tiistai 30. kesäkuuta 2015

Epäonnistuneita tai muuten outoja kuvia

Kirjoitan ratsastelupostausta huomenissa, kun päästään kentälle. Ei ole nimittäin nyt muita paikkoja ratsastaa maaston ja kentän lisäksi. Ratsastuspelto rehottaa edelleen yli puolimetrisistä heinistä.
Mulla on ollut viimeviikolla kaikennäköistä menoa, tytöt on ratsastelleet ilmeisesti Patella aika paljon. Laitsalla menneet, mutta ei tietoa mitä ovat tehneet, ainakin puomeja. Poni oli kuulemma mennyt hyvin.

Epäonnistuneita tai muutenvain outoja kuvia löytyy varmaan enemmän kuin onnistuneita, niistä sai koottua kivan postauksen! Muistutan, että Pate aukoo suutansa vaikka ottaisi pienenpienen pidätteen ohjasta. En siis ole muutamassa kuvassa repimässä ponin suupieliä rikki, vaikka siltä voi näyttääkkin.


Ei ole varsinaisesti epäonnistunut kuva, mutta Pate ei tuolloin oikein ymmärtänyt innarin ideaa.. Hienosti kuitenkin loikkasi yli metrin pituutta yhdellä pompulla tiputtamatta tai kolauttamatta!

(c) Miina N.
Näin lahjakas esteratsastaja olen, hyvä etten lentänyt kaulan yli maahan.

(c) Miina N.
 Askellajista ei tietoa, poni raahaa päätäkin maassa erittäin tyytyväisen näköisenä.

(c) Miina N.
Elikkäs oikeaoppinen laukannosto. Molemmilla ihanat ilmeet.
...venyttelen jalkoja? Ainakin kärsivän oloinen ratsastaja.


Megajättiratsastaja ja ponia ei varmaan tarvitse edes kommentoida.


Laadullisesti kamala kuva, mutta poni ei oikein tykännyt paikallaan seisomisesta.


Paten ärsyttävä tapa, rullaaminen.



Selässä taas jättiratsastaja valkoisten housujen leventämänä ja voiko poni näyttää noi rumalta??

torstai 18. kesäkuuta 2015

muutamat ratsastelut


Lauantaina käytiin taas kentällä, poni käveli tosi reippaasti sinne ja takaisin. Kentän lähellä laitumella pikkuinen shettistamma tuli huutelemaan Patelle aidan vierelle ja Pate huuteli takaisin. Keskittyminen oli siis ratsastaessa taas alkuun täysi kymppi.. Hiekka pölysi hirveästi, mentiin sellasen pölypilven keskellä kokoajan. Ei tehty mitään erityistä juuri sen takia, poni puuskutti jo hetken ravailun jälkeen. Huomasi, että pölyä menee sen nenään ja joka paikkaan.

Maanantaina kuviteltiin, että meidän ratsastuspellolta olisi kerätty jo heinät, mutta siellä ne vielä olivat. Maastoon siis etsimään parempaa ratsastuspaikkaa. Yhdeltä pellolta löytyi piiitkä suora nurmitietä, jossa joskus aikaisemmin olin nähnyt muitakin heppoja. Ravailtiin ja laukkailtiin sitä molempiin suuntiin jonkun aikaa, Pate yritti ottaa spurtteja itsekseenkin.

Satula saatiin puristamattomaksi paneelien siirtelyllä ja romaanilla. Karvaromaani saa olla siihen asti, kun saadaan geeliromaani alle.



 Eilen Miina lupautui tulemaan kuvailemaan meitä ja kiipesi itsekkin hetkeksi Paten selkään. Kenttä pölysi taas yhtä paljon kuin viimeksi, teki aika huonoa pappaponin jaksamiselle. Miina ravaili ja laukkaili jonkun aikaa, vasempaan kierrokseen laukassa Paten takapää meni jotenkin tönkkönä, muuten hyvin.
Mun kanssa Pate oikoi miten sattuu varsinkin ravissa. Laukassa vasempaan kierrokseen tuli väärää melkein kokoajan, oikeaan paljon parempi. Poni ei tykännyt pitää päätään oikein ylhäällä, olisiko hiekka häirinnyt sen verran, että helpompi mennä pää pitkänä.

Loppuun otettiin muutama hyppy, miniristikkoa laskettiin vielä minimmäksi. Lopputuloksena ehkä huikea 20cm este jos sitäkään. Poni hyppäsi nätisti (huomasi kuitenkin kuinka paljon hiekka ja kuumuus vaikutti, ei ollut yhtään niin innoissaan kuin yleensä), mutta itse en päässyt yhteenkään hyppyyn mukaan. En osannut katsoa edes paikkaa yhtään, roikuin vain epätoivoisena kyydissä. Turhan pitkät jalustimet eivät paljon auttaneet asiaa. Ehkä viileämpänä päivänä, kosteammalla kentällä otetaan tunti meille ja hypitään maahankaivettuja.

