perjantai 28. maaliskuuta 2014

217' ...ja vauhtia riittää

Kuntoutustutkimuksesta selvitty ja kohta mulla alkaakin jo työt. Onneksi niitäkään ei ole montaa viikkoa. Paten liikutus siis jäi tosi vähäiseksi, koska kyytejä en enää viiden jälkeen viikolla oikein saanut. Postausehdotuksia saa kertoa enemmän kun mielellään! Yksi haaste mulla on tekemättä ja my dayta on tulossa tässä joku päivä. Videopostausta voin myös kuvata, kunhan saan Susannan tallille seuraksi. Ehkä sitten ensi maneesireissulla?

Tän viikon alussa (? en muista päivää) kävin juoksuttamassa ponin pellolla. Jos sitä edes juoksutukseksi voi sanoa.. Pate joko tuli muhun päin tai sitten yritti lähteä takaisin tallille. Jos yritin saada ponin ympyrälle niinkuin kuuluu, se keuli ja potkaisi sen jälkeen molemmat takajalat ilmaan. Joku 20min siinä säädettiin ja lähdettiin takaisin talliin.

Paten mielipide juoksutuksesta
Torstaina en ratsastanut itse ollenkaan. Käytiin kävelemässä vähän eri suunnalla missä yleensä, Mivan istui selässä ilman satulaa. Alkumatka meni ihan säpsyilemättä pieniä kyttäämisiä lukuunottamatta, mutta puolessa välissä matkaa alkoi taas perse lentää pelästyessä.. Eikä edes mitään pikkupukkeja, vaan molemmat takajalat ihan kunnolla ilmaan. Samalla se tietenkin sinkosi eteenpäin minkä jaloistaan pääsi. Päästiin onneksi kotiin asti ilman mitään tippumisia.

Eilen halusin pitkästä aikaa nousta selkään. Suunnattiin sinne samalle pellolle minne aikaisemminkin. Jo sen pelkän kävelymatkan poni oli tosi nätisti verrattuna aikaisempiin päiviin. Pellolla mentäessä vauhti vähän kiihtyi ja heti kun nousin selkään, poni oli jo menossa lujaa eteenpäin. Käynnissä yritin saada sitä alkuun liikkumaan edes punkematta, mutta virtaa oli pikkusen liikaa. Ravailtiin siis pääasiassa kaikennäkösiä ihmeellisiä kuvioita. Välillä Pate vähän hidasti ja välillä meni ihan laamana ottaen muutamia laukka-askelia sekaan. 
Saatiin tehtyä onneksi tosi paljon onnistuneita ravi-pysähdys-ravi. Sekin meni tosin loppua kohti siihen, että Pate pomppi paikallaan ja nosteli etupäätä minkä ehti.

Nyt Pate kompasteli aika paljon, mutta toivottavasti hokit lähtee ihan kohta. Ravissa varsinkin huomasi, että etukaviot tökkäsi siitä edestä. Maa on varmaan jo sen verran pehmeä.

Toi minitarhassa möllöttäminen ja kaura ei selvästikkään sovi sen päälle yhtään. Toivottavasti se vähän rauhottuisi säännöllisellä liikunnalla. 

Kuvien laatu on vähän mitä on, asetuksia säätelin aina tallin pihassa vähän ehkä sinne suuntaan ja kuvia jouduin rajaamaan tosi rajusti. Niin ja huomatkaas muuten tuo upea tyyli pitää aurinkolaseja.. Arvatkaa vaan unohdinko ne sinne ja joskus puolen tunnin jälkeen ne tippui alas. Sitten vasta tajusin laittaa ne silmille siitä kypärän lipalta.


maanantai 3. maaliskuuta 2014

216' everything is long, long gone

Näiden postausten kanssa saattaa olla nyt vähän säätöä kun meidän netti ei halua toimia, eikä myöskään oma koneeni. Joudun siis jakamaan aina netin puhelimesta ja lataamaan kuvat jollekkin muulle koneille, eikä näissä ole mitään kuvanmuokkausohjelmaa valmiina.. Ipiccyssä sitten yksi kerrallaan rajailen ja vähän muokkailen.

Torstaina Susanna tuli pitkästä aikaa tallille mun kanssa. Laitettiin poni kuntoon ja suunnattiin hiekkatien kautta pellolle. Patella oli virtaa ihan kiitettävästi ja luultavasti tollanen yleinen pelleily mitä viimekerroilla on esiintynyt, on johtunut siitä. Hetken ratsastuksen jälkeen poni toimikin paljon paremmin.

Ei taaskaan tehty mitään erityistä, kunhan pyörittiin siinä yhdessä kohtaa. Mietin, että pitäisi varmaan ottaa jotkut tötsät tonne mukaan. Jos saisi edes vähän ajatusta siitä, missä menee kulmat jne.

Laukassa mulla oli kokoajan liian pitkät ohjat ja Susannakin sanoi, että vaikka kuinka monessa kuvassa näyttää siltä, että kohta mennään nurin. En myöskään pystynyt istumaan siellä satulassa kun Pate vaan veti päätä alaspäin, joten jotenkin ihmeellisesti seisoin jalustimilla ja välilä istuin sekunnin alhaalla. Kuvissa näyttää harvinaisen typerältä :D


Lauantaina oltiin samalla pellolla, mutta ratsastin ilman satulaa. Mulla oli jalat ja kaikki vieläkin ihan kuolleet, joten hyvä kun edes pääsin selkään. Pate käytti sitä jatkuvasti hyväkseen ja repäisi pään aina vaan yhtäkkiä alas. Itse siinä kohtaa vaan räpiköin kaulalla ja koitin nostaa ponin päätä ylös..

Tehtiin aika paljon samoja juttuja kun tollon torstaina, ravailin kahdeksikkoa ym. Tasapaino oli ihan hakusessa ja ihme, etten kertaakaan joutunut maantasalle. Pate kaahotteli turpa taivassa välillä sinne minne itse halusi, kun mä yritin ainoastaan pysyä selässä.

Seuraavat kaksi viikkoa yritän käydä myös usein tallilla, mutta saa nähdä miten ehdin viikolla valoisan aikaan. Lähden vähän yli seitsemän ja olen vasta joskus puoli viiden aikaan kotona. Saan onneksi kuitenkin tätä opiskeluasiaa paljon eteenpäin, ilman että tarvitsee yksin tuskailla niiden juttujen kanssa.


Toi takapää....