perjantai 27. lokakuuta 2017

Viikoista tuli kuukausia


Kuvien puutteesta johtuen en ole taas jaksanut postailla, kun en tykkää kirjoitella parilla huonolla maneesi- tai kännykkäkuvalla varustettua tekstiä. Maneesikausi on siitäkin ärsyttävä, että kuvia saa niin kehnosti. Kuvista kuitenkin kiva seurata aina ponin kehittymistä. Postaus piti julkaista jo viikonloppuna, joten siksi saattaa olla jotenkin oudosti kirjoitettuja juttuja. Yksikätisenä en valitettavasti voi kovin pitkää tekstiä kirjoittaa, mutta katselkaa söpöjä kuvia.

Toissaviikolla(?) oltiin sovittu Iinalle ja Casperille tunti. Tai siis ajatuksena ei ollut ihan tuntitunti, vaan mennä sen aikaa kun poni jaksaa ja sen kanssa on järkevä mennä. Myöskin enemmän vähän sellaista neuvomista ja auttamista jatkoa varten. Tunnin siis piti tuolta meidän tallilta eräs ihminen, joka pitää välillä "ihan oikeitakin" tunteja tuon oikean opettajan tilalta. Hän tykkää onneksi Casperista kovasti :D
Menivät aika yksinkertaisia tehtäviä. Käynnissä, ravissa ja laukassa sellaisia V:n mallisia uria. Vähän kuin vinossa oleva neliö. Eli selkeät avut ja selkeät tehtävät, jonka jälkeen poni sai ns palkinnoksi mennä taas hetken suoraan. Tästä tunnin pitäjä sanoikin, että hyvä tehtävä esimerkiksi nuorille hevosille. Noiden V-urien lisäksi menivät aika paljon siirtymisiä. Ravi-pysähdys-ravi, ravi-laukka-ravi, käynti-laukka jne. Sellainen 50min meni, kunnes poni alkoi vispata taas päätään siihen malliin, että näki väsymyksen.

Casperin liikuntaa tosiaan edelleen lisäillään. Välikäyntejä jätetään pois ja treenin kestoa pidennetään. Kuitenkin muistaakseni alkukesästä alettu laukkaamaankin muuta kuin pari nostoa ja pieniä ympyröitä! Kunto nousee hyvää vauhtia ja lihasta tulee kivasti. Maha on nyt vähän sellainen pallo, ja siitä ei päästä varmasti eroon ennen kun nämä heinät loppuu ja löydän paremmin sulavaa jostain. Onneksi se on vaan ulkonäköseikka, ei siitä muuta ongelmaa ponille ole.


Perjantaina poni klipattiin uudelleen, kun klippaajamme sai uuden klipperin. Muistatte varmaan edellisestä postauksesta, että vanha klipperi oli rikki ja jätti ponin ihan raitaiseksi ja esimerkiksi mahan alunen jätettiin ajelematta kokonaan, myös muualle jäi sinne tänne karvatolloja. Nyt on siisti (ja rimpula!!) poni! Selkäkin päätettiin vetää nyt kokonaan, jättää sitten taas ensikerralla siihen karvat. Se pieni neliö oli kasvanut parhaimmillaan reilusti yli viisi senttiseksi.. Selkä oli vähän hautunutkin karvan alla, huomasi ihosta. Nyt pääsee pesemäänkin kunnolla, kun vaan raaskisi ja jaksaisi kuivattaa ponin huolella. Alkaa olla jo niin kylmä..

Lauantaina Susanna oli taas käymässä. Käytiin ensin ottamassa ponista kuvia, jonka jälkeen S ohjasajoi Casperia maneesissa. Poni meni tosi hienosti, ja sillä näytti olevan vähän enemmänkin virtaa. Laukassa lähti loikkimaan ihan minne sattuu, vuorotellen etu- ja takapää. Toki Casper on ollut aina vähän herkempi ottamaan itseensä pienistäkin asioista näin maasta, esimerkiksi ajaessa tai ohjasajaessa.

Sunnuntaina Iina ratsasti. Ei tehnyt mitään ihmeellistä. Ravia ainakin kahdeksikolla ja laukkaa maneesia ympäri, pitkillä sivuilla eteen ja lyhyillä kiinni. Päätyihin välillä ympyrät. Ponin vasen laukka, joka on ollut aina paljon heikompi, alkaa vahvistua huomattavasti. Siihen alkaa tulla ehkä jo hiukan säädeltävyyttäkin.


