jossain puskassa pappa oli kulkenut, kun harja ja häntä oli täynnä takiaisia.. Selässä oli taas aika iso rupi Pekun hampaista ja Pate vähän arkoikin sitä. Helosania päälle ja satula selkään. Onneksi rupi oli juuri satulan ulkopuolella.

Kentälle meidän piti ensin lähteä, mutta lyhyeksi ajeltu pelto houkutteli enemmän kuin kävelymatka.
Alusta lähtien poni oli todella raskas edestä. Ravissakin pää roikkui vain ohjien varassa. Siirtymisiä tehtiin paljon, mutta reagointi niihin tuli monta metriä jäljessä. Oikeaa pohjetta ei meinannut saada millään läpi ja pohkeet tuntuivat taas kerran merkitsevän ponille pelkkää laukannostoa :(
Ravissa tuli muutama ihan okei pätkä, mutta kamalan etupainoinenhan se oli kokoajan. Laukassa poni olisi varmaan kyntänyt naamalleen, joten jätettiin se välistä.

Ratsastuksen jälkeen harjasin ponin ja kokeilin jalat läpi. Oikea takapolvi oli lämmin.. Toivottavasti tallilla joku sitä kylmäilee, kun itse en viitsi niin pitkälle lähteä vain kylmäämään. Pitäisi varmaan keksiä joku muu kylmäyskeino kuin vesiletku, sillä Pate ei kauaa kerrallaan letkua halua katsella ja rankemman treenin jälkeen jalkoja täytyisi muutenkin kylmäillä. Savi?

Kuvia tästä ratsastuksesta tuli aika vähän, melkein kaikissa kuvissa nimittäin näytetään menevän kovasti alamäkeen..

En tiedä mitä mun käsi touhuaa..

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Puhelimen tyhjennystä

Viimeviikon perjantaina kävin kokeilemassa tyttöponia ja ehdin olla muutaman minuutin selässä, kun jo löysin itseni kentän hiekasta. Oikein hienosti siis meni. En edes voinut nousta takaisin selkään, kun otin kipeällä ranteella vastaan alastulossa ja sitä särki niin järjettömästi.

Tänään kävin ratsastamassa yhtä 117cm shettisruunaa. Selässä olin kuin puolivuotta ratsastanut aloittelija, hyvä että sain sen liikkumaan edes suoraan kiemurtelematta puolelta toiselle ":)". Opetus voisi olla ihan jees tähän kohtaan, kun ratsastellut monta vuotta puskaponilla joka ei edes C:eestä pääsisi hyväksytysti.
Fiksuna lapsena ratsastan poskiontelontulehduksessa ja muutamakin raviaskel pisti rinnassa aikalailla. Tosi kiva poni oli kyllä ja osaisi varmaan vaikka ja mitä, kun ratsastaja osaisi.

Tän viikon ratsastelut taitaa tosiaan jäädä väliin Patellakin, turhaan menen vaan kävelemään. Ensiviikolla voisi suunnata pitkästä aikaa Patelle (ja toivottavasti myös tälle toiselle shettisruunalle), jos kypärä tuntuisi vaikka vähemmän kiristävältä kuin viimekerralla.

Viimeisimmästä puhelimen tyhjennys -postauksesta onkin jo aikaa, joten sellainen nyt tähän väliin. Kuvat ovat aika pitkältä ajalta.

1. Tallilta löytyi pieni porkkana. 2. Saatiin sohva meidän kotiin! 3. Maailman järkyttävin kuva alkuvuodesta meidän paikallislehdessä. 4. Ensimmäinen aamu uudessa kodissa eikä ollut pienempiä lautasia.. Oli aika mielenkiintoista syödä muroja.
1. Perunoita kuoriessa kuorin sitten sormestakin palan, verta tuli ihan kivasti. 2. nomnom 3. Riders Innissä kuvaamassa 4. Munat alkaa olla varmaan siinä kohtaa kypsiä kun kuoret irtoaa keitettäessä.
1. Sen piti olla mehua, mutta lähinnä lusikalla piti syödä. 2. Siilin omistajan iloja, tilaa kilo matoja. 3. Miskan selfie 4. Jaska
1. Hevosmessuilla kuvaajana 2. Lisää ruokaa 3. Nielurisaleikkauksessa.. 4. ..ja sen jälkeen
1. Oli ensimmäinen ja viimeinen ajokerta vähään aikaan. 2. Uusi objektiivi 3. Pekku oli syönyt ponia :( 4. Jaska valmistautuu veneeseen.
1. Lasagnea ihan selvästi. 2. Misu raukka oli saanut hiuksia tassunsa ympärille ja keskellä yötä lähdettiin viemään päivystykseen. 3. Yyterissä kaveriporukalla 4. Vihdoin uusi puhelin

