maanantai 25. toukokuuta 2015

Oli siinä ainakin jalustimet!


Parin päivän sisään pitäisi meidän uuden satulan tulla postiin. Toivotaan, että se sopii. Olen jo epätoivoisena alkanut kallistua Safarin puoleen, mutta nekään eivät kaikkiin selkiin sovi.. Lätkä olisi myös vaihtoehto, mutta se tuskin on meille se oikea. Pidän vähän kyseenalaisena sen kanssa keventämistä tai hyppäämistä.
Meidän treenaaminenkin tulee todennäköisesti muuttumaan huomattavasti parempaan suuntaan lähiaikoina. Patelta on ~2.5km sinne Mondon (musta shettis, jolla myös tarkoitus ratsastella) tallille, jossa on valaistu ja hyväpohjainen kenttä. Täytyy sinne soitella ja sopia, josko vaikka muutaman kerran viikossa saataisin kenttää lainata. Pappaponi pääsisi pomppimaankin sitten hieman useammin, kuin kerran puoleenvuoteen. Ei tarvitsisi aina käydä niin ylikierroksilla esteen nähdessään.

Lauantaina oli Patella ollut pitkä talutuskeikka jossain. Eilen sillä oli siis ansaittu vapaapäivä.

Tänään Susanna pääsi kanssani tallille. Kaiveltiin satulahuoneen perältä kivikautinen, jäätävän ruma lätkä. En tosiaan tiedä, miltä jeesuksen ajalta kyseinen "satula" on peräisin. Satulavyökin on onneton muutaman sentin paksuinen liru ja lukko jäykistynyt ruosteesta, mutta silapehmusteen kanssa siitä tuli ihan kelpo.

Alkuun meillä oli peltojen vaihtelua. Pikkupelto oli liian möykkyinen ja isolla pellolla oli jo pitkä heinä. Susanna kuitenkin ravaili heinien seassa, otti laukkaympyröitä ja pitkää suoraa traktorin jälkiä pitkin. Ero laukassa oli Susannankin mielestä huomattava!
Pitkän heinän seasta siirryttiin toiselle puolelle tietä sänkkärille, jossa ei näyttänyt kasvavan mitään. Vähän oli kova ja jostain kohti epätasainen tämäkin, mutta kelpasi tälläkertaa. Kerran Pate lähti viemään Susannaa kotiinpäin melkein ojaan asti, muuten poni vänkäsi yllättävän vähän mihinkään.
Ihan vain kokeilumielessä viriteltiin kumpparit Patelle. Susanna ravasi pari askelta ja heti näki, että ei kiitos meille enää. Kumpparit irti ja menin itse selkään.

Käynnissä Pate oli tosi kiva ja ravissakin paljon parempi kuin edellisillä kerroilla.
Mielestäni tällä lätkällä oli helpompi istua harjoitusravissa, mutta se kyllä liimasikin ratsastajan aika hyvin kiinni yhdistettynä housujen kokopaikkoihin.


Ja sitten siihen pääaiheeseen; allaolevat kuvat kertoo kaiken oleellisen. Tältä Pate siis näyttää suurimman osan ajasta ravatessaan. Välillä koohottaessaan vielä pahemmalta, jolloin turpa on ihan ylhäällä. Laukasta en mitään ihmeitä odotakkaan. Käynnissä Paten saa liikkumaan miten pitääkin, kun vaan muistaa ratsastaa tarpeeksi pohkeella ja taivuttelee paljon. Missä vika? Kuolaimessa? Ponissa? Yrittääkö se tasapainottaa itseään? Miksi? Kulkeeko se oikeasti niin etupainoisena jatkuvasti, että pään laskeminen aiheuttaisi kauheita?
"Ratsastajassa on vika" -vaihtoehto ei ole mahdollinen, sillä Susannalla Pate tekee tätä samaa ja ratsastajana on kuitenkin paljon osaavampi kuin minä. Eihän Patella olekkaan edes lihaksia kulkea pyöreänä pitkiä aikoja, mutta ei se niitä lihaksia ikinä voi saadakkaan, jos se ei edes hetkellisesti pätkittäin myötää niskastaan. Patella tuntuu olevan ainoastaan tuo laama-vaihde ravissa. Pitkin ohjin se pitää päätään myös noin, satunnaisesti ja hetkellisesti saattaa laskea päätään hieman. Ei ole kovin kiva, kun poni tuijottaa yläkautta silmiin. Siihen ei saa silloin mitään kontrollia.