Maanantaina Susanna ratsasti. Casperillahan ei kukaan nyt hyppää ja mitkään isot ja säännölliset hyppelyt eivät ainakaan vielä ole välttämättä kovin hyväksi. On joo niitäkin hevosia, joilla ollut 20 asteen rotaatio ja kisannut myöhemmin 130cm ratoja, mutta en halua ottaa turhia riskejä. Tänään kuitenkin kun Susanna täällä oli, niin tehtiin pieni ristikko joka nostettiin parin hypyn jälkeen pystyksi. Ei tullut kuin ehkä viisi hyppyä yhteensä, ja lisäksi puomeja. Puomeja oli ympyrällä toisesssa päässä pääty-ympyrän molemmin puolin, sekä ennen estettä oli yksi. Muutaman kerran poni vaihtoi tosi hienosti laukankin. C on noiden etäisyyksien kanssa jostain syystä vähän tumpelo, tai ainakin hyppää mielellään aivan kilometrin päästä, jos ei sopivaa paikkaa välttämättä meinaisi löytyä. Nyt tuli esteellekkin hienosti.


Tiistaina S ohjasajoi, poni oli aika laiska. Keskiviikkona kävin ensin varmaan puolen tunnin kävelyllä metsässä ponin kanssa, ja sitten maneesissa liinassa vähän ravia. Nyt viikonloppuna sitten taas rankempaa liikuntaa, varmaan ainakin muutamana päivänä ratsain.

Eilen oli vihdoin käsileikkaukseni. Olin kirjoittanut tähän viimeviikolla; "Sairaslomasta ei ole tietoa, käsittääkseni noin kuukausi. Siihen päälle sitten kuntoutus. Erittäin huonossa tilanteessa joudutaan korjaamaan jänteitä, ja sen parantumisaika on sitten useampi kuukausi. Kuulemma se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä. Leikkaava lääkäri sanoi suoraan, että ehjää ja täysin kivutonta siitä ei saada. Koko oikean käden ranne on täysi fiasko, niin paljon rakenteellisia vikoja vaikka ja missä. Tähän päälle vielä pari irrallista luunkappaletta, tulehdusta ja jotain muuta epämääräistä, mistä ei tiedetä ennen tähystystä. Olen onnellinen, jos pääsen eroon edes näistä "kipukohtauksista". Tosiaan, kuvanikin oli röntgentä lukuunottamatta puolitoista vuotta vanhoja, joten tilanne voi olla jotain ihan muuta - paremmaksi se ei ainakaan ole mennyt."

Ja, no tässähän ollaan saikulla helmikuun alkuun. Olin vielä niin pöllyissä kun lääkäri kävi, etten kunnolla muista mitä hän selitti. Näen ne sitten epikriisistä yms. ensiviikolla. Sen tiedän, että ranteessa oli tapahtunut odotettua enemmän tuhoa. Ymmärtääkseni luunsirut olivat sen tehneet, enkä yhtään ihmettele, kun ovat siellä kaksi vuotta pyörineet ja aiheuttaneet tulehdusta. Eli ainakin jotain niveltä(?) jouduttiin kiristämään. 2-4 viikon parantumisaika muuttui kuukausiksi. Kieltämättä nyt vituttaa, ja paljon. Jos kädelle olisi heti tehty jotain, se ei olisi edes päässyt tähän kuntoon. En tiedä montako reikää tai tikkiä kädestä löytyy, se on olkapäähän asti kipsissä. Tämä on 8-14 päivää, jolloin tikit poistetaan myös. En tiedä saanko sen jälkeen lyhyemmän kipsin, tuen vai en mitään. Ahdistaa jo nyt, kun ei voi edes hammastahnaa laittaa harjaan ilman apua. En voi pitää paitaa päällä ilman, että käsi on siellä alla. Tallilla olen ihan rampa. Ensiviikolla tiedän lisää, kun saan postista kaikki laput.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Meillä on satula!