Lähden itse viikonlopuksi mökille juhannusta viettämään, poni taitaa lomailla muutaman päivän - sitä tuskin kukaan muu liikuttelee.

Miinalle kiitos kivoista kuvista! Näitä kuvia jälkikäteen katselleena, hyi ompa toi poni oikeasti lihava. Onhan Pate muutenkin pyöreä edestä ja takaa (ruunattu vasta 10v, onko sitten voinut jäädä sieltä), mutta on se nyt ihan liian paisunut. Huomatkaa kuvissa meidän uusi huopa ja sävy-sävyyn pintelit! Hevosmessuilta asti lojuneet kaapissani, nyt pääsivät käyttöönkin.



Näin hienosti pääsin jokaiseen hyppyyn mukaan! Ihan järkyttävää :D


torstai 11. kesäkuuta 2015

Mekkokuvia ja paten juoksutus


Meidän piti itseasiassa jo paljon aikaisemmin ottaa näitä mekkokuvia Susannan ja Pekun kanssa niin, että olisi ollut vielä voikukkia. Tänään niitä ei enää ollut. Pekulle laitettiin länkkärisatula ja -suitset, ja lähdettiin etsimään kuvauspaikkoja. Otettiin muutamat kuvat tien vieressä pitkässä heinikossa ja suunnattiin sen jälkeen heinäpellolle. Samalla pellolla siis joskus ratsastettiin, mutta nyt heinä on jo niin pitkää, ettei enää voi. Pekku ei oikein malttanut seisoa paikallaan ja steppaili joka suuntaan. Saatiin mielestäni ihan onnistuneitakin otoksia jonkun verran. Valokuvausblogiini tulee kuvia näytille myöhemmin enemmän, kunhan saan kuvattavan suostumuksen kuvista jotka saa laittaa esille.

Sitten ponipalloon; en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta syy miksi tämä uusinkin satula puristaa, taisi löytyä. Läskiys. Kai sitten tonne selkäihroihin hukkuu kaikki ja siksi painaa, tuon uusimmankin Wintecin pitäisi sopia oikeastaan kaikille shettiksille. Nyt kun näitä kuvia katsoo, niin kyllähän Paten selkärankakin näyttää pelkältä kuopalta ":D". Kokeillaan asetella satulan paneelit mahdollisimman hyvään kohtaan ja geeliromaania alle, jos vähän helpottaisi siksi aikaa että noi selkäläskit lähtee (jos lähtee).

Pate vaan juoksutettiin laitsalla, maastoon kun ei jaksettu lähteä pyörimään ympäriinsä. Poni ei ole varmaan ikinä mennyt noin hyvin liinan päässä! Laukkaa suostui menemään vain muutaman metrin, mutta kaikki muu hoitui hienosti.

Palaillaan viimeistään lauantaina pidemmän postauksen kanssa, tällä kertaa jäi juttu aika lyhyeksi.

Mun lemppari juoksutuskuvista.
Tosi edustava. Jättimaha ja toi karva on ihan hirveä.
Niin viisas ja komea poni! En tajua miten noi suitsetkin on sen päässä tässä :D

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kenttään tutustumassa

Näin ihmeellistä kaikki oli.
Toissapäivänä käytiin ajamassa ja koko lenkki oli aikalailla yksi iso katastrofi. En kyllä enää vapaaehtoisesti mene ajamaan Patella :D Hiekkatiellä poni meni ensin nätisti, sitten alkoi peruuttelu ja äkkinäinen kotiinkäätyminen, josta heti täysiä kotiinpäin. Jos yritti kääntää takaisin menosuuntaan, Pate peruutti ojaan tai hyppi pystyyn. Tätä jatkui koko matka, siihen asti etten enää jaksanut vängätä. Alkoi pikkusen pelottaa, ollaanko kohta kärryjen kanssa syvemmällä jossain ojassa.
Mun muistaakseni Pate on ollut viimeksi normaali ajaa joskus pari vuotta sitten, kunnes joku skootterijonne tuli pitämään kärryistä kiinni takaa ja huudatti menopeliään niin lujaa kuin siitä lähtee. En sen jälkeen ole itse tykännyt ajaa muuten kuin pellolla. Ponillakin aina koko naama ihan vaahdossa ja hiki tulee pienestäkin lenkistä, taitaa pelottaa?

Wintecin Ponypad tuli eilen ja tänään päästiin sitä kokeilemaan. Satulassahan ei ole runkoa ollenkaan ja siinä on siirrettävät paneelit. Selässä ollessaan ilman vyötä satula jäi ihan hiukan irti keskeltä, niin että juuri ja juuri sormen sai väliin. Kun ratsastaja istui kyydissä, satula taipui hyvin selkää pitkin ja osui kaikkialta selkään. Ennakkoluuloista huolimatta mahduttiin molemmat siihen ihan ok, vaikka 12" onkin! Jalustimet joutui laittamaan aika pitkiksi, mutta tekee hyvää mennä koulujalkkareillakin välillä.

