maanantai 14. lokakuuta 2013

208' huolestuminen on mielikuvituksen väärinkäyttöä

Viime maanantaina käytiin samanlainen lenkki kuin viimepostauksessa. Mivan ratsasti poispäin kotoa ja ravaili aika paljon. Takaisinpäin tullessa pysähdyttiin pitkälle suoralle hiekkatielle jolloin mä nousin selkään ja laukkailtiin muutamat pätkät. Pate yritti peruuttaa ojiin ja keulia, jos ei heti päässyt menemään sitä vauhtia mitä halusi. Kun laukka piti nostaa, poni vaan kiihdytti ja kiihdytti ravia. Kovin pitkiä laukkaspurtteja ei tälläkertaa päästy, kun Pate tiputti raviin. Jälkeenpäin kun miettii, niin kuntokin otti varmaan jo siinä vaiheessa vastaan.Varmaan kaksi numeroa liian isoilla reinoillakaan ei ollut kovin mukavaa ratsastaa.

Olisko ollut keskiviikko tai torstai(?) kun käytiin toisessa suunnassa kävelemässä lenkki, Mivan oli selässä ja poni meni kivasti.

"mähän en tähän suuntaan suoraan kävele"
Lauantaina mentiin pitkästä aikaa ajamaan. Samalla muistin taas, että miksei me olla tosiaan käyty vähään aikaan kärryillä missään.. Sillon joskus reilu vuosi takaperin joku sai kuningasidean huudatella skopaa ihan kärryjen takana vaikka kuinka pitkään. Poni oli sen jälkeen ihan järkyttävä kyttääjä kärryillä. Nytkin se säpsähteli vähän kaikenlaista ja yritti kääntyä kotiin jos toisen ohjan päästi löysäksi. Hiekkatiellä oli siis ihan turha yrittää mennä mitenkään. Käännyttiin yhdelle pellolle ja siellä ravailtiin ja laukkailtiin tosi paljon. Poni nosti laukankin aina niiiin hienosti! Riitti kun sanoi "laukka" ja vähän huiskaisi raipalla ilmaa. Kärryillä se laukka pysyi paljon paremmin, mentiin pitkiäkin pätkiä. Takaisin tallille ja puomilla katsottiin, että Patehan oikeasti valui hikeä kaulasta ja takajalkojen välistä :D No, ainakin tuli kunnon treeni.

Kohta mulla alkaa varmaan sama selkärumba, kuin joskus kaksi vuotta sitten. Kävin röntgenissä monta kertaa ja magneetistakaan ei löytynyt mitään. Kukaan ei vieläkään tiedä, mitä siellä on. Kunnossahan se ei ainakaan ole. Epäilynä ilmeisesti nikamankaaren murtuma, mutta sitäkään ei suostuta kuvaamaan. Jotkut lääkärit vähättelevät ja yksi oli pelkästä päältäpäin katsomisesta varma, että tää selkä leikataan. Jonkun mielestä mun olisi pitänyt lopettaa ratsastuskin. Saa nähdä, että mitä tässä vielä tapahtuu.

torstai 3. lokakuuta 2013

207' that's all that's needed

My Dayta ei sitten tullutkaan, kun kittiputki oli aamulla hukassa. Syyslomalla ehkä sitten.

Mietin varmaan tunnin ennen tallille lähtemistä, että kannattaako mennä, etten olisi alkanut ponille riehumaan omasta olotilasta. Kummasti tommonen pieni pallo vie ajatukset muualle ♥ Ensin meinasin lähteä yksin, mutta otinkin Mivanin mukaan. Käytiin vajaan kahden tunnin maastolenkki, harmi kun en muistanut laittaa sports trackeria päälle. Mivan oli Paten selässä tallilta suunnilleen takaisin kääntymiseen asti.
Itse otin yhdellä piiiitkällä hiekkatienpätkällä ravia ja laukkaa, niin että ravasin poispäin ja laukkasin takaisin. Poni kävi ihan ylikierroksilla ja sinkoili kokoajan joka suuntaan, vähän oli myöskin taas turhan kevyt etupää.. Jokasen laukkasuoran jälkeen meni varmaan 10m itse hidastamiseen, kun Pate olisi vaan halunnut mennä lujaa.

Huomenna käyn ratsastamassa tai ajamassa jos ehdin, viikonloppuna en pääse.