Kyllä, vihdoin. Meille jäi pysyäkseen tuo kokeilussa ollut Teknan S-line 15". Sillä ratsastetttiin useampaankin kertaan ja kokeiltiin myös PLIP-painematolla. Jos joku ei ole kuullut, niin sellaisella lätyskällä, joka kaulitaan tasaiseksi ja laitetaan satulan alle ratsastuksen ajaksi. Siellä on sisällä jotain punaista geelin näköistä tavaraa. Satulasta jää siihen sitten jälki, ja jäljen perusteella voidaan katsoa onko siellä jotain hirveitä painepisteitä tai muuta huonoa. Casperilla niitä ei oikeastaan ollut. Etuosassa oli muutamia ihan pieniä pisteitä, mutta uskoisin niiden olevan romaanin tai jonkun muun aiheuttamia. Miksi uudesta satulasta tulisi muuten sormenpään kokoisia pisteitä, kun toppauksetkaan eivät voi olla muhkuraiset? Keskeltä satula otti inasen vähemmän kiinni kuin muualta, mutta se korjaantunee, kun poni pääsee oikeasti nostamaan selkäänsä kunnolla (satulansovittaja kertoi meille, että on tehty jotain tutkimusta, ja todettu, että hevosen etuosa voi nousta jopa 10cm ylemmäksi! Takaa sitten tietty vähemmän, muutamia senttejä). Millään tavalla irti satula ei kuitenkaan ollut. Yhdessä postauksessa tästä satulasta jo selitinkin, eli vaihtokaarellinen jossa on villatoppauksen lisäksi lateksia hevosta vasten. Lateksista johtuen satulan alla on karva/geeliromaani ja etuosaa kohottaa sellainen perhosgeeli. Etuosankohottajan saa heivata sitten pois, kun alkaa olla täytteenä lihasta - jos sitä lihasta siihen kohtaan vielä tarvittavasti tulee. Olen ymmärtänyt, että sellaiset pienehköt lapakuopat voivat hyvin jäädä, jos siinä kohtaa on rangassa tai jossain jotain häikkää. Casperin vinon sään voisin hyvin kuvitella vaikuttavan asiaan.

Ihana kun ei oikeasti tarvitse miettiä mitään häntäremmejä tai muita remeleitä, että saisi satulan pysymään paikallaan. Joskus sanoinkin, että käyttäisin kyllä kaikki mahdolliset keinot ennen häntäremmiä ja viimeisenäkään vaihtoehtona en haluiaisi sitä laittaa. Uskon, että jokaiselle hevoselle löytyy satula, joka pysyy paikallaan. Vaikka sitten räkägeelin ja hyvän vyön kanssa. Jokainen Casperilla kokeiltu satula on valunut hiukan eteenpäin viimeistään laukassa, mutta tämän ei liikahda senttiäkään. Vaikka alla ei olisi tuota geeliäkään, niin satula pysyy paikallaan. En ole vielä edes aikaiseksi hankkia parempaa ja muotoiltua vyötä, ja vaikka vyö valuukin hiukan kainaloon, niin satula ei hievahdakkaan.

Hintakin oli hyvin maltillinen, selvisin alle tonnilla! Toivottavasti tällä ainakin jonkin aikaa selvitään, ponin selkä tuskin niin radikaalisti tulee enää muuttumaan. Toki C voi aina päättää, että nyt riittää ja tämä on huono. Sitten täytyy vain kuunnella ponia.


Kiva päästä vihdoin treenaamaan hiukan tavoitteellisemmin ja vähän vaikeampiakin asioita. Mitään puomejakaan on ollut ihan turha mennä selästä, kun siellä ei varmasti kukaan pysty liimaamaan ahteriaan niin kiinni, etteikö pompottelisi ponin harppauksissa. Selälle saa annettua nyt niin erilailla tilaa, niin keventämällä kuin ihan silläkin, että selkäranka on vapaa ratsastajan painosta.. Pääsen itsekkin ottamaan vähän tuntumaa näin kahden vuoden tauon jälkeen, kun ilman satulaa olisin ollut nanosekunnissa kyljellä muuten kuin käynnissä. Realistisesti voisin odottaa pääseväni ratsastamaan kunnolla viimeistään alkuvuodesta, jos käsi kuntoutuu leikkauksen jälkeen normaalisti eikä sieltä jouduta katkomaan luuta. Menen kyllä heti tunneille, kun vaan jaksan tehdä jotain muuta kuin kevennellä pari kierrosta :D

Viime perjantaina kävi pitkästä aikaa myös fyssari. Ponin vasen laukka on ollut vähän kummallista ja tahditonta, ja epäiltiin, että vasemmassa etusessa on jotain. Niinhän siellä sitten olikin kireyksiä, niin oikealla kuin vasemmallakin puolella. Liikkuvuus on kuitenkin huomattavasti parantunut ensimmäiseen kertaan verrattuna, kun poni kiskoi heti varsinkin oikeaa etustaan samantien käsistä. Kengittäjäkin joutui kengittämään vähän alempaa, eikä voinut liikuttaa jalkaa niin paljon sivulle.
Iina näytti fyssarille C:llä ensin selästä kaikki askellajit, niin sai vähän paremman kuvan kuin viimeksi juoksuttamalla. Casper on niin elämäänsä kyllästynyt löysä löllykkä liinan päässä, etten viitsi pyytää siltä edes laukkaa.