Oltiin varattu kenttäkin, joten lähdettiin kävelemään sinne. Matkaa tuli Sportstrackerin mukaan n. 2.3km, ei siis pitkä matka ollenkaan. Kentällä Pate vähän ihmetteli kaikkea joka puolella, hiekkaa se kuopi ja haisteli siihenmalliin, että näytti pian menevän piehtaroimaan. Mivan ratsasti ensin, poni oli hetken aikaa vähän jännittynyt, mutta hetken ravailun jälkeen rentoutui jonkin verran. Laukkaa ei halunnut nostaa, oli aika outoa räpellystä taas vaihteeksi. Mutta harvemmin se laukkaakaan missään oudossa tai pelottavassa paikassa askelta enempää..

Kun menin itse selkään, kokeilin satulaa joka puolelta. Edestä, koko paneelin leveydeltä se tuntui painavan. Lavoille jäi hyvin tilaa, mutta jostain syystä se puristaa ihan tosta ylhäältä tuon mustan muovijutun kohdilta... Mikähän nyt tälläkertaa vikana? Tälläisen "pitäisi sopia kaikille", joten onkohan paneelit vaan liian leveällä, vai liian kapealla? Käden sai ehkä juuri ängettyä väliin, mutta puristi reippaasti. Joku jolla on kokemusta tälläisestä tai vaikka Safarista, miten noiden kuuluu oikein istua selkään?
Ravissa poni liikkui hyvin, laukkaa menin vain yhden lyhyen sivun kun tiesin, ettei kuitenkaan kannata sen kanssa vääntää. Tallille alkoi tulla enemmän porukkaakin seuraavalle tunnille, hakivat hevosia ym. Pate ei enää keskittynyt yhtään ja mulkoili vain kaikkea ympärillä tapahtuvaa.
Ensikerralla varmaan vähemmän jännä paikka!


Ihanan etupainoinen, ehkä ainoa kokokuva missä näytetään edes vähän fiksuilta.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Poni laihikselle


Viimeviikon lopulla saatiin uusi satula. Selässä se näytti ihan hyvältä, mutta paneelit jäivät keskeltä irti selästä ja satula puristi edestä. Ainakin ihan liian suora ja ehkä sitten liian kapeakin. Myyntiin lähtee taas sekin, jos jollain on tarvetta hieman kaarevalle, leveälle 15" (pituus ~37cm) satulalle, laittakaa viestiä.

Samana päivänä käytiin ratsastamassa pellolla pitkän heinän seassa lätkällä. Ratsastuksesta ei ole oikeen mitään kerrottavaa, pääasiassa Mivan ratsasti. Pate meni ihan ok ainakin mun silmiin.

Meillä ei enää oikein valinnanvaraa ole satulan suhteen ja tänään lähtee tilaukseen Wintecin Pony Pad, hyi. Voin vaan kuvitella kuinka lihavalta Pate näyttää tuollasen onnettoman kokoisen satulan kanssa. On se onneksi vähän enemmän satulannäköinen kuin normaali Safari. Voi tietenkin olla, ettei tämäkään sovi. Tai sitten siihen ei edes mahdu kukaan yli 120 senttinen. Mitäs me sitten keksittäisiin, ehdotuksia? Rungoton ei mahdu omistajan budjettiin, sitä ei kannata enää ehdottaa.

Luulin, että karva alkaa pikkuhiljaa näyttämään paremmalta. Näköjään se vaan pahenee.
Tänään mulla piti olla Mondolla tunti, joka vaihtuikin sitten ponin juoksutukseen. (Ilmeisesti) rasitusvammainen ranne ei oikein arvostanut edes harjailua. Se on vähän on-off tyylisesti kipeä. Tänä aamuna tuntui jo pahalta, mutta ajattelin rannetuen helpottavan - no ei helpottanut. Mondo oli juoksuttaessa yllättävän reipas, se ei alkuun meinannut malttaa edes kävellä. Vähän oikaisi keskelle ajoittain ja lopuksi alkoi ponilla olla tylsää, se yritti vaihdella itsekseen suuntaa ja loikki minne sattui.

Patenkin ratsastus jäi sitten tietenkin tänään myös välistä. Susanna ratsasti Pekulla, hain poninkin mukaan talliin harjattavaksi. Otin sen laitsalle mukaan narun päässä, mutta se vain möllötti paikallaan ja söi. Ei siis häirinnyt Pekkua millää tavalla, joten sai olla irti. Susanna hölkötteli Pekulla ympäriinsä. Ei se oikein muuta osaa, kun ei ole ikinä ratsukoulutettu mitenkään. Laukkaakaan Pekku ei yrityksistä huolimatta nostanut, kiihdytti ravia lujempaa jos sitäkään.

Poni on mun mielestä taas lihonut, täytyy laittaa lihava laihdutuskuurille. Huomenna se aloitetaan pitkällä maastolenkillä, saa itsekkin vähän liikuntaa kävellessä. Ensiviikosta aletaan käymään kentällä, jospa saataisiin satulakin siihen mennessä.