Ratsastuksen jälkeen harjaus, hikisien kohtien pyyhkiminen märällä sienellä, takajalkojen venyttelyt ja poni laitsalle. Sieltä se etsikin heti kaikkein likaisimman kohdan ja piehtaroi tyytyväisenä.

Huomatkaa hampaat!
Poni jolkotteli piehtaroinnin jälkeen kaverinsa luokse ja Pekku haisteli kovasti Patea joka suunnasta. Näköjään oli jotain erikoisiakin hajuja, kun jaksoi tehdä tota hetken aikaa.

torstai 21. toukokuuta 2015

Vihdoin eroon karvoista


Tänään tallilla odotti klipattu poni. Klippausrajoista ei varmaan tarvitse edes mainita tässä, katsokaa itse kuvista :D Onneksi ne tasoittuvat yleensä jossain reilussa viikossa. Rakastan tätä ponin nykyistä väriä, syksyyn mennessä harmaa tummenee ja lopulta kasvaa tummanruskea talvikarva.
Paten ruvet loisti nyt tosta selästä ihan kunnolla. Ei ole myöskään enää sitä pitkää karvaa suojaamassa, Pekun hampaat osuu jatkossa sitten suoraan ihoon.. Katsellaan miltä Pate näyttää hetken päästä.

Ihanaa kun ei tarvinnut pelkällä kumisualla hinkata hiki hatussa ponia, jolla karva ei ikinä tuntunut loppuvan.
Pellolle ei haluttu tänään mennä, sillä se olisi ollut varmasti liian liukas. En nyt tiedä, olisinko itsekkään halunnut kastella jalkoja siellä pitkän heinän seassa. Lähdettiin kävelemään Mivan selässä hiekkatietä pitkin ja siitä poikettiin melkein heti metsässä menevälle leveälle polulle. Poni ihmetteli kovasti kaikkea mahdollista kivistä puunoksiin, tiellä oleva mehupurkki melkein söi pienen Paten.
Polulla oli sopivasti ylämäkiä, joutui lyllerö vähän töihin niitä kiivetessään. Tien yksi pää päättyi läheisen koulun nurmikentälle. Nurmikentän vieressä oli puoliksi purettu kaukalo, jonka pohja oli kulunutta ruohoa ja vähän hiekkaa. Jäätiin siihen hetkeksi aikaa pyörimään. Ravissa Mivan sai ponin menemään pätkissä ihan kivasti, kun keskittyi kääntelyyn ja muisti itse rentoutua ja ajatella, että nyt ei ole kiire mihinkään vaikka Pate kuinka kaahaisi. Laukka oli vähän ihmeellistä, mutta laitan sen oudon paikan ja pelottavien laitojen piikkiin.
Takaisinmenomatkalla pysähdyttiin ottamaan muutamat kuvat. Ponia ei oikeen kiinnostanut ja jossain kohtaa se alkoi osoittamaan mieltään keulimalla. Loppumatka menikin nätisti.

Tallilla harjailtiin poni, venyttelin takajalat ja laitoin pahimpiin jälkiin Helosania.

Lukijat lisääntyy ja välillä silti mietityttää, lukeeko näitä kukaan? Aikaisemmin saatiin hirveästi kommentteja, nyt satunnaisesti muutama. Yritän itsekkin alkaa kommentoida enemmän toisten postauksiin, pienikin kommentti on kiva kirjoittajalle! Toivoisin, että mahdollisimman moni vastaisi allaoleviin kysymyksiin. Niiden lisäksi voi kirjoittaa jotain omaansa ja jos omistat blogin, laita se kommenttisi perään. Voin arvostella myöhemmässä postauksessa blogejanne.
 Haluaisin tietää;
- Mistä pidät blogissa?
- Mistä et pidä blogissa?
- Mitä haluaisit lisää? Mahdollisia postausehdotuksia?

Patelle riitti paikallaan seisominen.
Ihastelkaa! Toivottavasti ovat tasoittuneet 13.6. oleviin koulukisoihin, tälläsellä karvalla en kehtaa mennä :D

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

superpallo!