"Vasen laukka tahditon, ensi satula käytössä, treenattu, etupainoisuutta...
Liikkumista tarkasteltu ratsastettuna. Vasemmassa kierroksessa vej liikelaajuus on suppea. Oej lihas- ja kalvokireyttä. Selkä on hyvä. Takaosassa paikoin hyvänlaatuista jähmeyttä, ei mainittavia puolieroja.
-> Hieronta ja lihaskalvokäsittely. Kaularangan, olkanivelten, lapojen ja lonkkanivelten mobilisointi. Akupunktio etuosalle.
-> Kudosten olotila pehmeni. Puolierot vähenivät ja nivelliikkuvuudet lisääntyivät"

Fyssari katsoi myös pikasesti satulaa, ja totesi sen näyttävän hyvältä. Pituudestakaan ei pitäisi olla mitään haittaa, sillä se on ehkä maksimissaan sen sentin viimeisen kylkiluun yli. Ja sinne ei tuon PLIPinkään kanssa näyttänyt tulevan painetta. Lyhyemmät satulat menisivat sitten sinne 14" tai alle, mikä ei mullekkaan olisi optimaalisen kokoinen ja juuri silloin paino todennäköisesti tulisi sinne taakse, missä se ei todellakaan saisi olla.


Keskiviikkona ponilla oli irtojuoksutus ja eilen oli vähän kuin vapaapäivä, kun juoksuttelin ponia ihan kevyesti ravissa ja käveltiin kenttää ympäri. Tänään oli taas klippauspäivä, edellisen kerran poni ajeltiin silloin joskus elokuun puolessa välissä.. Nyt oli klipatun silkkikarvan tilalle kasvanut samanlainen - ellei paksumpikin - turkki. Casper alkoi hikoilemaan (ja puuskuttamaan) liikutuksessa niin paljon, että ajateltiin olevan taas aika vähentää.

Kun klippaaja oli hetken vedellyt toista kylkeä, ihmetteli miten jälki oli niin epätasaista. Noh, klipperia oli lainattu edellisenä päivänä jollekkin muulle ja jotenkin se oli ylikuumentunut (=sulanut), terä oli ihan vinossa ja tylsä. Jotenkin pitkien jäähdyttelytaukojen jälkeen poni saatiin suurinpiirtein ajeltua, mutta ihan koin syömältä se tällä hetkellä näyttää. Eli jos katsotte kuvista, niin meillä on oikeasti ihan asiansa osaava ja siistiä jälkeä tekevä klippaaja, klipperi oli vain rikki :D Noin viikon sisällä poni tullaan siistimään ja vetämään loput pois. Nythän ryntäille, toiseen kylkeen ja mahaan jäi karvoja, sekä pään rajat ovat vähintäänkin mielenkiintoiset. Naurettiin tallilla, että joku vielä katsoo, että lapset vähän lainanneet isin partakonetta ja trimmanneet ponia. Noh, ehkä me selvitään tällä vähän kapisen näköisellä ponilla hetken aikaa, ei me kuitenkaan mihinkään näytille olla menossa. Ja pääasia, että ponin hikoilu helpotti ja jaksaminen oli heti eri luokkaa.

Nyt alkoi sitten loimituskausi. Viime syksynä ja talvella Casper oli tosi palelevainen, mutta silloinhan sillä ei ollut yhtikäs mitään luidensa ympärillä puolen vuoden sairaslomasta johtuen. Ei läskiä eikä lihasta.
Äitini fiksaili hienosti ponin ohuen tallitopan kapemmaksi, ja se istui ponille nyt tosi kivasti. Olen ostellut C:lle loimia aina silloin tällöin kun on tullut vastaan, kokoa 5'0, mutta sehän on laihtunut niin paljon ja ihraniska on kadonnut olemattomiin, että tuonkokoinen roikkuu edestä. Olisi tullut iso kiire lähteä hakemaan tälläistä ohutta toppista jostain, joten tehtiin eteen sellaiset laskokset ja loimi kapeni sopivasti, mutta jätti lavoille edelleen kivasti tilaa! Jos jollain on muuten vinkkejä kooltaan ja istuvuudeltaan samanlaisista loimista kuin Horseware, niin ehdottakaa ihmeessä. Vielä olisi paljon takkeja hankittavana ja vaikka kuinka ihania nuo HW:t ovatkaan, niin kieltämättä hinta ei ole mikään kovin ihana. Vielä jos samaa loimea haluaisi ostaa useammankin esimerkiksi pesua varten.