maanantai 3. elokuuta 2015

It doesn’t even matter how hard you try

Mistä sitä aloittaisi? Viimeviikolla tuttu kävi läpiratsastamassa Paten. Loppuenlopuksi poni meni ihan kivasti, eikä enää roikkunut ärsyttävästi ohjalla.
Itse kiipesin eilen selkään ja no.. koko ratsastus oli yksi iso katastrofi. En muista koska Pate olisi ollut niin hirveä. Se roikotteli päätään niin alhaalla kuin pystyi, meni järkyttävän etupainoisena eikä muuten taipunut yhtään mihinkään vaikka kuinka yritti. Pohje tuntui muutenkin merkitsevän ponille vain laukkaa, ihan sama mentiinkö käynnissä volttia vai peruutettiinko.

Pate on oikeastaan ollut jo jonkun aikaa kauhea ratsastaa. Pitkään aikaan ei ole tullut sellaista "jes miten hienosti tää poni nyt meni" -tunnetta. Ratsastus on pelkkää tappelua alusta loppuun alku- ja loppukäyntejä lukuunottamatta.
En suoraan sanottuna oikeasti enää jaksa joka kerta korjailla muiden tekemisiä - tai oikeastaan tekemättä jättämisiä. Patenhan kanssa pitäisi jaksaa tehdä loputtomasti pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Taivutella paljon. Keskittyä kokoajan siihen, että se ei pääse liian raskaaksi edestä ja saamaan pohkeet kunnolla läpi.

Syyskuussa olisi koulukisat, minne olisin halunnut mennä. Patea pitäisi kuitenkin ennen sitä ratsastaa usein ja kunnolla, että edes raviohjelma voisi sujua. Minähän en voi kuitenkaan kenellekkään sanoa, että älä ratsasta kahteen viikkoon, että poni olisi "omilla säädöilläni". Saas nyt sitten nähdä, mennäänkö vai eikö.

Kuvat ovat vanhoja julkaisemattomia tältä kesältä.

Patella on tällähetkellä ainakin kolme aktiivista ratsastajaa mun lisäksi, kaksi heistä ilmeisesti vielä aloittelijoita. Pappaponilla hypätään myös usein. Ehkäpä siis kevyet hömpöttelypäivät olisivat sille ihan ansaittuja.
Tällöin tietenkään ponia ei ratsastaisi kukaan "kunnolla" eli siis keskittyisi esim. taipumiseen, etupainoisuuteen ja ohjalla roikkumiseen tai täsmällisiin siirtymisiin. Mutta tarvitseeko edes, jos mitään ei kukaan siltä vaadi? Jos pelkkänä lastenponina toimii ilman mitään tavotteita, ei ole varmaan väliä muulla kuin eteenpäin liikkumisella.
Täytyy siis varmaan ottaa se linja, että käyn vain pari kertaa viikossa tekemässä jotain kevyttä. Tyyliin pitkin ohjin pitkin peltoa vaatimatta sen kummempia. Mun ei tarvitse menettää hermojani ja poni saa tehdä sitä, mikä on kivaa.
Tavallaan aika surullista. Vielä jonkun aikaa sitten olin varma, että joskus vielä saadaan laukka sen verran hyväksi, että päästäisiin edes HeC hyväksytysti. Ristikkoluokka piti käydä vielä kerran, mutta säälin sen verran ponin jalkoja, etten ala hyppimään muiden lisäksi kun hyppimiskertoja tulee muutenkin niin paljon.
Ehkä tää on kuitenkin ihan hyvä päätös.

Kuulostaa varmaan siltä että olen lopettamassa Patella ratsastuksen, mutta ei, sitä en ole kokonaan lopettamassa. Tottakai ratsastelen tai liikuttelen muuten siihen asti, että ponin terveys kestää.

Toivottavasti löytyisi joku toinen poni, jolla saisi vähän taivotteellisemmin ratsastaa.