Hieronnan jälkeisenä päivänä sai jo liikuttaa normaalisti, joten käytiin kokeilemassa miten poni toimii. Ja sehän toimi ihan superisti! Otettiin alaturpis jo ennen ratsastusta pois, kun ei saatu sitä pysymään tarpeeksi korkealla. Varsinkin laukassa ero oli mieletön. Ei ristilaukkaa, ei raville tiputusta tai muutakaan räpellystä. Hienosti Pate laukkasi ympyrällä molempiin suuntiin, nyt enemmän eteen ja ylös verrattuna aikasempaan.


Viime perjantaina ratsastin pelkkää käyntiä laitsalla, muuta ei niin huonolla pohjalla voinut tehdä. Pystyi ainakin keskittymään ihan vaan käyntiin, pysähdyksiin ja peruutuksiin. Volteilla ja kolmikaarisilla ponin sai taipumaankin kunnolla.
Lauantaina oli sitten joku lastentapahtuma, jossa muutama tunti Patea taluttelin. Poni oli tosi rauhallinen koko sen ajan (paitsi välillä jostain leikistä lensi pieniä palloja jalkoihin, ne vähän pelotti) ja paikallaan ollessa melkein nukkui.
Pekku oli pureskellut lisää ja reppanalla on selässä 5x1cm karvaton alue, sekä lisää rupia ja patteja.. Tätä menoa on poni pelkkää rupea, toivottavasti saadaan siirtää ne eri aitauksiin orin kanssa. Toinen ongelma on sitten se, että tää pikkuhoudini tulee varmasti jossain kohtaa langoistaan läpi, ali tai yli, tai mitä nyt ikinä tekeekään. Lankkuaidankin se joskus laittoi palasiksi.

Eilen Patella oli menohaluja niin paljon, että ratsastuksesta ei oikein meinannut tulla mitään. Poni pakoili ohjastuntumaa vaikka olisi kuinka kevyellä kädellä mennyt, eikä siihen saanut mitään kontrollia. Ravissa se kaahasi tuhatta ja sataa. Voltille kun yritti kääntää, Pate puski lapa edellä niin paljon takaisin "uralle", että luulin sen pian menevän nenälleen. Laukassa mentiin myös täysiä eteenpäin. Jotain uutta kuolainta voisi taas kokeilla, esimerkiksi Nova voisi olla hyvä jos sellaisen jostain käytettynä löydän kokeiluun.
Ratsastuksen jälkeen pesin Paten, että klipperi kestäisi vähän paremmin. Alkuun poni nökötti kiltisti paikallaan, jossain kohtaa sillä alkoi mennä hermo ja tulla paniikki.

Tänään lähti tai lähtee ponilta karvat. Rumahan siitä katkaistusta karvasta tässä vaiheessa hetkeksi jää, mutta onneksi se siitä nopeasti tasoittuu. Meidän satula laitetaan huomenna postiin, sovitukseen ei valitettavasti sitä saatu. Jos se ei sovi, lähtee sekin myyntiin ja taas uusi etsintään..
Huomenna taitaa olla nakuponilla vähän virtaa!

maanantai 11. toukokuuta 2015

satulatta ja hieronta















Torstaina oli aika lämmin päivä, ajatuksena ei ollut edes tehdä mitään pikkuköpöttelyä ihmeellisempää.
Pellolle päästyä huomattiin sinne levitetyt raidat, ilmeisesti lietettä tai jotain. Onneksi pieni reunakaistale oli jätetty ilman ja siinä pyörittiin jonkin aikaa. Ei edes laukattu liian möykkyisen pohjan takia.

Lauantaina Mivan oli kokeillut ratsastaa satulalla. Poni ei kuulemma suostunut liikkumaan yhtään mihinkään. Ei kylläkään yllättänyt.

Eilen pellolla oli edelleen näkyvissä paljon kuivunutta lietettä ja koska lietteetön alue on kuitenkin turhan huono pohjaltaan, mentiin viereiselle "pienemmälle pellolle". Tavallaanhan ne ovat samaa, tämän toinen pää jatkui suoraan isolle pellolle. Poni keskittyi selvästi paremmin edes vähän rajatulla alueella.
Pate liikkui varsinkin ravissa paljon rennommin, kuin aikaisemmin satulan kanssa. Se ei yrittänyt kipittää ratsastajan alta pois tai tuijottanut jatkuvasti yläkautta silmiin. Ruoka oli houkuttelevaa, muuten poni meni nätisti. Laukannostoissa näytti olevan ensin vähän hakemista, mutta hetken päästä tuli oikein kivaa laukkaa molempiin suuntiin!