Tänään poni oli ratsastaessa taas ihan super. Ottivat vähän normaalia enemmän laukkaa, kun oli karvatkin vihdoin poissa syömästä ponin jaksamista. Laukassa ponilla ei riitä voima kantamaan itseään kunnolla ja valahtaa helposti etupainoiseksi ja vauhti vaan kovenee, kun yrittää ratsastaa paremmaksi. Tuo meidän satulansovittaja (joka on siis myös valmentaja) siitä sanoikin, että ponilla ei ole voimaa tuoda takajalkoja syvemmälle alle, vaan potkaisee niillä vaan pidemmälle taaksepäin, jolloin vauhti tietysti kovenee. Heti kun pohje irtoaa vähänkin tukemasta, niin poni tiputtaa raville. Nyt kuitenkin muutamia kertoja C on ollut niin hieno! Varsinkin oikea laukka alkaa olla tosi kivaa, vasemmassa hiukan enemmän työtä. Oikeaa voisi jo hiukan säädelläkkin. Käsittääkseni vasen on ollut aina heikompi laukka ponille, se on ilmeisesti joskus polkaissut etusensa auki siinä laukassa ja silloin tullut takapakkia, jos oikein muistan. Odottakaas kun miniponi pääsee treenaamaan kunnolla vaihtoja ja muuta kivaa. Voisin hehkuttaa ikuisuuden sydänlasieni kanssa, kuinka hieno se on, ja vasta tässä vaiheessa! Painettu niin pitkään ilman satulaakin. Tammikuun lopulla, sairasloman jälkeen aloitettiin kävelyllä ja meni tosi pitkään, ennenkuin ponilla otettiin edes laukkaa. Raviakin vain pieniä pätkiä. Pakko sen verran sanoa, että meille on vaikka kuinka moni ihminen kehunut, miten voi olla tuollanen shettis :D Myös siitä on sanottu, että hienosti tullut ylös lihasta, eikä ponilla ole sen tilalta jäätävää alakaulaa ja jättimäistä roikkomahaa. Tänään aiheutettiin tallin käytävälläkin ihmetystä "ai sillä oikeen ratsastetaan!" ja jälkeenpäin ihmettelyä, että ei ole edes ikinä nähnyt shettistä joka liikkuisi noin hyvin ja mielellään eteen.. Toisaalta myös vähän surullista, koska sitä on kuultu muutamalta muultakin ihmiseltä, että jännä nähdä shettis joka näyttää liikkuvan noin mielellään ratsastajan kanssa.

Pian pääsee taas maastoilemaan ja rämpimään metsäpoluille, mikä on tosi hyvää treeniä. En muista ollenkaan olenko täällä sanonut, mutta ponihan saa järkyttävät raivarit hirvikärpäsistä. Ja niitä hirvareitahan saa kaivella heti, kun poistuu tallin pihasta hiekkatielle. Erehdyttiin muutama viikko sitten käymään Susannan kanssa alkukäynnit tiellä, ja se oli virhe. Alle kilometrin lenkki, ja maneesiin tullessa ponista löytyi ainakin kuusi hirvikärpästä eikä se ollut todellakaan tyytyväinen..

maanantai 25. syyskuuta 2017

Mitä luikeroshettikseni syö?

Noniin, useasti toivottu ruokintapostaus. Vähän mietitytti kirjoittaa ja julkaista tämä (pyörittelin tätä tosi pitkään luonnoksissa..), kun ihmisillä on niin erilaisia mielipiteitä ruokinnasta. Näma ovat omia mielipiteitäni, sinulla voi olla eri. Kuitenkin jos kerron tässä jotain ihan huuhaata tai väärää tietoa, niin toivottavasti joku tietävämpi korjaa kommenteissa. En tässä lähde edes oikeen mitään syvällisempää selittämään, vain siitä mitä Casper syö ja miksi.

Ikinä en ole ottanut edes näin paljon selvää ruokinnasta ja vähän hävettää myöntää, että ennen Casperia ei kyllä ollut mitään hajua mistään. Tosin, en sillä tiedolla mitään tehnytkään, enkä sitä mistään käytännössä voinut oppia, mutta silti!

Niinkuin jossain postauksessa olen maininnutkin, ruokinnasta olen saanut neuvoja ja "neuvoja" enemmän kuin mistään muusta. Toisaalta ymmärrän, sillä en ole yhtäkää hevosta aikaisemmin ruokkinut ja oikeanlainen ruokinta on kuitenkin niin tärkeää. Kuitenkin, kun "neuvot" ovat tasoa "älä missään nimessä syötä pellavaa, poni lihoaa siitä hirveästi", "jos syötät mitä vaan heinän lisäksi, poni saa kaviokuumeen" tai "syötä mahdollisimman kortista ja huonoa heinää tolle ponille tai se sairastuu", niin ymmärrätte varmaan miksi en ole kovin vakuuttunut. Casper tykkää myös makailla tarhassa ja joskus siitäkin huolestuttiin ja oltiin heti varmoja, että silloin syöttämäni puoli desiä pellavaa on aiheuttanut kaviokuumeen. Neuvoja saa ja pitääkin antaa, mutta niitä ei anneta silloin, jos asioista ei oikeasti ole mitään hajua. Mielestäni ponin ulkonäkö kertoo jo kaiken, ei sitä voida ihan päin pyllyä ruokkia.

Ruokinnasta ollaan niin miljoonaa eri mieltä, ettei tiedä ketä pitäisi uskoa ja ketä ei. Osa vannoo siihen, että on ennenkin niitä hevosia syötetty ilman mitään pelkällä heinällä, kyllä se pärjää. Osa sitten haluaa analysoida aivan kaiken ja laskea grammalleen. Osa halua oppia kokoajan uutta ja päivittää tietojaan, osa ei. Vaikka itsekkään en tiedä kuin perusasiat, niin kyllä välillä huolestuttaa, kun lukee ja kuuntelee ihmisten juttuja. Joskus facebookissa joku kertoi, että onhan sodassakin hevoset pärjänneet melkeimpä pelkillä havuilla, niin ihan turhaa hifistelyä mitkään ruokintajutut. Hämmentävintä oli ehdottomasti, kun lihaksettomasta ja römppämahaisesta Casperista huolestuttiin muutamienkin ihmisten toimesta, ja se olikin yht'äkkiä puheissa lähes sairaalloisen laiha. Sain tästä oikeasti ihan pitkän saarnan. (Tämähän johti silloin siihen, että ponille lapattiin jäätäviä määriä heinää naaman eteen, eikä punnitsemiani.) Kahdelta eläinlääkäriltä kysymäni silloinen heinämäärä, eli noin 5,5kg, oli heidän mielestään yläkanttiin, mutta nämä "laihuutta" kauhistelevat olivatkin sitä mieltä, että tuo on jo eläinrääkkäystä syöttää noin vähän. Aivan liian lihaviin hevosiin on totuttu. "Massava" ja "ihanan lihaksikas" = todellisuudessä lähes poikkeuksetta läski. Hevosen kylkiluiden kuuluu tuntua, mutta ei näkyä. Joillain silakoilla ja kuivahkoilla hevosilla voivat vähän vilkkuakkin, ainakin liikkeessä. C:llähän myös liikkeessä näkee kylkiluiden liikkuvan siinä alla, mutta mitään yksittäisiä luita ei paistele tai ei niitä myöskään voi siitä katsomalla laskea.

Muutama ääripääesimerkki, jotka eivät ole edes harvinaisia...
1. "Haluan hevoselleni massaa, joten syötän valkuaisrehua ja odotan lihasten kasvavan" -ihmiset. Ensinnäkin, mikä massa? Massa on läskiä ja tietty osittain lihasta. Ei siinä mitään, jos hevonen olisi laiha, mutta usein tätä massaa hokevat ihmiset tarkoittavat sillä lihasta. Sitten syötetään hevoselle kaikenmaailman "massankasvatusrehuja" ja hevonen paisuu palloksi läskistä, kun liikuntaa on liian vähän tai se on vääränlaista ja kuvitellaan, että se itse rehu kasvattaisi hevoselle lihakset. Juuri yksi päivä luin keskustelua tyyliin "millä rehulla hevoselle massaa, ei saa olla paljon energiaa tai proteiinia"??
2. "Liikunnalla sitä lihasta tulee, ei millään muulla"-ihmiset. Ottavat asiakseen huudella, kuinka kaikki valkuaislisät sunmut ovat turhaa, koska se lihas tulee liikunnalla eikä millään ruualla! Ruuallahan tulee vain läskiä. Niin, treenaavat ihmisetkin varmasti pärjäisivät paskalla ruualla ja vähällä proteiinilla.. Jospa ei kuitenkaan. Lihas tarvitsee kasvaakseen jotain rakennusainetta ja sitä ei ole, jos sitä ei saa ruuasta tarpeeksi. Eli jos heinässä on vähän valkuaista, niin valkuaislisä kehiin. Vaikka puskaheppa seisoisi tarhassa 24/7 ja kerran kuussa liikkuisi pois tarhastaan, niin ei ne olemattomatkaan lihakset pysy jos valkuaista ei saa. (On olemassa heinää jossa SRV 0.)
3. Ehkä ehdottomasti typerin juttu ikinä on se, kun jotkut haluavat usko siihen, että hevosella täytyy olla "massaa" eli läskiä, josta se voi muodostaa lihakset. Juu ei. Se läski ei muutu yhtäkkiä lihakseksi, eikä sillä muutenkaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Lihavalle ihmisellekkään ei yhtäkkiä salilla pullahda jotain lihaksia siitä ylimääräisestä läskistä johtuen.