Mentiin toiseenkin suuntaan yhtä paljon, parhaat kuvat ovat nyt näköjään tulleet vasempaan kierrokseen..



Selästäkään poni ei tuntunut ollenkaan niin jännittyneeltä. Ravissa halusi suoraa mentäessä kiihdytellä, voltin ratsastaminen aina siihen kohtaan auttoi asiaa huomattavasti. Pysähdykset ei tälläkertaa olleet kovin täsmällisiä.. Laukat Pate nosti molempiin suuntiin aika vauhdikkaasti ja kerran se päättikin että nyt mennään. Kiikuin varmaan jossain Paten kaulalla asti, kun yritin saada sitä epätoivoisesti pysähtymään.

Musta ei oikein edustavia kuvia ollut, en edes ymmärrä miten saan jalkani niin eteen, kuin suurimmassa osassa koneella löytyvissä kuvissa on.

Tänään kävi ponilla hieroja! Niinkuin arvelinkin, satula oli vetänyt lavat yhtäältä jumiin, sekä selästä paneelien kohdalta oli myös selvästi jumiutunut. Taipumattomuudelle löytyi siis syy. Takareidet olivat myös kireät, joten tämän takia Pate ei pystynyt astumaan ihan kunnolla takajaloilla alle. Muuta mainitsemisen arvoista tai erikoisempaa jumia ei tainnut löytyä! Sain tehtäväksi venytellä aina takajalkoja eteenpäin liikutuksen jälkeen. Hieroja sanoi, että Pate on tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen.
Poni näytti oikein tyytyväiseltä. Välillä roikotti päätään narujen varassa, melkein nukkui ja huulista kyllä huomasi, että teki hyvää :D
Uusi satula lähti juuri etsintään. Näin kaarevaselkäiselle ei ole kovin helppoa löytää tarpeeksi pientä satulaa, mutta ostetaan vaikka se hirveä Safari jos muu ei käy.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

täällä taas


Kurkku täysin parantunut ja nyt pääsee normaalisti ratsastamaan. Kävin jo silloin kerran Patella ennenkuin oli kaksi viikkoa mennyt, mutta Susanna ratsasti. Muistaakseni viimeviikolla oli myös yksi kerta, kun vaan neuvoin ja Mivan meni ponilla.

Sunnuntaina harjailin ensin pitkään irtokarvaa Patesta, ryntäiltä ja takaosasta on alkanut näkyä jo vaaleanharmaata karvaa! Laitoin kannuksetkin jalkaan, kun piti harjoitella 23.5. koulukisoihin (joihin ei kylläkään nyt päästäkkään). Ratsastaessa Pate ei sitten halunnut liikkua minnekkään Mivanin kanssa. Se pysähteli, huiski hännällään ja yritti syödä. Muutaman ravipätkän ottivat, mutta liikkuminen eteen ei juurikaan parantunut. Päädyttiin kokeilemaan ilman satulaa. Mivan ei halunnut mennä ilman, joten menin itse selkään. Poni ei enää jumittanut ollenkaan, mitä nyt syöminen edelleen kiinnosti liikaa. Laukka oli sellaista vähän sinnepäin, mutta pohjakin oli liukas.

Maanantaina uudestaan kuivalla pellolla. Pekku oli varmaan haukannut Patea selästä, oli karvat lyhentyneet ja siinä tuntui kova peukalonpään kokoinen patti.. Satula selässä se onneksi jäi juuri selkärangantilaan, eikä mikään painanut sitä. Pellolla poni jumitti edelleen vähän, mutta nyt se näytti oikeastaan pelkästään kokeilulta vierestä katsottuna. Ei ehditty juurikaan olla siinä kun joku traktori tuli lähelle pyörimään. Lähdettiin käppäilemään pidemmälle hiekkatietä ja käännyttiin jossain kohtaa takaisin.

Ponin satula on selvästi epäsopiva. Sitä on korjattu paksummalla romaanilla, mutta nyt on kyllä jotain muutakin vikaa, eikä se ole yhtään hyvä. En nyt sitten tiedä, mitä tehdään..
Maanantaiksi olen varannut Patelle hierojan, sitä ennen ainakin itse ratsastan vain ilman satulaa ja katsotaan mitä sanotaan. Klippaaja tulee tietääkseni lähiaikoina, saa poni tuon kauhean karvan pois päältään ja pystyy liikuttamaankin sitä paremmin.