Pakko myös lisätä kolmanneksi tähän listaan kaurafanaatikot. Ihan sama seisooko lihava shetlanninponi pihankoristeena ja ainoa liike on tarhasta talliin, niin sille on silti annettava kauraa! Jos hevonen tarvitsee jotain lisärehua, niin kaura on ainoa oikea. Ei ole väliä sopiiko kaura (koska kaura sopii kaikille, puhut caccaa jos kehtaat väittää muuta), sitä syötetään silti. Yhden surullisen esimerkkitapauksen tiedän, jossa sairaalloisen lihavalle, liikkumattomalle ponille syötettiin lähemmäksi litra kauraa päivässä.

Olen melkein varma, että poni sairastaa metabolista oireyhtymää (EMS), mitään testejä ponille ei ole tehty, mutta läski- ja nestekertymät kertovat jo paljon.. Klinikalla sanottiin samaa, että on aika klassisen näköinen metabolinen. Ja siis ennnenkuin kukaan ehtii tulla kommentoimaan noihin testeihin liittyen, ne aion joskus tehdä jos sille vielä tarvetta tulee. Nyt vaan hoidan ponia sillä oletuksella, että se om EMS-poni. Casperilla oli varsinkin alkuun jäätävä ihraniska, joka on onneksi jo laskenut. Tämä ihraniska ei välttämättä ikinä katoa kokonaan, mutta pitäisi pienentyä ainakin. Casperilla on siitä vielä jäänteitä jäljellä. Ponin silmien päällä olevat kuopat olivat täynnä rasvaa ja hännäntyvi/lautaset/koko takapää oli myös kerännyt ihraa reippaasti itseensä. Säkäalue oli täynnä läskiä. Mahassa on ollut aikaisemmin parikin ihrapattia, nyt ne ovat hävinneet. Nesteitä poni keräsi varsinkin 2016 kesän kaviokuumeen aikoihin ihan hulluna itseensä, se oli aivan pöhöttynyt. Muutenkin C:n aineenvaihdunta tuntui olevan 2016 keväällä aika huonossa hapessa.


Ymmärtääkseni perinnölliset tekijät altistavat EMS:ille (en tiedä onko asiaa edes vielä pystytty selittämään kunnolla?), mutta oikeastaan aina sairauden laukaisee ihminen. Eli päästää hevosensa liian lihavaksi, syöttää liikaa ja/tai liikuttaa liian vähän. Sairaus muistuttaa ihmisten II-tyypin diabetesta.Siksi alunperin aloinkin ottamaan enemmän selvää ruokinnasta ja suunnitellut edes sinnepäin.
Sairaus ei taida koskaan varsinaisesti poistua, mutta ponin voi yrittää pitää oireettomana pitämällä sen hyvässä kunnossa ja katsomalla ruokinnan kuntoon.

Tietojeni mukaan Casper on sairastanut tosi lievän kaviokuumeen joskus ainakin kuutisen vuotta sitten? ja sitten on vielä tämä minun aikana sairastettu kk. Toki en voi tietää onko C sairastanut useampiakin lievempiä kaviokuumeita, kun sen koko menneisyyttä en tiedä ja kengittäjän sanoin tarvitsisi saada avattua koko jalka, jolloin näkisi pienimmätkin vauriot. Niillä nyt varsinaisesti ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, varsinkin kun poni ja sen kaviot ovat hyvässä kunnossa.
Poni on laiduntanut 24/7 ennen tuota mun aikana sairastettua kaviokuumetta, mutta ainakaan kunnosta ja ulkonäöstä päätellen tuskin on ollut sairas vielä silloin. Enää C ei ole menossa laitumeen. Harmittaa tosi, tosi paljon. Olisi ollut kiva päästää poni edes joksikin aika vihreälle päivässä, mutta eipä onnistu. En ota enää minkäänlaisia riskejä. Uskoisin, että C kestäisi hoikassa kunnossa vihreääkin jonkun verran, mutta en ala kokeilemaan missä menee raja. Toki esimerkiksi narun päässä saa välillä nappailla vihreää ja toisessa tarhassa ollessaan saa nyhdettyä nurmikkoa aidan toiselta puolelta.

Mitä poni siis syö nyt?
Heinää, kivennäistä, pellavaa, soijarouhetta, chiaa, MSM ja vitamiineja. Vitamiineina BE. BE vaihtuu heti erillisiin B ja E putiloihin kun edellinen loppuu, koska haluan kokeilla luonnollista E:tä.

Heinää poni saa jotain 4,5kg päivässä. Punnitsen aina seuraavalle päivälle heinät, yöheinät poni syö slowfeeding-verkosta. Myös ennen liikuntaa saa pienen nökäreen heinää, jottei tarvitse liikkua tyhjällä mahalla. Samoin usein liikunnan jälkeen.

Kivennäisenä Marstall Force. Olen paska hevosenomistaja eikä heinästä ole kivennäisanalyysiä (paitsi jos olisi niin olisin myös yhtä paska hevosenomistaja joka ei osaa katsoa hevosensa ulkonäköä ja tuijottaa vain paperia joka saattaa olla vaikka väärennetty!!1), joten varmastihan en voi sanoa mikä olisi parasta. Toiminut kuitenkin hyvin ja on ihan ponin lempparia mössössä.

Pellavaa saa vajaan desin. Karvalle ja mahalle hyvä, poni on sitä saanut vaikka kuinka pitkään, niin en näe syytä miksi pitäisi poiskaan jättää. Vitamiinit siksi, että ne jää vajaaksi muuten. Sinkki-kuparia saa kuurina välillä. Hikoilun jälkeen mössön sekaan pansuolaa sen mukaan minkä verran hionnut. Talvisin tulee mukaan D-vitsku. Nyt hetkellisesti poni saa mahan turvotuksen takia bentoniittisavea.

Huuhaata tai ei, chia rodettu hyväksi ponin aineenvaihdunnan kannalta. Sitä saa sellaisen vajaan puoli desiä päivässä.

Soijarouhe valkuaistäydennyksenä, koska sen SRV on niin korkea eikä tarvitse syöttää litroja. Soijassa on myös paras aminohappokoostumus. Sitä saa sellaisen reilun mukillisen, joku 3dl. En ole laskenut paljonko tähän tämän uuden sadon heinään tarvitsisi, mutta vanhalla heinällä olisi oikeasti laskennallisesti pitänyt syöttää puolisen litraa, niin annan tätä edelleen tuon saman määrän. Uusi heinä ei kuitenkaan ole ihan hirveästi parempaa tuon kannalta. Mietin jotain valkuaisrehujakin kun heinä vaihtui tähän uusimpaan, mutta ihan vaan soijarouheesta ainakin tiedän mitä syötän.
Nämä kaikki poni saa reilussa vesimäärässä turvotettuna (tai siis pellava, chia ja soija - muut lisätään juuri ennen antamista), ja on lähinnä juotavaa litkua eikä mitään mössöä.


Heinän etsintä onkin oikein mukavaa. Poni on nyt viime syksystä asti vaihdellut turhankin tiuhaan heinää, mutta alkukeväästä nykyiselle tallille muutettaessa löysin onneksi paikan, josta sain sopivaa heinää enemmän. Meidän heinä ennen tallinvaihtoa oli tosi hyvää, mutta mulle luvatut loput heinät olikin jo myyty, kun olisin tarvinnut lisää. Kiireellä etsimään uutta heinää ja sitä löytyikin, mutta tämä on aika köyhää. Ei voi mitään, näillä mennään vielä hetki. SRV vain 30 pintaan. Sokerit kuitenkin 109, mikä oli ratkaisevin tekijä heinänetsinnässä. Oli matalinta, mitä olen vielä mistään löytänyt. Kaviokuumeherkälle pidetään sokerin turvallisena rajana 100g/ka kg, mutta ainakin omien etsintöjeni ja muilta lukemieni kokemusten mukaan on aika harvinaista löytää niin sokeritonta heinää. Casper söi alkuvuodesta 125 sokereiden heinää ja hyvin kesti sitäkin. Nyt muutama viikko sitten hain tämän kesän satoa lähemmäksi sata paalia ja katsotaan kuinka pitkälle päästään näillä. On aika saman oloista kun tuo vanhakin heinä, samalta ihmiseltä ostettu. Sokerit 114, SRV 52. Tämä vaan on aika kortista ja huonosti sulavaa, mutta sillekkään ei nyt voi mitään. Toivottavasti ei kasvata ponille kovin isoa heinämöhöä.

Lisätään nyt tänne loppuun vielä, että ei siihen heinäanalyysiin kannata aivan sokeasti luottaa, koska millään ei saa jokaisesta heinänkorresta sitä analyysiä. Se on vain suuntaa-antava, mutta mielummin suunnittelen ruokintaa analyysin pohjalta kuin sokeasti miettien, mitkähän arvot tässä heinässä mahtaa olla. Sokerit voivat olla 90 tai 200, SRV voi olla 10 tai 80. Kukaan ei voi pelkkää heinää katsomalla sanoa, mitä siinä heinässä on. Vaikka toki kyllä tälläisiäkin asiantuntijoita tuntuu löytyvän milloin mistäkin, heh.